500 000 tarinaa

Iisalmesta näkyy koko maailma

Elina Haverisen vastuumarkkinoiden luonnehtiminen laajaksi tuntuu vähättelyltä. Tällä hetkellä niihin kuuluvat Afrikka, Latinalainen Amerikka, Pohjois-Amerikka sekä Intia ja Kiina. Haverinen toimii Normetilla myynnintuen managerina viisihenkisessä tiimissä, kun yhtiö toimittaa globaaleille markkinoille kaivostoiminnassa ja tunnelinrakentamisessa tarvittavia laitteita.

– Meidän tiimin kautta kulkevat laitetilaukset tuotantoon. Teemme myynnin kanssa läheistä yhteistyötä, ylläpidämme muun muassa myyntiennustetta, jonka pohjalta tuomme asiakkaan tarpeen tuotantoon. Tiedän päivittäisen työni kautta tarkasti mitä maailmalla tapahtuu, Haverinen kertoo.

Kauppatieteiden maisteriksi valmistuneella Haverisella on kertynyt kolmen vuoden kokemus Normetilla Iisalmen tehtaalla, joka on yhtiön liiketoiminnan globaali hermokeskus. Suunta oli Haverisella selvillä jo ennen opintoja, mieli paloi työskentelyyn kansainvälisissä organisaatioissa. Hän näki, että niissä urakehitys on houkuttelevampi ja eteen voi tulla myös tilaisuus ulkomailla työskentelyyn. Normetilla siihen on mahdollisuus, sillä yli tuhannen työntekijän yhtiöllä on 40 toimipaikkaa 28 maassa eri puolilla maailmaa. 

– On tosi mielenkiintoista työskennellä eri kansallisuuksien ja erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Se antaa paljon, Haverinen sanoo.

Normetin menestyminen riippuu pitkälti kansain­välisten markkinoiden kehityksestä. Elina Haverinen sanookin seuraavansa uutisia tiivisti.

– Normetin koko bisnes elää kansainvälisestä kysynnästä. Se, miten maailmalla menee, vaikuttaa täysin tuotantoon, henkilöstöön ja omaankin työhöni.

Yhtälö on yksinkertainen. Jos kauppaa ei tule, se näkyy vähempinä töinä ja kaupat puolestaan turvaavat toiminnan jatkumisen. Tuntuuko se työpaikan ilmapiirissä, minkälainen kansainvälinen suhdanne on menossa?

– Totta kai. Kaivosala on hyvin syklistä ja aina vähän jännittää, mitä tuleva tuo. Olosuhteisiin nähden Normetilla selvittiin viime vuonna todella hyvin. Silti koronan takia on vieläkin paljon epävarmuutta, ja kaikilla tuntuu olevan vähän jännittynyt olo siitä, mihin suuntaan asiat menevät. Mutta ei se meidän tekemisessä näy, täällä on hyvä draivi.

Normetilla vaikuttaa olevan hyvä etunoja. Kehitykseen panostetaan ja tuotteille näyttäisi riittävän maailmalla markkinoita. Ennen kuin korona iski, vuosi 2019 oli ennätyksellinen ja tulevina vuosina erityisesti sähkökäyttöisten kaivos- ja tunneli­rakentamisen laitteiden kysyntä tulee kasvamaan merkittävästi.

– Kaikki edellytykset yrityksen hyvälle kehitykselle ovat olemassa. Tämän johdosta olen luottavainen myös oman urani kehitykseen, Haverinen sanoo.

Vienti tarkoittaa työtä

Tilastokeskuksen mukaan vienti työllistää Suomessa yli 500 000 työn­tekijää. Näistä 227 000 on töissä yrityksissä, jotka vievät omaa tuotantoaan ulkomaille ja 285 000 on puolestaan töissä yrityksissä, jotka myyvät tuotteensa toiselle kotimai­selle yritykselle, jota kautta ne sitten päätyvät ulkomaille.

Ulkomaankaupasta riippuvaisten työpaikkojen määrä on pysynyt lähes ennallaan. Teollisuudessa työntekijämäärä on vähentynyt, mutta samanaikaisesti palvelutoimialoilla työntekijämäärä on ollut kasvussa. Nykyisin yli puolet vientiin kytkeytyvistä työpaikoista on palvelutoimialoilla. 

