FacebookTwitterEmail

Aktiivisen kauppapolitiikan aika

Viennin osuus Suomen bruttokansantuotteesta on yli 40 prosenttia. Suomi on koko Euroopan tavoin riippuvainen avoimesta taloudellisesta vaihdannasta.
Teksti: Riikka Harju
Kuvitus: Essi Kuula

Vaikka WTO-tason neuvottelut palvelisivat Suomen ja Euroopan etuja parhaiten, parantavat myös Yhdysvaltain, Kanadan, Japanin, Intian ja muiden kumppanien kanssa neuvoteltavat kahdenväliset kauppasopimukset ulkomaankauppamme toimintaedellytyksiä.

Uusia globaaleja sopimusneuvotteluja ei ole viime vuosina juurikaan aloitettu. Monenkeskisten järjestelmien rakenteiden joustamattomuus on johtanut erilaisten alueellisten ratkaisujen ja nousevien valtojen omien yhteenliittymien syntyyn. Edistysaskeleet alueellisten ja kahdenvälisten kauppajärjestelyjen puolella voivat kuitenkin parhaassa tapauksessa avata myös monenkeskisten neuvottelujen umpisolmuja.

Erityisesti Yhdysvaltain kanssa neuvoteltavalla transatlanttisella kauppa- ja investointisopimuksella (TTIP) on taloudellisten vaikutustensa ohella myös yleistä painoarvoa.

Toimintakenttä elää

EK:n johtava asiantuntija Simo Karetie kertoo kauppapolitiikan toimintakentän muutoksista.

– Yksi huomattava muutos viimeisen vuoden aikana on ollut mielestäni se, että kansalaiskeskustelu ja kiinnostus kauppapolitiikan ympärillä on lisääntynyt valtavasti. Keskeinen syy tähän varmasti on TTIP-neuvotteluiden eteneminen. Se on korostanut avoimuuden ja läpinäkyvyyden merkitystä ja osallistumista keskusteluun, Karetie kertoo.

Parhaan neuvottelutuloksen saavuttamiseksi viranomaiset ja edunvalvojat tarvitsevat konkreettista tietoa yrityksiltä niiden intresseistä ja ongelmista markkinoilla.

– Tiedon puutteesta johtuvia epäluuloja tulee pyrkiä vähentämään. Selvästi tarvitaan aiempaa enemmän tiedottamista neuvotteluiden vaiheista ja siitä, miten mahdollinen vapaakauppasopimus vaikuttaisi Suomen menestymismahdollisuuksiin. Kahdenvälisiin suhteisiin tulee jatkossakin panostaa, Karetie linjaa.

SAK:n elinkeinoasioiden päällikkö, pääekonomisti Olli Koski puolestaan näkee, että Suomen tulisi pitää ensisijaisena sitä, että neuvottelut tapahtuvat monenkeskisinä WTO:ssa. Monenkeskiset neuvottelut ovat olleet prioriteetti myös Suomen kauppapolitiikassa.

– Nyt tosin näyttää siltä, että kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa edetään luontevammin, Koski sanoo.

– Suomalainen ay-liike on kuitenkin paljon vapaakauppamyönteisempi kuin moni muu. Vientimarkkinat ovat Suomen elinehto ja siellä on toimittava reiluilla säännöillä. Näissä sopimuksissa haluamme, että mukana ovat työelämän perusoikeudet, kuten esimerkiksi mahdollisuus kuulua ammattiliittoihin ja lapsityövoiman käyttökiellot, Koski korostaa.

Palkansaajajärjestöt kannattavat neuvotteluja Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksesta. SAK, STTK ja Akava korostavat, että on tärkeää tiivistää maailman johtavien demokraattisten ja avoimien markkinatalouksien taloudellista ja poliittista yhteistyötä.

Kauppasopimus lisäisi kauppaa ja investointeja EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Talou­dellisesti tästä hyötyisi myös Suomi ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset. Niiden vientimahdollisuudet paranisivat markkinoillepääsyn helpottuessa ja erilaisesta sääntelykulttuurista johtuvien kaupan esteiden poistuessa.

– Kuinka tasapainotamme tulevina vuosina alueelliset ja kahdenväliset järjestelyt ja toisaalta pidämme hengissä monenkeskisen järjestelmän? Se on tulevaisuuden haaste, Koski miettii.

Missä olemme 2019?

