Vientiyritykset ovat sijoittuneet etenkin rannikolle, mutta kukoistavia poikkeuksiakin löytyy.

Vieremän yrityskylä on ihme. Keskellä Ylä-Savon verkkaista maaseutua autolla ajaessa eteen ilmestyy äkkiarvaamatta toimintaa kuhiseva yrityskeskittymä. Sen eri yrityksiä ei olisi ilman metsäkoneita valmistavaa Ponssea, eikä Ponssea olisi ilman sen perustajaa vieremäläistä Einari Vidgréniä

Vieremä poikkeaa monesta alueen kunnista, joissa on puutetta sekä työpaikoista että yhä enemmän myös työikäisistä. Kunnanjohtaja Mika Suomalainen kertoo, että työpaikkaomavaraisuus on peräti 136 prosenttia. 

– Tämä teollisuus on valtava elinvoimamoottori koko seudulle, Suomalainen luonnehtii.

Yrityksiä keskittymässä on viitisentoista, ja työpaikkoja yli tuhat, joista Ponssella 600. Se on 3 500 asukkaan kunnassa melkoisesti.

– Yritysverkosto on kasvanut alihankinnan pohjalta. Ajan myötä alihankintayritykset ovat kasvaneet ja osavalmistus sekä metallinkäsittely on noussut niin korkealle tasolle, että siitä on muodostunut vetovoimatekijä muille yrityksille.

Suomalainen sanoo, että kunta haluaa kaavoituksella varmistaa rakennustonttien tarjonnan, ja sen oma toimitilayhtiö pystyy johtamaan rakennusprojekteja. Kunta on myös rakentanut ja vuokrannut toimitiloja. Lisäksi kunta tekee alueella koulutusyhteistyötä ja auttaa yrityksiä rekrytoinneissa.

Ponssen palveluverkosto kattaa yli 40 maata ja 80 prosenttia yhtiön liikevaihdosta tulee viennistä. Suomalainen kertoo, kuinka maailmantalouden suhdanteet näkyvät nopeasti Ylä-Savossa asti. Taitavat nykyiset vieremäläiset olla aika suuressa kiitollisuudenvelassa Einarille?

– Kyllä varmasti. Ponsse on hyvin tärkeä meille kaikille Vieremällä.

Rannikolta katsotaan kauemmas

Mitkään ulkoiset olosuhteet, kuten rannikkoseudun hyvät kulkuyhteydet tai luonnonrikkaudet, eivät selitä Vieremän yrityskeskittymän menestystä.

– Vieremä on poikkeus, se eroaa selvästi perinteisistä menestysalueista. Siellä yksittäisen henkilön vahva panos on laittanut positiivisen impulssin liikkeelle, aluetutkija Timo Aro sanoo.

Teollisuus ja vientiyritykset ovat keskittyneet vahvasti rannikolle satamien läheisyyteen. Historialliset juuret alueiden välillä ovat Aron mukaan syvät. Osaltaan keskittymiseen on vaikuttanut myös se, että vienti on perinteisesti ollut paljolti suurten yritysten varassa.

– Haminasta Tornioon saakka meillä on rannikolle keskittynyt vahvoja vientikeskittymiä ja klustereita, jotka ovat synnyttäneet päätoimialan rinnalle myös muuta taloudellista toimeliaisuutta, Aro sanoo.

Hän puhuu positiivisten asioiden kehästä. Siellä missä on vahvoja veturiyrityksiä tai klustereita, syntyy alueelle osaamista, koulutuspaikkoja sekä korkean arvonlisän yrityksiä. Näitä alueita ovat esimerkiksi Vaasa, Oulu ja Turku, joissa kaikissa on omat vahvat vientiteollisuuden alansa ja tuotannollisen toiminnan ympärille asettuneita yrityksiä.

– Ei pelkästään vientiyritysten valmistava tuotanto, vaan yhtä lailla tutkimus, tuotekehitys ja innovaatiot sekä osaamispääoma sisältyvät samaan kokonaisuuteen.