Viennin työllistävä vaikutus on kuitenkin vielä suurempi. Tilastoissa ei näy, kuinka vientiyritysten työntekijät työllistävät kotimarkkinayrityksiä kuten kampaamoja, kauppoja ja rakennusliikkeitä. Sekään ei näy, kuinka työntekijöiden ja yritysten maksamilla veroilla ylläpidetään osaltaan yhteiskunnan toimintoja.

Vientiyrityksissä parempia palkkoja

Vientiyritykset palkkaavat keskimääräistä korkeammin koulutettuja työntekijöitä, ja niiden maksamat palkat henkilöä kohden ovat keskimäärin korkeampia kuin muilla yrityksillä. Koska suoraan vientiä harjoittavissa yrityksissä miespuoliset työntekijät ovat enemmistönä ja palkkakehitys on ollut muita yrityksiä parempaa, vastaavasti naisvaltaisten ja usein kotimarkkina-alojen palkkakehitys on jäänyt näistä jälkeen. 

Joku voisi tulkita vientiyritysten positiivisen kehityksen negatiivisena, koska koko yhteiskunnan tasolla vientiyritysten korkeammat palkat kasvattavat tuloeroja. Vientiin osallistuvissa yrityksissä on kuitenkin pienemmät sisäiset palkkaerot, jotka parantavat vientiin osallistuvien naisten tilannetta muhin naisiin verrattuna.

Kairasta Koreaan

Jostakin suunnasta katsottuna Itä-Lapin metsät voivat olla kaukana, tosiasiassa ne ovat aivan maailmanmarkkinoiden kupeessa. Suhdanne­heilahtelut näkyvät nopeasti lappilaisten metsien perukoilla. 

Kemijärveä pääpaikkanaan pitävän Kimmo Kulojärven metsäkoneyrityksen hakkuualue kattaa Kuusamon, Posion, Sallan, Kemijärven, Pelkosenniemen ja Savukosken. Reviirin ääripäiden välillä on matkaa 300 kilometriä.

– Metsäyhtiöt eivät varastoon enää hakkaa puuta. Kun tehtaalla alkaa lopputuotemarkkina yskimään, se vaikuttaa nopeasti meidänkin tekemisiin. Siinä vaiheessa, kun puu lyödään nilkasta nurin, sille pitää olla osoite jo tiedossa, Kimmo Kulojärvi sanoo.

Pahimmillaan siis kysynnän vaimeneminen maailmalla tarkoittaa sitä, että työntekijä jää Lapissa aamulla kotiin?

– Sitähän se tarkoittaa. Jos puuta ei pysty tekemään, lomautukset ovat edessä. Sitä viimeiseen asti koittaa kääntää kivet ja kannot, että keksisi korvaavaa työtä, mutta nämä ovat erikoiskoneita, niillä pystyy tekemään vain tuota yhtä työtä.

Kulojärven yrityksellä on kolme koneketjua, jotka muodostuvat puita kaatavasta motosta ja runkoja keräävästä ajokoneesta. Lisäksi yhtiö työllistää neljä aliurakoitsijoiden koneketjua. Toimintaa pyörittämässä on kolmisenkymmentä työntekijää. Heiltä vaaditaan paitsi taitoa, myös luonnetta.

– Pitää tykätä olla yksikseen. Joskus saattaa lähimpään taloon olla 50 kilometriä matkaa, Kulojärvi kertoo.

Valtaosa korjatusta puusta on kuitupuita, jotka toimitetaan Kemin ja Oulun sellutehtaille. Tukkipuut päätyvät sahoille Kemiin, Kemijärvelle, Kuusamoon ja Taivalkoskelle. Minne niistä valmistetut tuotteet päätyvät, onkin eri asia. Kulojärvi kertoo, kuinka selvityksestä paljastui Suomessa sahatun kuusilaudan päätyneen lopulta eteläkorealaisen talon kattorakenteisiin.

Uutinen uudesta Kemiin rakennettavasta sellutehtaasta on pohjoisessa luettu tyytyväisenä.

– Kyllä se luo varmuutta tulevaisuuteen ja intoa, kun työmahdollisuudet kasvavat. Iso investointi luo uskoa, että tämä on kasvava ala.

