EU ja Yhdysvallat ovat strategisia kumppaneita poliittisesti ja taloudellisesti. Sopimusneuvotteluissa kyse ei ole pelkästä kaupasta, vaan tavoitteena on sopia pidemmälle menevästä yhteistyöstä eri sektoreilla. Onnistuessaan sopimus olisi rakentava ja positiivinen elementti kansainvälisessä politiikassa, jossa myönteisiä uutisia ei ole liikaa tarjolla.
Takana on tähän mennessä kolme neuvottelukierrosta, joiden myötä tunnusteluvaihe on päättynyt. Edessä ovat nyt varsinaiset neuvottelut. Vuodelle 2014 luvassa on peräti viisi neuvottelukierrosta.
Molemmille tärkeät neuvottelut
Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) -neuvottelut ovat keskeinen osa presidentti Obaman toisen kauden kauppapolitiikkaa. Toteutuessaan sopimus olisi osa Obaman jättämää perintöä kautensa päättyessä. Yhdysvalloissa keskeinen edellytys sopimuksen läpimenolle on kongressin hyväksyntä presidentin kauppaneuvotteluvaltuudelle. Kauppaneuvotteluvaltuus antaa kongressille mahdollisuuden joko hylätä tai hyväksyä lopullinen sopimus.
Demokraatit ovat perinteisesti suhtautuneet vapaakauppasopimuksiin epäilevästi. Tällä kertaa kauppaneuvotteluvaltuuslakiesitys on molempien puolueiden yhteinen, vaikka tuki demokraattileiristä ei ole varauksetonta.
EU:lle neuvottelut ovat lähihistorian mittavin taloudellisia ulkosuhteita koskeva ponnistus. Sopimuksen kolme keskeistä aluetta ovat markkinoillepääsy, sääntelykysymykset ja tullien ulkopuoliset esteet, sekä globaalit säännöt. Sopimuksen tulisi olla kunnianhimoinen jokaisessa näissä kolmessa keskeisessä kokonaisuudessa. Neuvottelujen asialista on hyvin laaja ja kattaa lähes koko kauppapoliittisen agendan. Kaikista kysymyksistä neuvotellaan samanaikaisesti ja kaikki neuvottelualueet ovat osa kokonaispakettia.
Kyseessä ei ole vain kahden kauppa, jossa kolmannelle osapuolelle tarjotaan kuuluisaa korvapuustia. Sopimuksen positiiviset taloudelliset vaikutukset ulottuvat myös muihin maihin, mukaan lukien kehitysmaihin. Sopimuksen sääntelyyn liittyvät määräykset voivat toimia malleina muille maille ja luoda globaaleja standardeja. Aloitteellisuudella EU ja Yhdysvallat voivat asettaa agendan globaalille kauppapoliittiselle keskustelulle. Muussa tapauksessa aloite voi liukua Kiinan ja muiden nousevien talouksien suuntaan.
Suomen tavoitteet
Suomen neuvottelutavoitteet lähtevät siitä, että olemme riippuvaisia ulkomaankaupasta. Sopimusneuvotteluissa tulisi tähdätä kunnianhimoiseen, laaja-alaiseen ja vastavuoroiseen kaupan vapauttamiseen. Uuden sopimuksen tavoitteena on suomalaisten yritysten markkinoillepääsyn parantaminen sekä erilaisesta sääntelykulttuurista johtuvien kaupan esteiden poistaminen.
TTIP:n on oltava WTO-sopimuksia pidemmälle menevä järjestely, joka tukee kasvua ja työllisyyttä Atlantin molemmin puolin. Sopimuksen avulla pyritään parantamaan Suomen maailmanlaajuista kilpailukykyä ja takaamaan hyvinvoinnin jatkuminen. Luvut puhuvat puolestaan, Yhdysvallat on Suomen kuudenneksi tärkein kauppakumppani – Venäjän ja Kiinan jälkeen kolmanneksi suurin EU:n ulkopuolisista maista.
Suomi tavoittelee kunnianhimoista sopimusta erityisesti palveluissa, julkisissa hankinnoissa, sekä sääntelyssä ja tullimenettelyissä, kuitenkaan unohtamatta Yhdysvaltojen teollisuus- ja maataloustuotteiden tullien poistamista mahdollisimman rajatuilla poikkeuksilla ja siirtymäajoilla.
