Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin kaikki maailmankauppa oli pakattavissa kontteihin, laskettavissa tonneissa ja tilastoitavissa siisteihin sarakkeisiin. Tavaroiden kauppa on kietoutunut tiiviisti palveluiden kauppaan – eikä aina ole mahdollista sanoa, missä tavaroiden osuus loppuu ja palveluiden osuus alkaa.
Palvelusektori vaikuttaa enemmän talouskasvuun ja työllisyyteen kuin mikään muu talouden sektori. Koko EU-alueella sen osuus sekä bruttokansantuotteesta että työpaikoista on 75 prosenttia, Suomessa noin 70 prosenttia. Kehitysmaissakin palvelusektorin osuuden bruttokansantuotteesta arvioidaan olevan noin puolet.
Palvelusektori on edelleen kasvussa.Yritykset käyttävät yhä enemmän rahoitus-, tieto-
liikenne-, sähkönsiirto- ja konsultointipalveluja. Tavarat ja kuluttajat eivät siirry paikasta toiseen ilman tie-, rautatie-, ilma- ja merikuljetuspalveluja. Tuotteita myydään tukku- ja vähittäiskaupassa. Kuluttajat kuluttavat ravintola-, hotelli-, terveys- ja kampaamopalveluita.
Monet aiemmin ”tukitoimintoina” pidetyt palvelut muodostavat nykyisin valtaosan lopputuotteen arvonlisäyksestä: globaalien teollisuusyritystenkään merkittävin arvonlisä ei synny enää tavaran valmistuksesta, vaan tuotteiden tutkimus- ja kehitystyöstä, designista, myynnistä, markkinoinnista ja huollosta – palveluista.
Palveluiden osuuden maailmankaupasta arvioidaan olevan tällä hetkellä noin 20 prosenttia. Mutta kuten ETLAn ”Uutta arvoa palveluista” -tutkimuksessa todetaan, tämä luku lienee todellisuudessa selvästi suurempi, sillä palvelukauppaa on vaikeaa mitata: siinä, missä tavarakauppaa mitataan bruttoarvoisesti, mitataan palvelukauppaa pääosin jalostusarvo-pohjaisesti.
Hajautettujen tuotantoketjujen maailmassa bruttoarvopohjainen tuote tulee kirjatuksi
kansainvälisen kaupan tilastoihin moneen kertaan kulkiessaan komponentteina ja puolivalmisteina maasta toiseen ennen päätymistään loppukäyttäjälle. Suurin osa palveluviennistä sen sijaan kirjautuu vain kertaalleen, ja jalostusarvopohjaisesti. Jos koko maailmankauppa kirjattaisiin jalostusarvopohjaisesti, olisi palveluiden osuus maailmankaupasta WTO:n arvioiden mukaan vähintään 50 prosenttia.
Toinen palvelukaupan mittakaavasta suuntaa antava arvio on se, että 70 prosentin kaikesta maailmankaupasta arvioidaan tällä hetkellä olevan yritysten sisäistä kauppaa, ja valtaosan tästä palveluita. Palvelukaupan arvon arvioidaan kaiken kaikkiaan kaksinkertaistuneen viimeisimmän vuosikymmenen aikana – sen kasvuvauhti on siis ollut nopeampaa kuin teollisuustuotteiden, maataloustuotteiden tai raaka-aineiden kaupan.
Kohti plurilateraalista sopimusta
Maailman palvelukaupan volyymit ovat keskittyneet suurten pelureiden ympärille: kymmenen suurinta toimijaa vastaa 70 prosentista maailman palvelukaupasta; pelkästään EU:n ja Yhdysvaltain yhteenlaskettu osuus on 40 prosenttia.
Maailmassa on kuitenkin vain yksi palvelujen maailmankauppaa sääntelevä monenvälinen ja oikeudellisesti sitova sopimus – GATS (General Agreement on Trade in Services), joka luotiin WTO:n perustamisen yhteydessä vuonna 1995. GATS-sopimuksen päivittämiseen ja globaalin palvelukaupan sääntöjen uudistamiseen tähtäävät jatkoneuvottelut on kytketty osaksi WTO:n yleistä kauppaneuvottelukierrosta, niin sanottua Dohan kierrosta, jonka etenemisvaikeuksista kerroimme Kauppapolitiikka-lehden edellisessä numerossa.
Tämän multilateraalisen eli monenvälisen neuvotteluväylän yskähtelyn vuoksi maailmalla on neuvoteltu monia bilateraalisia eli kahdenvälisiä tai alueellisia sopimuksia, joilla on pyritty vapauttamaan kauppaa – ja sen osana myös palvelukauppaa, jota pyritään vapauttamaan GATS-sopimuksen velvoitteita pidemmälle. Myös EU on käynyt ja käy edelleen useita tällaisia neuvotteluja.