Korona ei muuta suuntaa

Pohjalaisia pidetään yleisesti yrittäjähenkisinä, onko tällaisia eroja nähtävissä, kun tarkastellaan yritysten sijoittumista?

– Kyllä ne vaikuttavat taustalla, alueiden välillä on isoja eroja. Kun tilastoista katsotaan paljonko yrityksiä on suhteutettuna väestölukuun, kuinka paljon uusia yrityksiä perustetaan ja tarkastellaan yritysdynamiikkaa erilaisten tunnuslukujen kautta, Pohjanmaa erottuu edukseen ja myös Satakunta sekä Varsinais-Suomi ovat korkealla. Sisämaassa korkea­koulupaikkakuntia lukuun ottamatta riippuvuus julkisesta sektorista on paljon suurempaa.

Alueilla, joilla ei ole runsasta historiaa vientiyrityksistä, kannattaisi Aron mielestä nostaa menestyviä yrityksiä malleiksi muillekin, kuinka niiltäkin alueilta ponnistaen voi pärjätä kansainvälisten markkinoiden kovassa kilpailussa.

Kun yritykseltä kysytään kehityksen pullonkauloja, Aron mukaan esiin nousevat lähes poikkeuksetta sijainti ja sujuvat liikenneyhteydet sekä osaavan työvoiman saatavuus.

– Osaavan työvoiman saatavuus on krooninen ongelma jo tällä hetkellä monilla toimialoilla ja tulee entistä selvemmin näkymään jatkossa väestön ikärakenteen muutoksen ja alueitten erilaisten väestökehityksen seurauksina. Kasvukeskusten ulkopuolella tämä tulee haittaamaan yritysten toimintaa yhä enemmän lähes alalla kuin alalla.

Työpaikat ja yritykset herkästi hakeutuvat sinne, missä on jo valmiiksi osaamiskeskittymiä ja koulutustarjontaa.

– Yliopistojen ja korkeakoulujen merkitys korostuu korkeamman arvonlisäyksen vientiyrityksissä. Vientivetoisille valmistavan tuotannon yrityksille korkeakouluja tärkeämpää on ennen kaikkea se, että alueella on paljon osaavia työntekijöitä saatavilla kaikilla koulutusasteilla.

Aro ei usko, että korona ja sen myötä yleistyneet etätyöt muuttaisivat isoa kehitystä.

– Vaikka teknologia mahdollistaa monissa työtehtävissä paikka- ja etäisyysriippumattomuuden, suurimmat keskittymät ja kasvukeskukset sekä niiden ympärillä olevat kaupunkialueet ovat jatkossakin vahvoja.

  • Suomen tavaraviennin arvo oli Tullin tilaston mukaan 57,4 miljardia euroa vuonna 2020.
  • Viennin alueellisessa jakaumassa on isoja eroja. Esimerkiksi Uudenmaan osuus tavaraviennistä oli 29,0 prosenttia, Varsinais-Suomen 12,0, Satakunnan 6,9 prosenttia, Pohjois-Karjalan 1,4 prosenttia ja Etelä-Savon 0,7.
  • Yli 5 000 euron edestä ulkomaankauppaa harjoittaneiden vientiyritysten toimipaikkoja oli 17 881. Eniten vientiyritysten toimipaikkoja oli Uudellamaalla, 6 883. Pienin toimipaikkojen määrä oli Kainuussa, jossa niitä oli 94. 
  • Tilastot eivät anna koko kuvaa, sillä monen kotimarkkinoilla toimivan alihankintayrityksen tuottama arvonlisä voi päätyä ulkomaille osana toisen yrityksen tuotetta. Kokonaiskuvaa se ei kuitenkaan muuta.

Lähde: Tulli 

Sami Laakso

VIeremän kunta

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso</span></span>04.12.2023

Luetuimmat