FacebookTwitterEmail

Tutustumismatka: Vaihto vapaalle

Etelä-Korean kanssa se jo on, Kanadankin kanssa pian, Yhdysvaltojen kanssa siihen käydään kohta käsiksi. Kansainvälistyvät suomalaisyritykset hyötyvät EU:n vapaakauppasopimuksista.
Teksti: Antti J. Lagus

Itseensä käpertyvässä maassa kärsii luovuus, ja maa, joka ei ole luova, ei menesty”, kiteytti ruotsalainen kirjailija David Lagercrantz Helsingin Sanomissa 8.2.2013. Sama tapahtuu myös maalle, joka luottaa vain itseensä kaupassa.

Vapaakauppasopimukset parantavat suomalaisten yritysten pääsyä kolmansien maiden markkinoille, luovat talouskasvua ja sitä kautta hyvinvointia suomalaisille. Sopimusten ansiosta yrityksillä on ennakoitavampi liiketoimintaympäristö, joka takaa niille tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun markkinoilla. Kaupankäynnin kustannukset laskevat, kun tulleja ja muita kaupan esteitä poistetaan. Tämä kaikki on erityisen tärkeää nyt, kun kansainvälinen yhteisö talouskriisin myötä etsii uusia kasvunlähteitä.

EU alkoi neuvotella kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia laajassa mittakaavassa muutamia vuosia sitten. Tuolloin tunnustettiin ensimmäisen kerran se, että Maailman kauppajärjestö WTO:n vuonna 2001 aloitettu niin sanottu Dohan kierros ei ollut edennyt toivotulla tavalla.

EU pitää sinänsä erittäin tärkeänä sitä, että WTO-maiden kesken päästäisiin sopuun uudesta vapaata kauppaa ja yhteisiä sääntöjä edistävästä sopimuksesta. Koska näin ei ole toistaiseksi käynyt, EU on avannut tärkeiden kauppakumppaniensa kanssa kahdenvälisen väylän.

Ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osaston lähetystöneuvos Marjut Akola muistuttaa, että sopimukset ovat monitahoisuudessaan varsin kunnianhimoisia: ne eivät kata pelkästään tulleja, vaan niillä pyritään parantamaan yritysten markkinoillepääsyedellytyksiä myös palvelukaupassa ja julkisissa hankinnoissa. Palveluiden kaupan merkitys kasvaa jatkuvasti, ja sopimuksilla halutaan varmistaa kaikille tasapuoliset kilpailuedellytykset. Vapaakauppasopimusten avulla parannetaan myös suomalaisten yritysten mahdollisuuksia osallistua vaikkapa toisen maan julkisen sektorin hankintojen tarjouskilpailuihin.

– Sopimusneuvotteluihin kuuluvat lisäksi teollis- ja tekijänoikeudet sekä kaupan tekniset esteet, kuten erilaisten sertifiointikäytäntöjen yhtenäistäminen sopijapuolten kesken. Esimerkiksi sähkölaitteiden vieminen kolmansien maiden markkinoille voi käytännössä olla hyvin hankalaa, kallista ja aikaa vievää siksi, että vientimarkkinoilla on tarvitaan erilaiset sertifikaatit kuin kotimaassa, Akola havainnollistaa.

Useita verkkoja vedessä

EU neuvottelee vapaakauppasopimuksia laajalla rintamalla. Japanin kanssa neuvottelut aloitetaan kesään mennessä. Intian kanssa neuvotteluratkaisua etsitään edelleen. Merkittävä uutinen on se, että myös Yhdysvaltojen kanssa päästään neuvottelupöytään viimeistään syksyyn mennessä.

EU:lla on vireillä vapaakauppasopimusneuvottelut lisäksi muun muassa Malesian ja Vietnamin kanssa. Singaporen kanssa neuvottelut on saatettu loppuun, mutta sopimus ei ole vielä voimassa. Etelä-Amerikan maista on neuvoteltu Mercosur-maiden (Argentiina, Brasilia, Uruguay, Paraguay ja Venezuela) kanssa, mutta neuvottelujen päättyminen ei ole lähiaikoina näköpiirissä. Neuvottelut ovat käynnissä myös Georgian, Armenian ja Moldovan sekä Persianlahden maiden kanssa.

Kattava sopimus

EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimus on ollut voimassa heinäkuusta 2011 lähtien. Yli 50 miljoonan asukkaan maa on Suomen kolmanneksi suurin aasialainen kauppakumppani. Kauppavaihto on vähän suurempi kuin Intian kanssa. Edellä ovat vain Kiina ja Japani.

– EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimus on kattavin tähän asti solmituista EU:n vapaakauppasopimuksista. Näemme, että sopimus helpottaa huomattavasti myös Suomen ja Etelä-Korean välistä kauppaa, sanoo lähetystösihteeri Kaisa Leidy Suomen Soulin-suurlähetystöstä.