Sopimuksen kautta olisi mahdollisuus edistää palvelujen kaupan vapauttamista erilaisissa suunnittelu- ja asiantuntijapalveluissa, informaatio- ja viestintäalalla, digitaalisissa palveluissa sekä arkkitehti- ja kaupunkisuunnittelupalveluissa. Myös yritystoimintaan liittyvien henkilöiden maahantuloa koskevat kysymykset kuten työlupien saanti ovat tärkeitä. Tämä auttaisi esimerkiksi suomalaisten koneiden ja laitteiden huoltopalveluiden myymistä Yhdysvaltoihin.
EU:lla ja Suomella on selkeä offensiivinen intressi avata Yhdysvaltain julkiset hankinnat kilpailulle kaikilla tasoilla; keskus-, alue- ja paikallishallinnossa. Ongelmia aiheuttavat etenkin kotimaisuusvaatimukset (Buy American), jotka estävät eurooppalaisten yritysten pääsyn Yhdysvaltain-markkinoille.
Sopimuksen suurimmat hyödyt tulevat sääntelyn yhdenmukaistamisesta ja erilaisten käytäntöjen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Syrjivistä ja kohtuuttomista tuotemääräyksistä sekä päällekkäisistä testaus- ja sertifiointimenettelyistä tulisi päästä eroon, sekä parantaa tietojenvaihtoa ja sääntelyviranomaisten yhteistyötä. Tämä helpottaisi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten vientimahdollisuuksia, koska niillä ei useinkaan ole resursseja selvittää tai ratkaista sääntelystä ja standardeista johtuvia ongelmatilanteita.
Yleisten sääntöjen ohella neuvotteluissa sovitaan yksityiskohtaisista tiettyihin sektoreihin keskittyvistä määräyksistä. Tärkeitä sektoreita ovat informaatioteknologia, kemikaalit, kosmetiikka, lääkinnälliset laitteet ja lääkkeet.
Sääntelykysymyksistä ja teknisistä määräyksistä sopiminen neuvotteluissa ei kuitenkaan tarkoita näistä luopumista tai standardien laskemista tärkeissä kysymyksissä. Tällaisia ovat ruokaturvallisuus, kuluttajansuoja ja ympäristö.
Sidosryhmien näkemyksiä
SAK:n pääekonomisti Olli Koski toteaa TTIP-neuvotteluiden olevan tärkeät palkansaajien näkökulmasta, koska ne tarjoavat mahdollisuuden pysyvästi parantaa talouskasvua ja työllisyyttä EU:ssa.
– Yhdysvaltain merkitys Suomen kauppakumppanina on viime vuosina kasvanut. Kestävän kehityksen ja työelämän oikeuksien sisällyttäminen sopimukseen tarjoaa oivan mahdollisuuden edistää näitä asioita globaalisti.
Koski painottaa, että investointisuojaa koskevat kirjaukset on tehtävä tarkasti, jotta varmistutaan siitä, ettei tasapuolinen lainsäädännön kehittäminen vaarannu.
MTK:n kansainvälisten asioiden johtaja Juha Ruippo korostaa vapaakaupan voivan toimia ruokamarkkinoilla vain tuotteilla, joiden tuotantosäännöt ovat tasa-arvoiset. EU:ssa ruokaketjun valvonta perustuu pellolta pöytään -ajattelumalliin, jossa pyritään ennakkoon minimoimaan ja ehkäisemään riskit.
– Järjestelmän yhteensovittaminen USA:n vastaavan valvontajärjestelmän kanssa on vaikea tehtävä. Mikä neuvottelujen lopputulos sitten onkaan, pakottaa se meidät EU:ssa miettimään uudelleen omaa politiikkaamme ja sen perusteita rajoituksille, Ruippo sanoo.
Investointisuoja herättää keskustelua
Julkisuudessa erityisesti investoinnit ja riitojen ratkaisu ovat herättäneet paljon keskustelua. Sopimuksen tavoitteena on edistää kestäviä investointeja, jotka tukevat taloudellista kasvua ja työllisyyttä. Toistaiseksi keskustelua on käyty vasta osapuolien investointeja koskevasta sääntelykehikosta.
Liikkeellä on myös väärinkäsityksiä. Komissio onkin päättänyt julkistaa maaliskuussa ehdotuksen investointiosuudeksi. Tämä käynnistää kolmen kuukauden kuulemisen TTIP:stä ja investoinneista. Komission aloite on tervetullut ja toivon mukaan konsultaatioihin osallistuu runsaasti suomalaisia.
Investointisuojasopimukset suojaavat lakien ja määräysten mukaan toimivia sijoittajia ja näiden sijoituksia syrjiviltä ja kohtuuttomilta toimilta, jotka johtavat omaisuuden menetyksiin. Tavoitteen saavuttaminen ei estä valtioiden oikeutta syrjimättömästi asettaa esimerkiksi oma terveydenhuoltonsa tai ympäristönsuojelunsa taso niin korkeaksi kuin se haluaa.