Tuorein neuvotteluväylä kansainvälisen palvelukaupan vapauttamiseksi avautui kuluvan vuoden keväällä. Parisenkymmentä maata valmistautuu nyt neuvottelemaan Yhdysvaltain aloitteen pohjalta uudesta plurilateraalisesta eli useankeskisestä palveluiden vapaakauppasopimuksesta; mukana neuvotteluissa ovat muun muassa Yhdysvallat, EU, Australia, Etelä-Korea, Japani, Kanada, Meksiko, Norja ja Sveitsi.
Tämän palvelukaupan ”erittäin hyviksi ystäviksi” (Really Good Friends) itseään kutsuvan ryhmän osuus maailman palvelukaupasta on noin 70 prosenttia. Niiden tavoitteena on päästä käsiksi varsinaisiin sopimusneuvotteluihin jo kesällä.
Uusi sopimus sisältäisi GATS-sitoumuksia pidemmälle meneviä velvoitteita markkinoillepääsyn ja kansallisen kohtelun osalta sekä vahvistaisi palvelukaupan sääntöjä eri sektoreilla. Sopimuksen etuudet myönnettäisiin vain sopimuksen osapuolille. Neuvotteluprosessin tavoitteena on kuitenkin saada mukaan kaikki palvelukaupan vapauttamisesta kiinnostuneet samanmieliset tahot, eli muut sopimuksesta kiinnostuneet maat voisivat liittyä mukaan myöhemmin.
Myös nousevat taloudet tärkeitä Suomelle
EU ja Suomi sen mukana suhtautuu useanväliseen palvelukauppa-aloitteeseen myönteisesti. EU on sen toteutumisen kannalta keskeisessä asemassa, onhan se maailman suurin palveluiden talousalue ja palveluiden viejä; sen osuus palveluiden maailmankaupasta on noin neljännes.
Plurilateraalisen väylän avautumisesta huolimatta palvelukaupan vapauttaminen monenkeskisten neuvotteluiden kautta – joissa kaikki WTO-perheen jäsenet ovat mukana – säilyy EU:lle ja Suomelle tärkeänä tavoitteena neuvotteluiden laajan maantieteellisen katteen vuoksi: useankeskisissä neuvotteluissa saavutettavat tavoitteet tulisi pyrkiä viemään aikanaan myös WTO:n piiriin.
Suomen kannalta on erityisen tärkeää, että meidän palvelukauppamme kannalta tärkeät nousevat taloudet saataisiin mukaan neuvottelemaan palvelukaupan vapauttamisesta. Suomen palveluviennistä ja -tuonnista yli puolet tapahtuu muiden EU-maiden kanssa, mutta Venäjän (globaaleissa palvelukauppatilastoissa sijalla 11), Intian (sijalla 5) ja Kiinan (sijalla 3) merkitys kasvaa koko ajan.
Suomen palveluvienti on vahvasti sidoksissa tavaratoimituksiin. Niihin liittyvien palveluiden – kuten huolto- ja korjauspalveluiden – ohella suomalaiset yritykset vievät erityisesti erilaisia teknisiä palveluja kuten asiantuntija- ja konsultointipalveluja sekä tuotteiden ja prosessien tai ohjelmistojen suunnittelua.
Palvelukauppaneuvotteluissa EU-maille haasteellinen yksittäinen aihe on yritys-
toimintaan liittyvien työntekijöiden maahantulo EU-alueelle. Työntekijöiden nykyistä joustavammalla liikkumisella voisi olla EU-maissa myönteisiä taloudellisia vaikutuksia, mutta asiassa on otettava huomioon myös kolikon toinen puoli eli maahantuloa sääntelevä kansallinen lainsäädäntö. Tämän lisäksi erityishuomiota EU:ssa kiinnitetään esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka ovat myös Suomessa herkkiä sektoreita.
Tavoitteena tasapuolisuus ja ennakoitavuus
Mistä sitten neuvotellaan, kun neuvotellaan palvelukaupan vapauttamisesta? Vaikka palveluita koskeviin vapaakauppaneuvotteluihin saatetaan puhekielessä yhdistää ”sääntelyn purkaminen”, on neuvotteluissa pikemminkin kyse sääntelyyn sisältyvien ulkomaisia toimijoita syrjivien elementtien poistamisesta.
Tällaisia syrjiviä elementtejä voivat olla esimerkiksi ulkomaalaisomistukseen liittyvät rajoitukset, kotimaisia yrityksiä tiukemmat lupavaatimukset, markkinoilla vallitsevat monopolit, työntekijöiden erilaiset pätevyysvaatimukset tai ulkomaisten työntekijöiden työlupiin kohdistuva saatavuusharkinta.
Yrityssektorin kannalta kansainvälistä palvelukauppaa koskevien sitoumusten tekeminen tarkoittaa ennen kaikkea toisen maan toimintaympäristön ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden parantumista, kun lainsäädäntöä ei voida yllättäen muuttaa ulkomaisten toimijoiden toimintaa vaikeuttavaksi.