Palvelujen vienti on kasvanut

Vuosi 2016 oli käännekohta, silloin Suomen viennissä palvelutoimialojen yhteenlaskettu kotimainen arvonlisä ohitti teollisuuden toimialojen arvonlisän. Vuonna 2018 palvelutoimialojen osuus Suomen arvonlisäviennistä oli jo 47 prosenttia ja teollisuuden toimialojen osuus 44 prosenttia.

Suomalaiset yritykset ovat menestyneet erityisesti tietointensiivisillä palvelualoilla ja kaupaksi ovat käyneet muun muassa ohjelmistot, konsultointi sekä tietopalvelu­toiminta. Teollisuuden toimialojen osuus viennistä kotimaisessa arvonlisässä mitattuna on laskenut noin 20 prosentti­yksikköä 2000-luvun alkuvuosista.

Yli neljännes bruttokansantuotteesta

Viennin osuuden bruttokansan­tuotteesta sanotaan usein virheellisesti olevan noin 40 prosenttia. Totuudenmukaisempaa on puhua, että vientiin päätyvän kotimaassa tuotetun arvonlisän osuus brutto­kansantuotteesta on ollut 25–30 prosentin luokkaa viimeisen kymmenen vuoden ajan, koska vientituotteissa on merkittävästi ulkomailla tuotettua arvonlisää, kuten raaka-aineita ja komponentteja.

Tilastokeskuksen ja OECD:n viime kesänä julkaistun yhteisraportin mukaan ulkomailla tuotettu arvonlisä muodostaa yli kolmasosan koko Suomen brutto­määräisestä viennistä. 

Uudenkaupungin johtotähti

Uusikaupunki ja Mersuja valmistava autotehdas liitetään usein toisiinsa. Eikä ihme, noin 3 500 työntekijän Valmet Automotiven tehtaalla on valtava merkitys reilun 15 000 asukkaan kaupungille ja laajemminkin seutukunnalle. 

Uudenkaupungin talousjohtaja Anne Takalan mukaan vaikutusta on kuitenkin vaikea mitata euroissa.

– Täällä tunnetaan ylpeyttä autotehtaasta. Sen menestys vaikuttaa yleiseen mielialaan ja antaa uskoa laajemmallekin kuin vain yhtiön työntekijöille. Se näkyy myös katukuvassa, kun ostovoima on parempi, Takala kertoo.

Kaupungintalolla autotehtaan menestykseen vaikuttavia asioita seurataan tarkasti.

– Kyllä Trumpin tullit olivat sellaisia, mitä pelättiin. Niihin autotehdas tai kaupunki eivät pysty vaikuttamaan, mutta ne olisivat vaikuttaneet meillä moneen asiaan, Takala sanoo.

Tulleja ei tullut, mutta ei matka ilman niitäkään tasaista ole ollut. Kun autotehdas lomautti, se näkyi myös kaupungin sosiaalipalveluissa, jonne tuli enemmän asiakkuuksia ja samalla esimerkiksi lasten päivähoitomaksuja kertyi vähemmän. Viiveellä tehtaan vaikeudet näkyivät myös kaupungin verotuloissa.

– Muutama vuosi sitten tulovero kasvoi todella hyvin ja olimme ihan Suomen huipulla. Sitten on välillä niitä huonompia vuosia.

Tällä erää luottamusta tulevaan kasvattaa osaltaan se, että Valmet Automotivelle on rakentumassa uusi tukijalka akkuteknologian ympärille ja yhtiö on rekrytoimassa satoja uusia työntekijöitä.

 Valoisilla näkymillä on oma vaikutuksensa myös siihen, että kaupungissa on käynnissä peräti 60 miljoonan euron hanke koulutus- ja hyvinvointikeskuksen rakentamiseksi. 

Anne Takalan mukaan tarve uudishankkeelle on olemassa autotehtaasta riippumatta, mutta yhtiön menestys on voinut vaikuttaa monitoimijataloon tulevien palvelujen määrään. Takala pohtii, että hankkeesta voi seurata hyvän kierre, kun keskus toivottavasti kasvattaa asukasluvun osalta erityisesti kaupungin pitovoimaa ja myös vetovoimaa ja edesauttaa yritysten ja niiden työntekijöiden houkuttelemisessa.

