Asuessani Washingtonissa 2002–2006 Yhdysvaltojen energiamarkkinoiden suuri kysymys oli energian ja kaasun tuonnin kasvu. Nyt pohdiskellaan sitä, milloin Pohjois-Amerikasta tulee omavarainen energian suhteen ja kuinka paljon nesteytettyä kaasua Yhdysvallat tulee viemään Eurooppaan ja Aasiaan.
Vastaukset näihin kysymyksiin ovat: joskus ensi vuosikymmenellä ja paljon. Ensimmäinen suuri nesteytetyn kaasun vientiterminaali on rakenteilla Meksikonlahden rannalle. Jokainen sen suunnitellusta viidestä moduulista nesteyttää kaasua reilusti Suomen vuosittaista kaasunkulutusta enemmän.
Nopeasti kasvanut tuotanto on romahduttanut kotimaiset kaasun hinnat. Tämä selittää innon viedä sitä paremmin maksaville markkinoille, mutta myös menossa olevan maan uusteollistamisen. Hyvä esimerkki jälkimmäisestä on Outokummun Alabamaan valmistuva terästehdas.
Kaasusta on tulossa öljyn rinnalle globaalisti kaupattava tuote. Nykyisten suurten alueellisten hintaerojen voi odottaa kaventuvan merkittävästi. Alueellisten hintaerojen tasaamisesta huolehtivat Korean telakoilla lähivuosina rakennettavat 90 nesteytetyn kaasun kuljetukseen tarkoitettua supertankkeria.
Vallankumous leviää myös öljyntuotantoon. Liuskekaasun tuotannossa käytettyä teknologiaa soveltavat yhtiöt nostivat Pohjois-Dakotan viime vuonna Alaskan ohi Yhdysvaltojen toiseksi suurimmaksi öljyntuottajaksi.
Liuskekaasun ja -öljyn vaikutukset ovat toistaiseksi olleet Yhdysvaltojen sisäisiä jo siksikin, ettei kuljetusinfrastruktuuri ole pysynyt tuotannon perässä. Tämä selittää sen, miksi Yhdysvaltojen keskilännessä noteerattavan öljyn tynnyrihinta on ollut parhaimmillaan parikymmentä dollaria halvempi kuin Euroopan markkinoiden öljyn viitehinta Brent.
Kaasumarkkinoille on rynnistämässä muitakin uusia toimijoita. Australian ennustetaan ohittavan Qatarin maailman suurimpana nesteytetyn kaasun viejänä vuosikymmenen loppuun mennessä. Irakin öljykenttien rehabilitointi etenee ja maan tuotanto kasvaa. Kiina, Ukraina ja monet muut mielivät liuskekaasun tuottajiksi. Itäisen ja läntisen Afrikan maista ja niiden rannikoilta on löydetty suuret määrät öljyä ja kaasua. EU:n markkinoilla Norja on noussut liki Venäjän kokoiseksi kaasun toimittajaksi.
Energialöytöjä seuraavat investoijat ja raha. Mannerjalustan kenttien hyödyntäminen tarjoaa työsarkaa osaaville meriteollisuuden toimijoille. Suomen kannalta erityisen kiinnostavaa on kasvava aktiviteetti arktisilla merillä. Esimerkiksi Exxon ja Rosneft tarvitsevat Karanmeren öljynetsintään ja siitä mahdollisesti seuraavaan tuotantoon monenmoista teknologiaa ja palvelua.
Maamme etelärannikolle suunniteltu kaasun tuontiterminaali mahdollistaisi jakelun esimerkiksi Pohjanlahden rannikon teollisuuskeskuksiin, minne kaasuputkea ei kulutuksen pienuuden vuoksi kannata rakentaa. Eikä merkityksetön ole myöskään kysymys, kuinka energiamarkkinoiden muutokset vaikuttavat öljyn ja kaasun viennistä riippuvaan naapuriimme Venäjään.