Seuraavalle vaalikaudelle luodaan ensi keväänä uusi hallitusohjelma. Muun muassa kestävä talouskasvu, yritysten kilpailukyvyn vahvistaminen ja teollisuuden uudistuminen ovat olleet prioriteetteja nykyisen hallituksen aikana.

Karetie uskoo, että samoilla sektoreilla tullaan jatkamaan työtä.

– Pk-yritysten kilpailukyvyn vahvistamiseen tulee erityisesti panostaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että konkreettiset edistysaskeleet tulevat nimenomaan kahdenvälisten vapaakauppasopimusten myötä. Toki osin myös useamman välisten sopimusten kautta, esimerkkinä ympäristötuotteiden kauppaa koskeva sopimus cleantech-osaamisen kannalta.

EU kamppailee yhä talouskriisissä, kun taas Yhdysvaltojen talouskasvu ja kilpailukyky ovat paremmalla tolalla. Sopimuksen aikaansaaminen helpottaisi myös suomalaisyritysten mahdollisuuksia hyötyä Yhdysvaltojen markkinoiden kasvusta ja ostovoimasta. Pohjois-Amerikka on tällä hetkellä ainoa alue, missä talouskasvu on kiihtyvää.

– TTIP-sopimus tulisi olla päätöksentekovaiheessa vuonna 2015. Silloin tulisi pöydällä olla jo neuvottelutulos, jota ratifioida, näkee puolestaan Koski.

– Sopimuksen taloudelliset hyödyt ovat kiistattomia nykyisen hallituksen määrittelemille painopistealoille vapaakaupan ja epäsuorien kaupanesteiden poistumisen myötä. Kyseessähän ei ole pelkkä suuryritysten hanke, vaan sopimus hyödyttää nimenomaan pk-yrityksiä alentamalla niiden kustannuksia.

– Yhdysvallat on meitä paljon edellä myös esimerkiksi digitaloudessa ja sopimuksen myötä pääsisimme hyödyntämään sen antamaa mallia Euroopassakin, Koski toteaa.

Karetie puolestaan kertoo, kuinka julkiset hankinnat ovat Yhdysvalloissa yhä aika suljettuja. Liittovaltion julkiset hankinnat per vuosi ovat 350 miljardia ja osavaltiotasolla jo 7 000 miljardia. Tämä on se valtava mahdollisuus myös suomalaisille yrityksille, Karetie korostaa sopimuksen hyötyjä.

Kasvava tarve vaikuttaa

Karetien mielestä on selvää, että kansainvälisen vaikuttamisen tarve tulee yhä kasvamaan.

– Suomen vahvuus on tähänkin asti ollut yhteistyö elinkeinoelämän ja viranomaisten välillä. Siinä on varmasti aina parantamisen varaa. Yhteistyötä tulisi tehdä laajapohjaisesti ja mukana olisi oltava kattavasti eri tahoja edustavat toimijat ja viranomaiset.

Suomen ulkomaankaupalle Euroopan unionin merkitys on korvaamaton. Yli puolet Suomen ulkomaankaupasta käydään sisämarkkinoilla muiden EU-maiden kanssa. Euroopan ulkopuolisilla markkinoilla Suomen ulkomaankauppa nojaa voimakkaasti unionin yhteiseen kauppapolitiikkaan.

Kosken mielestä kahdenvälisiä sopimuksia voidaan jatkossakin tehdä, esimerkiksi Venäjän kanssa, jos se sitoutuu noudattamaan kansainvälisen politiikan perusperiaatteita. Venäjäsuhteet ovat tärkeitä ja niistä tulee huolehtia, vaikkakin Venäjän ulkopoliittiset voimatoimet tulee Kosken mielestä tuomita.

– Venäjä tuskin kuitenkaan voi jättäytyä globaalin järjestelmän ulkopuolelle ja taloudelliset kustannukset tilanteesta ovat isoja myös heille, muistuttaa Koski.

Suomen onkin vaalittava suoria kahdenvälisiä suhteitaan keskeisiin suuriin toimijoihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjään ja Kiinaan, mutta myös muihin vahvasti globalisoituviin nouseviin talouksiin.

Karetien mielestä Afrikan kehittyvien markkinoiden mahdollisuudet ovat sellaisia, joita tunnetaan Suomessa liian vähän.

– Yksittäisten maiden osalta tulisi pyrkiä löytämään toimialat ja yritykset, joilla on mahdollisuuksia ja edellytyksiä toimia. Kehitysmaiden markkinoille pyrittäessä tarvitaan instrumentteja riskin jakamiseen ja siinä suomalaisella kehitysrahoituksella on mahdollisuus edesauttaa suomalaisyrityksiä markkinoille ja saada samalla kehitystuloksia. Nykyisen hallituksen ohjelmassa mainittu korkotukiluotoille kehitettävä korvaava instrumentti on vielä toteuttamatta, hän sanoo.