– Uskomme että keskus tukee yritysten sijoittumista tänne ja niiden työntekijöiden pysyvyyttä. 

Tekstin tiedot perustuvat keskusteluun Tilastokeskuksen asiantuntijoiden Kristian Taskisen, Pontus Lindroosin ja Merja Myllymäen kanssa sekä tausta-aineistoon. 

Kuka kerää hyödyt?

Jättimäisillä investoinneilla Uruguayn selluteollisuuteen on iso merkitys koko maan kehitykselle.

Helmikuussa Suomen talouden suuri uutinen oli Metsä Boardin päätös Kemin sellutehtaan rakentamisesta. 1,6 miljardin euron jätti-investointi otettiin vastaan innostuneesti lähes ilman sora­ääniä. Paljon hyvää löydettiin: MetsäFibren arvion mukaan investoinnin myötä Suomen vienti kasvaa puoli miljardia euroa vuodessa, tehdas työllistää arvoketjussaan 2 500 työntekijää, ja tehtaan tuottaman uusiutuvan energian määrä on 2,5 prosenttia Suomen kokonaissähköntuotannosta.

Hämmästyttävästi vastaavan kaltaista, suomalaisyhtiön investointia ulkomaille ei ole nähty tai haluttu nähdä samanlaisena positiivisena sykäyksenä. Näin on käynyt UPM:n Paso de los Torosiin rakennettavassa kahden miljardin euron sellutehdashankkeessa Uruguayssa. 

Negatiivista uutisointia Suomessa on ihmetellyt myös Uruguayssa vuodesta 1999 kehitystä seurannut Tarja Laaksonen. 

– Minkä takia oletetaan, että Suomessa sellu- ja metsäsektori voidaan hoitaa hyvin, mutta täällä suomalaiset tulisivat ja jyräisivät uruguaylaisten yli ja paikalliset eivät muka tietäisi mistä on kyse. Ei täällä kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa. Täällä on lait ja niiden mukaan toimitaan. Miksi Uruguay ei voisi hyötyä kehityksestä, kuten on hyötynyt myös Suomi, Uruguayssa Suomen kunniakonsulaatissa työskentelevä Tarja Laaksonen hämmästelee.

– Tutkimusten mukaan valtaosa uruguaylaisista katsoo investoinnin ehdottomasti mahdollisuudeksi maan kehitykselle. Pieni ryhmä, ehkä 20 prosenttia, ei haluaisi muuttaa yhtään mitään, mutta kyllä sekin nauttii mielellään kehityksestä ja paremmista elinolosuhteista, Laaksonen sanoo ja uskoo osan kritiikistä liittyneen maan sisäpolitiikkaan.

Jättipottia isompi vaikutus

Tosiasiassa investoinnit ovat hyvin haluttuja. Siitä kertoo sekin, että Uruguayn edellinen presidentti on käynyt Helsingissä yhdessä maan ammattiliiton johtajan kanssa tapaamassa UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesosta ja puhunut selluinvestoinnin puolesta. 

Tällä hetkellä maassa toimii UPM:n vuonna 2007 käynnistynyt Fray Bentosin sellutehdas sekä vuonna 2014 käyttöön otettu Stora Enson yhdessä chileläisen Araucon kanssa omistama Montes del Platan sellutehdas.

UPM:n Keski-Uruguayn Paso de los Torosin ensi vuonna käynnistyvän tehtaan toimitusketjuun kuuluu noin 600 pk-yritystä. Kokonaisuuteen syntyy arviolta 10 000 uutta työpaikkaa, joiden vuotuinen tuotto verotuloina ja sosiaaliturvamaksuina on 170 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja 200 miljoonaa dollaria palkkoina.

Lisäksi yhtiö maksaa toimimisesta verovapaalla alueella seitsemän miljoonaa dollaria vuodessa. Sellutehtaan sekä siihen liittyvän metsätaloudesta puunhankintaan ja logistisiin toimintoihin ulottuvan arvoketjun arvioidaan tuottavan noin kaksi prosenttia Uruguayn bruttokansantuotteesta. Yhdessä kahden aiemmin käyttöönotetun sellutehtaan kanssa lisäys bkt:hen tulee olemaan noin viisi prosenttia.

