Sain ensimmäisen kosketukseni ulkomailla työskentelyyn 1980-luvun lopulla Etiopiassa. Afrikan avara taivas ja sen alla elävät ihmiset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Sen jälkeen minulla on ollut etuoikeus työskennellä Afrikassa ja sen asioiden parissa monesta näkökulmasta. Tämän päivän Afrikka on erilainen manner kuin se oli 26 vuotta sitten, kun matkasin sinne ensimmäistä kertaa Punaisen Ristin nuorisodelegaattina. Tuolloin...

Sain ensimmäisen kosketukseni ulkomailla työskentelyyn 1980-luvun lopulla Etiopiassa. Afrikan avara taivas ja sen alla elävät ihmiset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Sen jälkeen minulla on ollut etuoikeus työskennellä Afrikassa ja sen asioiden parissa monesta näkökulmasta.

Tämän päivän Afrikka on erilainen manner kuin se oli 26 vuotta sitten, kun matkasin sinne ensimmäistä kertaa Punaisen Ristin nuorisodelegaattina. Tuolloin ajattelimme Afrikkaa lähinnä köyhyyden, sotien ja nälänhätien kotina. Kehitysyhteistyön kautta halusimme auttaa, mutta harva ajatteli Afrikkaa markkinana tai yhteistyökumppanina. Nyt yhä useammalla mielikuvissa kurjuuden ja toivottomuuden tilalle on tullut talouskasvu, investoinnit ja mahdollisuudet.

Kukapa olisi uskonut, että viimeisen kymmenen vuoden aikana maailman kymmenestä nopeimmin kasvavasta taloudesta kuusi olisi Afrikassa. Saharan eteläpuolisen Afrikan talouskasvu on ollut vakuuttavalla tasolla vuosien ajan ja sen odotetaan jatkuvan noin viiden prosentin tasolla. Ulkomaiset investoinnit ovat jatkaneet kasvuaan. Tämä tarkoittaa lisää työpaikkoja ja parempia mahdollisuuksia hyötyä globaalista kaupankäynnistä.

Itse ajattelen, että hallinnon ja instituutioiden paraneminen ovat keskeinen selitys Afrikan menestykselle. Jos takavuosina monissa maissa valtion tilinpito oli rempallaan ja yritysten toimintaympäristö hyvin epävarma, nyt monissa maissa hallinto toimii. Edistys käy ilmi myös Maailmanpankin vuosittaisissa arvioissa maiden hallinnosta ja instituutioista. Nämä perusasiat luovat pohjaa taloudelle ja hyvinvoinnille.

Toinen tärkeä tekijä on julkiset investoinnit, joita viime vuosikymmeninä on rahoitettu myös kehitysyhteistyöllä. Panostukset infrastruktuuriin ja inhimilliseen pääomaan kantavat hedelmää. Nyt yhä useammat maat pystyvät myös investoimaan omia julkisia varojaan esimerkiksi energiantuotantoon, teihin ja koulutukseen.

Luonnonvarat ovat tärkeä osa Afrikan menestystä, sillä 12,5 prosenttia koko mantereen taloudesta tulee tältä sektorilta. Kaivannaistuotteiden viennin arvo lähes kymmenkertaistui vuosien 1995 ja 2012 välillä, noin 300 miljoonaan dollariin. Tämän rinnalla kuitenkin kotitalouksien kysyntä ja palvelusektori ovat tasaisen varmasti vahvistumassa. Keskiluokka kasvaa ja Afrikka on aivan uudella tavalla kiinnostava markkina-alue.

Nykyisestä näkövinkkelistäni Maailmanpankin johtokunnassa ajattelen, että kolme megatrendiä tulee muuttamaan Afrikkaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ensinnäkin mantereella panostetaan ennennäkemättömässä mittakaavassa energian tuotantoon, jakeluun ja energiatehokkuuteen. Toiseksi kaupungistuminen kiihtyy. Lagos, Kinshasa, Kairo, Dar es Salaam ja Johannesburg ovat mantereen nopeimmin kasvavia kaupunkeja. Kolmanneksi koulutuksen vallankumous auttaa kasvavaa nuorta väestöä vauhdittamaan mantereen menestystä. Vuonna 2050 Afrikan työikäinen väestö on suurempi ja nuorempi kuin Kiinassa ja Intiassa.

Kaikki kolme ovat myös aloja, joilla Suomessa on erinomaista osaamista, joten uskon, että monet yrityksemme hyötyvät Afrikan menestyksestä. Sivumennen sanoen kaikki ovat myös aloja, joille Maailmanpankki panostaa vahvasti.

Tietenkin Afrikan toisetkin kasvot ovat edelleen olemassa. Erot maiden välillä ovat valtavia ja 19 Afrikan maata on konfliktien vaivaamia tai niin sanottuja hauraita valtioita. Infrasruktuuri ja logistiikka ovat monin paikoin kehnoja ja yritykset kohtaavat monia riskejä. Myös maiden sisällä erot tuloissa ja hyvinvoinnissa ovat suuria.

Kehitysyhteistyötä jatketaan mantereella vielä pitkään, mutta  onneksi yhä useammin rinta rinnan yksityisen sektorin kanssa.

Jos niin pitkälle elän, olisi hienoa tarkastella Afrikkaa seuraavan neljännesvuosisadan kuluttua. Avara taivas varmaan on edelleen paikallaan, mutta uskon että köyhyys ja kurjuus ovat harvinaisia ongelmia tuolla upealla mantereella.

Satu Santala, Maailmanpankin johtokunnan jäsen (Pohjoismaiden ja Baltian maiden edustaja)

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Lotta Nuotio</span></span>04.12.2023

Luetuimmat