Tulevaisuuden uudet mahdollisuudet

Suomen vientitaloudella on meneillään valtava teknologinen murros. Digitalisaation ensimmäiset vaikutukset ovat jo näkyvissä, mutta muutos on vasta alussa ja nopeutuu kaiken aikaa. Tulevaisuuden menestystarinat ovat innovaatioita, joiden monistamiselle ja jakelulle maantieteellinen sijainti on toisarvoista, mikä tarkoittaa myös suomalaisyrityksille aidosti globaalia kilpailua.

Nähtävissä on, että jatkossa myös kehityspolitiikka ja kauppapolitiikka lähentyvät toisiaan ympäristö-, ilmasto- ja geopolitiikan ohella. Uusiutuvien energiamuotojen teknologisilla läpimurroilla voi olla jatkossa suuri vaikutus. Sama pätee ilmastonmuutokseen. Yhdysvaltain liuskekaasuvallankumouksella on jo nyt ollut käänteentekeviä vaikutuksia globaaleilla energiamarkkinoilla ja niiden myötä myös geopolitiikassa.

Lähtökohdat kilpailussa pärjäämiselle ovat Suomella hyvät – korkea koulutustaso, teknologinen osaaminen, turvallinen yhteiskunta ja toimiva infrastruktuuri.

– Menestyminen vaatii usein pitkäjänteistä työtä ja riskinottokykyä. Uusia markkinoita ja uusia kasvumahdollisuuksia on haettava nimenomaan kansainvälisiltä markkinoilta. Monella pk-yrityksellä ensimmäinen askel kansainvälistyä on suunnata Pohjoismaihin tai Itämeren alueelle, mutta myös globaalit markkinat tarjoavat mahdollisuuksia, Karetie muistuttaa.

Suomalaisyritysten kansainvälistymisen tukeminen ja investointien saaminen Suomeen muuttuu yhä tärkeämmäksi. Team Finland  -yhteistyön edelleen kehittäminen ja syventäminen ovat jatkossakin tärkeää.

– Maailmantalous on nykyään niin verkostoitunutta, että vaikutukset tulevat kaukaa. Euroopan rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen on myös suomalaisen pienyrittäjän intressissä. Team Finland -yhteistyön parantaminen ja pakettiratkaisujen tarjoaminen yrityksille olisi tärkeää niiden kansainvälistymispyrkimysten tukemiseksi. Kansainvälistyminen on edellytys myös sille, että työpaikat voivat säilyä Suomessakin. On kyse myös siitä, miten houkutteleva paikka Suomi on muille investoida maahamme, Koski kertoo.

Karetien mielestä Team Finland -yhteistyö on lähtenyt hyvin käyntiin. Jatkossa tulisi huolehtia siitä, että yhteistyön edellytykset jatkuvat myös seuraavalla hallituskaudella. Karetien mukaan jatkossa tulee panostaa entistä tiiviimpään yritysyhteistyöhön ja viestintään yrityksille, kansallisen toimintamallin kehittämiseen ja ulkomaisten investointien houkutteluun sekä maakuvatyöhön.

– Pitkäjänteisyydestä ja ennustettavuudesta tulisi tehdä Suomelle kilpailuetu, josta viestittäisiin osana maakuvaa ja investointien houkuttelua. Investoinnit ovat vapaan kaupan ytimessä ja siksi niistä koskevista pelisäännöistä sovitaan vapaakauppaneuvottelujen yhteydessä. On paradoksaalista, että nyt keskustellaan siitä, miten valtioita voi suojella investoinneilta, ikään kuin investoinnit olisivat meille uhka. Sen sijaan meidän pitää vakuuttaa muu maailma siitä, että kykenemme puolustamaan investointien oikeuksia EU:ssa ja EU:n ulkopuolella. Ilman investointeja ei ole työpaikkoja eikä uusia markkinoita, tuotteita tai palveluita, Karetie päättää.

Lähteenä käytetty ulkoministeriön tulevaisuus­katsausta.