Sopimus ei siis tule vapauttamaan sijoittajia niille asetetuista oikeudellisista velvoitteista – sijoittajien on noudatettava sen maan lakeja jossa ne toimivat. Samaan aikaan on varmistettava, ettei sopimukseen jää epävarmuutta tai mahdollisuuksia väärinkäytöksille. Asiantuntijoiden ja järjestöjen huolet sekä kritiikki erityisesti riitojenratkaisun osalta otetaan tosissaan.
Avoimuus avainasemassa
Neuvottelujen aikana kyse ei ole vain tiedon välittämisestä EU:ssa tai Suomessa. Yhdysvalloissakin oikean tiedon jakamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota.
EU:n jäsenmaiden ministerivierailut pyrkivät vahvistamaan EU:n viestejä keskusteluissa Yhdysvaltain hallinnon kanssa. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb vierailee huhtikuussa Washingtonissa tapaamassa paikallisia vaikuttajia ja keskustelemassa sopimuksen hyödyistä.
Kannan muodostus ja jatkotyö Suomessa jatkuu. Neuvottelujen avoimuus on edelleen tärkeä kysymys. Mahdollisimman kattavaa tiedon jakamista tarvitaan paitsi kansalaisyhteiskunnalle ja sidosryhmille, myös komissiolta jäsenmaille. Avoimuus Euroopan parlamentin suuntaan on olennaista. Tietoa on saatavissa useasta lähteestä, myös ulkoministeriön verkkosivuille on koottu tietoa neuvotteluista. Sivua päivitetään prosessin edetessä. Keskustelutilaisuuksia järjestetään säännöllisin väliajoin.
EU ja Yhdysvallat ovat perinteisiä liittolaisia kansainvälisen talouden kehittämisessä avoimempaan ja sääntöpohjaisempaan suuntaan. Monenkeskiset neuvottelut ovat aina olleet prioriteetti Suomelle kauppapolitiikassa. TTIP on tärkeä ja johdonmukainen lenkki pitkässä ketjussa kauppapoliittisia sopimuksia ja järjestelyjä, joilla on pyritty turvaamaan suomalaista vientiä ja työllisyyttä.
Sopimuksen potentiaaliset hyödyt merkittäviä
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA selvitti maaliskuussa 2013 EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen vaikutuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle.
Selvityksessä yritykset arvioivat tuotantonsa ja henkilöstömääränsä nousevan sekä kannattavuutensa paranevan sopimuksen seurauksena. Tavaroiden ja palveluiden ulkomaankaupan uskottiin lisääntyvän. Yritykset arvioivat suorien sijoitusten määrän Yhdysvaltoihin kasvavan, samoin osallistumisen julkisiin hankintoihin.
Kyselyn mukaan pienempien yritysten tuotannon arvo, henkilöstö ja kannattavuus nousisivat suhteellisesti enemmän kuin suurempien yritysten. Lisäksi sopimus helpottaisi paitsi Yhdysvalloissa jo toimivia yrityksiä, myös maassa liiketoimintaa harkitsevia yrityksiä.
Kumppanuussopimus kohentaisi ETLAn arvion mukaan myös kansalaisten taloudellista hyvinvointia. Pitkällä tähtäimellä sopimus vaikuttaisi myönteisesti tulotasoon, lisäisi kotitalouksien valintamahdollisuuksia kulutushyödykkeissä ja lyhyellä tähtäimellä toisi mahdollisesti positiivisia työllisyysvaikutuksia.
EU:n komission vaikutusarvion mukaan EU:n bruttokansantuote kasvaisi vuosittain 0,48 prosenttia vuoteen 2027 asti eli noin 86 miljardia euroa ja EU:n vienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi 28 prosentilla. Sopimuksella olisi myönteisiä vaikutuksia myös EU:n työmarkkinoihin ja palkkakehitykseen. Sopimus loisi uusia liiketoimintamahdollisuuksia satojen miljardien eurojen arvosta, mikä toisi satoja tuhansia uusia työpaikkoja sekä EU:hun että Yhdysvaltoihin.
Vaikutukset vaihtelisivat sektoreittain. Uusia työpaikkoja tulisi komission arvion mukaan erityisesti maatalouteen, kalastus- ja metsätalouteen sekä elintarvike-, kemian- ja autoteollisuuteen. Kouluttamattomien työntekijöiden palkat nousisivat EU:ssa 0,51 prosenttia ja koulutetun työvoiman 0,50 prosenttia. Komission laskelmien mukaan sopimus toisi jokaiseen eurooppalaiseen perheeseen 545 euroa lisää vuodessa.