EU:ssa menettelyt ovat jo nyt lähtökohtaisesti syrjimättömät ja ajattelu syrjimättömyydestä sinällään sisäänrakennettua – mutta sisämarkkinoiden ulkopuolella työ jatkuu. EU- ja WTO-väylien ohella Suomi pyrkii poistamaan palvelukaupan esteitä myös itsenäisesti, osana muuta kaupanestetyötään.
Lähteet
Ulkoasiainministeriö, taloudellisten ulkosuhteiden osasto: Saara Kalin, Niina Blomberg, Maria Halava-Napoles. Ulkoasiainministeriö: Kauppapoliittinen katsaus 2012
Kommerskollegium 2012:6. Everybody is in Services – The Impact of Servicification in Manufacturing on Trade and Trade Policy.
Hosuk Lee-Makiyama: The International Services Agreement (ISA) – from the European vantage point. European Centre for International Political Economy (ECIPE), 2012.
Mika Pajarinen, Petri Rouvinen ja Pekka Ylä-Anttila (2012). Uutta arvoa palveluista. Helsinki: Taloustieto Oy (ETLA B256).
Lisää palvelukauppatietoa:
Venäjän palvelukaupalla on kasvunvaraa
Palvelusektorin merkitys on kasvanut huomattavasti Venäjällä viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Maahan on syntynyt paljon palveluja, joita Neuvostoliiton aikana ei ollut saatavilla tai joille ei ollut tarvetta. Myös Venäjän palveluiden ulkomaankauppa on kasvanut viime vuosina varsin nopeasti. Venäjän tuonnin arvosta palveluiden osuus on jo neljännes ja viennistä kymmenen prosenttia.
Globaalissa mittakaavassa Venäjä on kuitenkin yhä pienessä roolissa; vuonna 2012 se vastasi vain runsaasta prosentista maailman palveluviennistä. Selvästi edellä olivat muun muassa Kiina ja Intia, mutta myös esimerkiksi Ruotsi ja Tanska.
Venäjän palveluviennin kehitystä on jarruttanut maan erikoistuminen öljyn ja kaasun tuotantoon, ja monien teollisten palvelujen kehitys on jäänyt taka-alalle yhdessä teollisen tuotannon kanssa. Myös suhteellisen vähäiset ulkomaiset sijoitukset Venäjälle ja Venäjältä ulkomaille rajoittavat palveluviennin kehitystä, sillä suuri osa globaalista palvelukaupasta kytkeytyy monikansallisten yritysten toimintaan.
Venäjän palveluviennin kehityssuunnitelmat ovat keskittyneet kuljetus- ja matkailupalveluiden ympärille. Venäjästä on kaavailtu kauttakulkureittiä Aasian ja Euroopan välisiin kuljetuksiin, ja muun muassa Kaukoidän ja Kaukasuksen alueilla on suunniteltu panostettavan matkailuun. Näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii kuitenkin vielä runsaasti työtä muun muassa infrastruktuurin kohentamisessa.
Venäjän monipuolisempaan ja korkeamman jalostusarvon tuotantoon tähtäävissä kehitysstrategioissa palvelusektoria ei sen sijaan ole kovinkaan voimakkaasti nostettu esiin, vaikka se varmasti tukisi Venäjän tavoitteita. Esimerkiksi Norjan viennistä 20 prosenttia koostuu palveluista, kuten luonnonvarasektoreihin liittyvistä asiantuntijapalveluista.
Venäjän palvelutuonti painottuu matkailupalveluihin. Viime vuonna Venäjä oli jo maailman viidenneksi suurin matkailupalvelujen tuoja. Silti vasta kolmannes venäläisistä kävi IVY-maiden ulkopuolella, joten matkailupalvelujen kysyntä kasvanee jatkossakin venäläisten tulotason noustessa.
Matkailupalvelujen rooli on keskeinen myös Suomen ja Venäjän välisessä kaupassa. Viime vuonna venäläiset olivat jälleen selvästi suurin ulkomaisten matkailijoiden ryhmä Suomessa, mutta myös Venäjälle tuli eniten IVY-maiden ulkopuolisia matkailijoita Suomesta.
Matkailupalvelujen vienti on houkutellut Suomeen myös venäläisiä investointeja matkailua tukeville palvelualoille. Suomen koko Venäjän-viennissä palveluiden osuus on noussut runsaaseen neljännekseen ja lisäksi monet suomalaiset palveluyritykset toimivat paikan päällä Venäjällä.
Venäjän palvelukaupan kehityksen kannalta tärkeä askel oli maan WTO-jäsenyyden toteutuminen viime syksynä. Avoimempi ja yhdenvertaisempi toimintaympäristö tukee sekä ulkomaisten palveluyritysten toimintaa Venäjällä että venäläisen palveluviennin kehittymistä. Siten palvelusektorin ja palvelukaupan merkitys lisääntynee Venäjälläkin edelleen.
Heli Simola
ekonomisti
Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitos (BOFIT)