Maailma ei odota

EK:n johtava asiantuntija Simo Karetie ja SAK:n pääekonomisti Olli Koski ”puhuvat asiaa” oheisessa haastattelussaan.  Esiin nousee hyvin, kuinka Suomen vientimahdollisuuksien edistäminen kauppapolitiikan keinoin on kaikille yhteinen asia. Suomen ehdottomia vahvuuksia on, että meillä on laaja yhteisymmärrys siitä, kuinka WTO:n sopimusverkosto ja EU:n solmimat kauppa- ja investointisopimukset voivat luoda pohjaa Suomeen syntyville uusille työpaikoille.

Kansalaisyhteiskunta ei aina tätä näkemystä jaa, mutta tässä meidän on vain nöyrin mielin lisättävä oikean tiedon jakamista. Jos aiemmin virkamiesten ajasta suurin osa meni itse asioiden edistämiseen Brysselissä ja Genevessä, niin tulevaisuudessa entistä suurempi osa ajankäyttöä on tiedon välittäminen ja kansalaiskeskusteluun osallistuminen. Yhteistyö elinkeinoelämän ja työmarkkinajärjestöjen kanssa on tässäkin keskeistä.

Team Finlandin myötä viennin edistäminen on tullut aiempaa enemmän koko valtioneuvoston ja koko Suomen edustustoverkon asiaksi.  Team Finland on löytänyt hyvin paikkansa, ja työ tulee varmasti jatkumaan yli tulevien

hallituskausien.  Ensi vuoden aikana Team Finlandin hyödyt näkyvät paremmin myös yrityksille. Valmisteilla on useita yritysten tarpeisiin vastaavia uudistuksia.

Team Finland muuttaa rakenteita niin maakunnissa kuin pääkaupungissa.  Tämä ei tapahdu hetkessä, vaikka tahto muutoksiin on kaikilla keskeisillä viennin edistäjillä vahva.

On laskettu, että tulevaisuudessa 90 prosenttia maailman kysynnästä syntyy EU:n ulkopuolella.  Laajoja alueellisia kauppasopimuksia neuvotellaankin parhaillaan ympäri maailman. EU:n hankkeista suurimmat ja lupaavimmat ovat EU–Yhdysvallat ja EU–Japani-neuvottelut.  EU–Kanada-neuvottelut ovat viimeistelyä vailla. Kiinan kanssa neuvotellaan investointisuojasta ja viriämässä on keskustelu, voitaisiinko mennä tätäkin pidemmälle.

EU–Yhdysvallat-sopimuksen neuvotteluille haetaan Yhdysvaltojen välivaalien jälkeen lisää vauhtia uuden kauppakomissaari Malmströmin johdolla. Komissaarilta odotetaan avoimuusavauksia.

Yhdysvallat neuvottelee omaa, jättimäistä Tyynenmeren sopimustaan, jonka toivotaan syntyvän ensi keväänä.  Latinalaisessa Amerikassa kehittyy vauhdilla Meksikon, Chilen, Perun ja Kolumbian Tyynenmeren Allianssi. Suomikin on tässä integraatioprosessissa tarkkailijana.  Afrikassa neuvotellaan omaa Afrikan maiden vapaakauppa-aluetta, joka kattaisi 60 prosenttia Afrikan BKT:sta.

Kyse on trendistä, jossa meidän on aktiivisesti itsekin vaikutettava. Kauppapolitiikka on kansallisen elinkeinopolitiikan kansainvälinen jatke. EU-tasolla kauppapolitiikka linkataan Euroopan kilpailukykytavoitteistoon mukaan.  Kahdenvälisissä suhteissa kuljetaan usein kauppapoliittinen kärki edellä.

WTO:n tuoreiden tutkimusten mukaan G20 -maiden protektionistiset toimet ovat kasvaneet vuodessa 12 prosenttia.  Samaan aikaan WTO on laskenut maailmankaupan kasvuennusteitaan. Kuluvan vuoden kasvuksi arvioidaan nyt 3,1 prosenttia aiemman 4,7 prosentin arvion sijaan.

Maailmankaupan vapauttaminen WTO:n kautta olisi näihin kumpaankin paras lääke. Kahdenväliset sopimusjärjestelyt paikkaavat tilannetta vain paikallisesti. Suomi on edelleen vahvasti sitoutunut multilateraalisen järjestelmän kehittämiseen.  WTO:n Dohan kierros tulee saada päätökseen, jotta WTO:ssa voidaan keskittyä uusiin, tämän vuosisadan aiheisiin ja haasteisiin. Maailma ei odota.

Teksti: Markku Keinänen, taloudellisten ulkosuhteiden päällikkö, ulkoministeriö