Ei pelkkää taloutta

Suomen Buenos Airesin suurlähetystön kaupallinen erikoisasiantuntija Heta Pyhälahti muistuttaa sellutehdasinvestoinnin kerrannaisvaikutuksista. Uruguayn hallituksen pyynnöstä tehdashankkeen paikaksi valikoitui maan keskiosa, koska sillä haluttiin tukea maaseudun kehitystä. Sen johdosta valtio panostaa rautatieyhteyden rakentamiseen sisämaasta Montevideon satamaan, jota myös kehitetään.

Tehtaan lisäksi uusi rata tarjoaa mahdollisuuksia myös muille tavarakuljetuksille sekä henkilöliikenteelle. Infraa kehitetään laajemminkin, ja esimerkiksi tehtaan vedenpuhdistamosta hyötyvät myös lähiseutujen asukkaat. Lisäksi UPM Foundation rahoittaa projekteja paikallisen elinkeinoelämän kehittämiseksi ja panostaa bioekonomiatutkimukseen Uruguayssa. 

– Uruguay on ollut onnekas maa. Moni maa haluaa tällaisen investoinnin, mutta vain harva sellaisen voi saada, Pyhälahti sanoo useissa maissa kertyneiden työvuosien kokemuksella.

Pyhälahti jatkaa positiivisten askelten kertaamista. Hänen mukaansa selluprojektien myötä Uruguayssa on kiinnitetty huomiota aivan uudella tavalla työturvallisuuteen ja ympäristöpolitiikkaa on kehitetty. Tunnustuksen saa myös maan ympäristö­lainsäädäntö, joka on hyvin edistyksellinen ja joiltain osin jopa Suomea tiukempi. Sen ansiosta luonnonmetsien määrä on jopa kasvanut, samanaikaisesti kun plantaaseilla kasvatetun eukalyptuksen käyttö sellun raaka-aineena on kasvanut voimakkaasti. 

– Puuplantaasit on istutettu alueelle, jossa on ollut ruohikkoa ja pensaikkoa. Karjankasvatus on ollut perinteinen elinkeino, ja nykyisin karjaa on opittu laiduntamaan myös plantaaseilla. Maatalouden tuotteet ovat olleet suurin elinkeino, ja nyt kolmas sellutehdas nostaa alan viennin osuuden arviolta 27 prosenttiin. Lisäksi maassa on aloitettu ohjelmia, joilla metsäteollisuutta pyritään monipuolistamaan, Pyhälahti sanoo.

Työ tuo kehitystä

Tarja Laaksonen näkee maan tasapainoisen kehi­tyksen kannalta merkittävänä, että teollisuus­investoinnit ovat tarkoittaneet myös koulutusmahdollisuuksien lisääntymistä. Maan ainoa julkinen yliopisto on ollut pääkaupunki Montevideossa, mutta vuonna 2015 perustettu ammattikorkeakoulu UTEC avasi mahdollisuuden opiskella yliopistotasolla niin Fray Bentosissa kuin myös muissa maakunnissa. 

– Opiskelijoita on lähes 200 pienestä kylästä, se on luonut uskomattomia mahdollisuuksia alueen nuorille. Heille on tullut mahdollisuus opiskella yliopistotasolla. Se on aivan uutta.

Tarja Laaksonen on nähnyt muutoksen omin silmin. Hän kertoo vierailustaan 20 000 asukkaan Fray Bentosissa ennen sellutehdasta. 

– Siellä ei ollut oikein mitään, vain huonosti varustettu julkinen sairaala, mutta ei edes kunnollista lounaspaikkaa. Nyt 14 vuotta myöhemmin paikka on aivan toinen, siellä on muun muassa yliopisto, kaksi elokuvateatteria, lääninteatteri ja hotelli. Näinhän kehitys kulkee, jos ei ole töitä, ei ole kehitystä.

Mutta ei jää Suomikaan osattomaksi Uruguayn sellu­investoinnin hyödyistä, sillä tehtaassa on satojen miljoonien eurojen arvosta suomalaista teknologiaa. Ja merkittävää vaikutusta tulee jatkossa myös yhtiön menestymisestä, sillä suomalaiset eläkeyhtiöt ovat UPM:n merkittäviä omistajia ja omistajajoukkoon kuuluu myös yli 100 000 suomalaista.