Vastauksia arvoketjujen arvoituksiin on haettu purkamalla yksittäisten tuotteiden arvoketjuja osiin. ETLAn julkaisussa Mysteeri avautuu – Suomi globaaleissa arvoverkostoissa tutkimusjohtaja Jyrki Ali-Yrkkö vetää yhteen eri toimialoja koskeneen tutkimushankkeen kymmenet osatutkimukset. Tutkimus on laajin tähän mennessä suoritettu – myös maailmanlaajuisesti.
Vaikka yksittäisten tuotteiden arvoketjuanalyyseja on julkaistu jo ennenkin, ei näin laajaa ja yksityiskohtaista aineistoa ole aiemmin ollut käytössä. Laajan tutkimuksen mahdollisti yhteistyö yritysten kanssa – tutkijat saivat käyttöönsä niiden sisäistä aineistoa.
Tutkimuksen tärkein havainto on, että arvonlisä muodostuu usein arvoketjun muussa osassa kuin yleisesti ajatellaan tai tilastojen pohjalta voidaan päätellä. Vain harvat yritykset ovat laskelmissaan kyenneet ottamaan huomioon hajaantuneen tuotantoprosessin kokonaiskustannukset.
Sisäisten palvelujen kustannukset ylittävät usein kokoonpanokustannukset. Arvo syntyy entistä useammin aineettomalle omaisuudelle tai erilaisille palveluille: t&k-pääomalle, muotoilulle, brändille, markkinoinnille ja jakelulle.
Tuotteiden arvoketjut ovat erilaisia
Kehittyvien maiden nopeasta kasvusta huolimatta merkittävä osa tuotteiden lisäarvosta jää edelleen kehittyneisiin maihin. Erilaiset tuotteet tuottavat arvoa kuitenkin hyvin eri tavoin. Kuluttajatuotteiden arvontuottologiikka poikkeaa konepajateollisuudesta.
Kuluttajatuotteiden arvonmuodostuksessa jakelulla – tukku- ja vähittäiskaupalla – on suuri rooli. Erityisesti vaatteissa lopullisen arvon luo vasta kauppa; jakelun osuus kuluttajatuotteissa on edelleen kasvamassa.
Konepajateollisuudessa kuljetuskustannukset ovat suuret, ja siksi paikallisilla klustereilla on yhä merkitystä. Kulutuselektroniikkatuotteiden komponentit ovat puolestaan pieniä ja lennätettävissä rahtina.
Arvonlisää syntyy aineettomasti
Vaikka tuotteen loppukokoonpano synnyttää usein vain vähän arvonlisää, valmistuksella on kytköksiä muiden toimintojen sijaintiin. Etenkin konepajateollisuudessa valmistuspaikan vaihdoksella on suurta merkitystä. Jos investointitavaran tuotanto viedään Kiinaan, vie valmistaja mennessään myös tuotantoklusterin – komponenttihankinnat ja palveluita. Kansantaloudelle negatiivinen vaikutus kertautuu.
Usein myös osa teollisuuden tuotekehityksestä seuraa tuotantoa. Osaamista siirtyy yritysten sisällä sinne, missä sen hyödyntäminen on – ainakin lyhyellä tähtäimellä – yrityksen näkökulmasta edullisinta.
Arvoketjuanalyysit osoittavat, että tuotemerkin omistajalla ja verkoston hallinnalla on yllättävän suuri osuus konepajateollisuudenkin arvon luomisessa ja sen ”nappaamisessa”. Jos tuotemerkki on suomalaisessa omistuksessa ja tuotekehitystyö tehdään Suomessa, on tuotantopaikan siirrolla pienempi merkitys arvonlisän muodostumisen kannalta.
Globalisaatio ei lopu Kiinaan
Kansantalouden ja yrityksen etu ei siis välttämättä osu yksiin: Suomen kansantalouden kannalta kokoonpanon siirtäminen alemman palkkatason maihin ei ole hyvä uutinen. Mutta onko se aina yrityksenkään näkökulmasta kannattavaa?
Nimittäin, kun otetaan huomioon kohonneet työvoimakustannukset, varastoihin sitoutunut pääoma ja kuljetuskustannukset, tuotanto ei välttämättä olekaan Kiinassa kannattavampaa kuin Suomessa.
Ainakaan kustannustason ero ei ole niin suuri kuin pelkkä tuotannon työvoimakustannusvertailu antaisi ymmärtää. Lisäksi palkat ovat etenkin Kiinan itärannikolla nousseet 10–20 prosentin vuosivauhtia. Edullisempi sisämaa taas on logistisesti hankala.
Suomen elinkeinorakenne vedenjakajalla
Kilpailu korkean lisäarvon ja palkkatason tehtävistä lisääntyy. Muutokset arvonmuodostuksen maantieteessä ovat nopeita ja yllätyksellisiä. Korkea koulutustasokaan ei välttämättä suojaa työtehtävien siirtymiseltä.
Arvoketjujen hajautuminen on muuttanut Suomen ammattirakenteita. Korkean palkka- ja osaamistason tehtävien osuus on kasvanut. Sen sijaan keskitason osaamista vaativien tuotantoprosessi- ja toimistotehtävien osuus on selvästi pienentynyt.
Ainakin viime vuosikymmenen lopulle asti kehitys oli Suomelle myönteistä – nyt olemme kuitenkin taitekohdassa. Ratkaisevaa on uuden kasvun löytäminen muun muassa tieto- ja viestintätekniikan laitteiden valmistuksen tilalle. Pienemmät suomalaiset yritykset eivät myöskään enää voi luottaa vain suurten veturiyritysten imuun, vaan niiden on ryhdyttävä myös omiin kansainvälistymisponnisteluihin.
Suomella on hyvät mahdollisuudet pärjätä tässä uudessa, eriytyneessä kilpailussa. Kaupallinen menestys edellyttää kuitenkin hyvän tuotteen lisäksi onnistumista myös myynnissä ja brändäämisessä sekä etenkin jakelukanavien hallinnassa.
Pääosa maailmankaupasta syntyy konsernien sisäisestä kaupasta
Koko maailmankaupasta noin kaksi kolmasosaa käydään monikansallisten konsernien sisällä. Sisäisessä kaupassa saman konsernin eri yksiköt myyvät tuotteita ja palveluita toisilleen.
Siirtohinnat kertovat siitä, millä hinnoilla sisäistä kauppaa käydään. Yritysten sisäinen kauppa ratkaisee pitkälti sen, missä yritysten voitot näkyvät. Tällä on suora yhteys siihen, missä maissa tuotteen arvonlisän katsotaan syntyvän, ja minkä maan bruttokansantuotteessa se näkyy.
Lähde: Jyrki Ali-Yrkkö: Mysteeri avautuu. Suomi globaaleissa arvoverkostoissa. (2013)