Leidy kertoo, että vapaakauppasopimuksen voimaantulon jälkeen EU:n vienti Etelä-Koreaan kasvoi vuonna 2011 lähes 12 prosenttia. Suurta kasvua selittää vapaakauppasopimuksen lisäksi tosin myös vuoteen 2011 osunut lentokoneiden vienti. Viime vuonna EU:n vienti maahan kasvoi kuusi prosenttia. Suomen vienti taas kasvoi 13 prosenttia ja ylitti miljardin US-dollarin rajan.

Säästöjä ja yhdenmukaisuutta

Sopimuksen voimassaolon ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana eurooppalaisille yrityksille laskettiin kertyneen säästöjä 350 miljoonan euron arvosta muun muassa alentuneiden ja poistuneiden tullimaksujen ansiosta.

EU-maat vievät Etelä-Koreaan muun muassa elektroniikkatuotteita, lääketuotteita, elintarvikkeita ja alkoholia. Etelä-Koreasta tuodaan EU-alueelle elektroniikkaa, autoja sekä koneita ja laitteita. Suomesta Etelä-Koreaan viedään koneita ja laitteita sekä metsäteollisuustuotteita.

– Vapaakauppasopimus on yhdenmukaistanut myös standardisointikäytäntöjä, Leidy sanoo.

Tämä on ollut yrityksille suuri käytännön helpotus. Aiemmin vaaditut sertifiointi- ja standardisointimenettelyt olivat pitkäkestoisia ja kalliita.

EU:n ja Etelä-Korean neuvottelut aloitettiin vuonna 2007. Kuten vapaakauppaneuvotteluissa yleensäkin, myös näissä sovittiin paitsi poistettavista kaupan esteistä, myös toimeenpanon mahdollisista siirtymäajoista. Esimerkiksi koneiden ja laitteiden tuontitulleista Etelä-Koreaan poistui 70 prosenttia heti sopimuksen voimaantulon myötä. Etelä-Korealle tärkeissä henkilöautoissa sekä autonrenkaissa siirtymäaikaa kuitenkin annettiin kolmesta viiteen vuotta.

Merkittävät hyödyt Kanada-sopimuksesta

Kanadan kanssa neuvoteltava vapaakauppasopimus valmistuu kesään mennessä. Kanada on EU:lle tärkeä maa monessa mielessä, vaikka se on EU:n vasta 11. tärkein kauppakumppani. EU puolestaan on Kanadan toiseksi tärkein kauppakumppani – luonnollisesti Yhdysvaltojen jälkeen. Kymmenesosa Kanadan ulkomaankaupasta käydään EU:n kanssa. Kanadan pääministeri Stephen Harper on edistänyt vapaakauppaneuvotteluita aktiivisesti.

EU vie Kanadaan koneita, kuljetusvälineitä ja kemikaaleja, ja tuo sieltä samoja tuotteita. Mutta tavarakauppa ei ole koko kuva. Atlantin yli liikkuu myös palveluja ja suoria sijoituksia. EU:sta tehtiin suoria sijoituksia Kanadaan vuonna 2010 lähes 200 miljardia euroa, ja Kanadasta EU:n alueelle lähes 150 miljardia euroa.

Vapaakauppasopimuksen suurimpien hyötyjen odotetaan osuvan juuri palvelukaupan alueelle. EU:n komission vuonna 2008 tekemän selvityksen mukaan EU hyötyisi vapaakaupasta Kanadan kanssa noin 12 miljardia euroa vuodessa, ja puolet tästä hyödystä tulisi nimenomaan palvelukaupasta. Tavaravienninkin ennustetaan kasvavan vajaan neljänneksen.

Kanadassa odotetaan vapaakauppaa

Molok North America on toiminut Kanadassa vuodesta 1997 lähtien. Toimitusjohtaja Marja Hillis sanoo, että yritys olisi varmasti kasvanut nopeammin, jos vapaakaupan suoma tullittomuus olisi ollut voimassa jo toiminnan alussa.

– Meidän tuotteillamme tulli on seitsemän prosenttia. Varsinkin aluksi meillä oli asiakkaina kuntia, joille jokainen dollari on tärkeä – ja hinnoittelu teki meille tiukkaa, kun tullimaksujen päälle piti tietysti laskea myös omat ja jälleenmyynnin katteet, Hillis sanoo.

Nyt yritys on saanut Kanadan-liiketoimintansa hyvään vauhtiin, sillä kolmen viime vuoden aikana liikevaihto on lähes kolminkertaistunut vajaaseen kolmeen miljoonaan Kanadan dollariin. Hilliksen isän Suomessa 1980-luvulla tekemään keksintöön perustuva maahan kaivettava jäteastia oli vielä toiminnan alkuvuosina kierrätykseen tottumattomille kanadalaisille uusi asia.

Tavaran tuonti yksinkertaistuu

Ympäristötietoisuuden ja säiliöiden tyhjennykseen pystyvien laitteiden yleistymisen myötä markkinat ovat alkaneet vetää. Molok tekee yhteistyötä Pohjois-Amerikan suurimman jätteidenkäsittely-yritys Waste Management Inc:n kanssa, joka toimii yrityksen jälleenmyyjänä myös Yhdysvaltain-markkinoilla.