Kommentti
Neuvottelut, joiden on syytäkin kiinnostaa
Suurin osa valtioiden välisistä kauppaneuvotteluista ei koskaan tavoita suuren yleisön huomiota. WTO:n Seattlen ministerikokouksen yhteydessä vuonna 1999 puhjenneiden mellakoiden jälkeen kauppaneuvottelut ovat olleet pienen piirin puheenaihe. Vaikka WTO:n Doha-kierros onkin sittemmin lamaantunut, syytä mielenkiinnon häviämiseen ei kuitenkaan olisi ollut: sitten vuosituhannen vaihteen maailmassa on tullut voimaan yli 150 kahdenvälistä tai alueellista kauppasopimusta. Erityisen merkittävää osassa näistä sopimuksista on se, että valtiot ovat kyenneet ottamaan niissä huomattavasti perinteistä kaupanvapauttamista pidemmälle ulottuvia askelia.
EU:n ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) toimivat herätyksenä todellisuuteen. Uutiskynnyksen ylittymiseen on vaikuttanut ensinnäkin se, että tunnetut poliitikot kummallakin puolella Atlanttia ovat ylistäneet tavoiteltavan sopimuksen vaikutuksia kumppaneiden taloudelle ja kansainväliselle vaikutusvallalle. Toisekseen useat kansalaisjärjestöt ovat ottaneet asiakseen rummuttaa sopimuksessa piilevistä vaaroista niin demokraattiselle päätöksenteolle, ympäristölle kuin työelämän normeille.
Sopimuksen ydin on siinä, että sillä pyritään yhdenmukaistamaan eurooppalaista ja amerikkalaista sääntely-ympäristöä. Pisimmälle menevä yhdenmukaistaminen on harmonisointia eli yhteisten sääntöjen luomista. Se on äärimmäisen vaikeaa. Tällä hetkellä neuvottelijat yrittävät päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten päästään siedettävään lopputulokseen. EU korostaa tiettyjä sektoreita kun taas Yhdysvallat painottaa sääntöjenluonnin yleistä läpinäkyvyyttä. Sääntelyn tason romahtamista todennäköisempää on, ettei neuvotteluissa päästä kovinkaan pitkälle.
Sijoitussuojaa koskevassa keskustelussa on jäänyt vähällä huomiolle se, että EU etsii tämänhetkisissä kauppaneuvotteluissaan uutta tasapainoa valtion sääntelyoikeuden ja sijoittajien suojelemisen välille. Sijoitussuojasäännösten huolellisella muotoilulla voidaan välttää pahimmat ylilyönnit. Vaikka TTIP-neuvotteluja käydään oikeusvaltion kanssa, eurooppalaissijoittajien oikeussuojaan vaikuttaa se, ettei kauppasopimuksia voida käyttää suoraan kanteiden tukena amerikkalaisissa tuomioistuimissa.
Yhdysvallat neuvottelee tällä hetkellä myös toisesta isosta vapaakauppasopimuksesta eteläamerikkalaisten ja aasialaisten kumppanimaidensa kanssa. Mikäli vaikeuksia kohdannut Trans-Pacific Partnership -sopimus toteutuu, sen kattama kaupan volyymi on valtava. Mukana olevien maiden erilaisuudesta johtuen ne eivät kuitenkaan kyenne luomaan yhtä integroitunutta markkina-aluetta kuin mihin EU ja Yhdysvallat parhaimmillaan pystyvät.
Niin kuin kaikessa kaupan vapauttamisessa, myös transatlanttisessa yhteistyössä suurimmat haasteet ovat sisäpoliittisia. Salassa käydyt kauppaneuvottelut eivät ole enää mahdollisia. Neuvottelijoiden haasteena onkin jakaa tarpeeksi tietoa vaikeasta aiheesta niin, että siitä voidaan käydä julkista keskustelua. Asiallinen tiedonvälitys estää väärinkäsitysten lietsomista. Samaan aikaan julkisuutta on välttämätöntä kontrolloida, koska sopimusneuvottelut kulkevat niin kuin mikä tahansa kaupanteko. Tietyt asiat voitetaan, toiset hävitään ja viimeiset kortit käännetään vasta juuri ennen allekirjoitusta.
Johanna Jacobsson
vieraileva tutkija
Ulkopoliittinen instituutti
Artikkeli on laadittu yhteistyössä ulkoministeriön kauppapoliittisen ja markkinoillepääsy-yksikön virkamiesten kanssa.