– Olemme selvitelleet viennin aloittamista myös Meksikoon, Hillis lisää. EU:n ja Kanadan vapaakauppasopimuksen Hillis odottaa yksinkertaistavan tavaran tuontia. Hillis toteaa, ettei hänelle ole kaikkina Kanadan-toiminnan vuosina muodostunut täysin selvää kuvaa viranomaisten ja huolintaliikkeiden käytännöistä. Muodollisuuksiin on uponnut paljon aikaa ja vaivaa. Nyttemmin Molok valmistaa suurimmat säiliöiden osat Kanadassa ja tuo Suomesta vain pienemmät osat.

Yhdysvaltoihin Kanadan kautta

Myös vuonna 2011 Kanadassa toimintansa aloittaneen Lumon Oy:n Kanadan-tytäryrityksen toimitusjohtaja Olli Vänskä näkee, että vapaakauppasopimuksesta olisi ollut hyötyä jo aiemminkin. Yrityksellä on Kanadassa omaa tuotantoa, mutta tuotteiden osia tuodaan myös Suomesta.

Tuontitullien lisäksi Lumon on joutunut painimaan standardisointikäytäntöjen kanssa. Erilaisten lupien hankkimiseen on mennyt melkoisesti aikaa.

– Tuotteemme – parvekelasitukset ja parvekejulkisivut – sopivat hyvin täkäläisiin ilmasto-olosuhteisiin. Vaikka tämä onkin erittäin kilpailtu markkina-alue, ei täällä ole ollut vastaavaa ratkaisua kuin meillä, Vänskä sanoo.

Lumon on lähtenyt myös Yhdysvaltain-markkinoille paikallisen edustajan kautta. Yrityksen perustaminen Kanadaan ei Vänskän mielestä ollut erityisen vaikeaa. Apuna Lumon käytti Finpron palveluita. Nykyään yrityksellä on Kanadassa 14 omaa työntekijää ja lisäksi jälleenmyyjiä.

Kolmannes maailmankaupasta

EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on väläytelty vapaakauppa-alueen mahdollisuutta jo 1990-luvulta lähtien. EU ja Yhdysvallat ovat maailman suurimmat talousalueet kattaen melkein puolet maailman bruttokansantuotteesta ja noin kolmanneksen maailmankaupasta.

Käytännön tasolla vapaakauppa-alue astui askeleen eteenpäin, kun osapuolet perustivat marraskuussa 2011 korkean tason työryhmän pohjustamaan asiaa. Sen tarkoituksena on ollut arvioida, mitä yhteisiä toimia Atlantin molemmin puolin tarvitaan talouskasvun vahvistamiseksi ja työllisyyden parantamiseksi.

Työryhmä julkaisi lopullisen raporttinsa helmikuussa. Raportti suositteli neuvottelujen aloittamista laaja-alaisesta kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta.

Seuraavissa toimenpiteissä ei aikailtu. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ilmoitti helmikuun puolivälissä pitämässään kansakunnan tilaa käsitelleessä puheessa Yhdysvaltojen olevan valmis kauppa- ja investointikumppanuusneuvotteluihin EU:n kanssa. Puhetta seuranneena päivänä Yhdysvallat ja EU ilmoittivat tähtäävänsä vapaakauppaneuvottelujen käynnistämiseen vielä tänä vuonna.

Neuvottelujen ytimessä tulevat tullien ohella olemaan markkinoillepääsyn parantaminen palveluissa ja julkisissa hankinnoissa sekä ennen kaikkea sääntelyyn liittyvät kaupan esteet.

EU:n ja Yhdysvaltain välisen tavarakaupan tullit ovat tällä hetkellä keskimäärin vain kolmen prosentin tasolla, joten mahdollisen vapaakauppasopimuksen hyödyt piilevät muiden kaupan esteiden raivaamisessa. Keskinäistä kauppaa vaikeuttavat lähinnä tullin rajamuodollisuudet sekä rajan takaiset määräykset ja rajoitteet.

Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistymistä hidastavat EU:n ja Yhdysvaltojen toisistaan poikkeavat standardit, jotka liittyvät muun muassa terveyteen, ympäristöön ja kuluttajansuojaan. Merkittävä este Yhdysvaltain suunnalla ovat julkisiin hankintoihin ja palvelukauppaan liittyvät rajoitukset. Esimerkiksi Buy American Act -lain lakkauttaminen suojalausekkeineen helpottaisi liitto- ja osavaltiotason tarjouskilpailuihin osallistumista ja toisi EU-toimijat samalle viivalle paikallisten kanssa.
Toki kaupan esteiden purkaminen helpottaisi myös yhdysvaltalaisten yritysten maihinnousua Suomeen, mikä osaltaan lisäisi kilpailua kotimarkkinoilla – ja parantaisi eurooppalaisen kuluttajan asemaa.

EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasopimuksen hyödyt olisivat mittavat. EU:n komissio on laskenut, että vapaakauppasopimuksen seurauksena vienti Yhdysvaltoihin voisi lisääntyä jopa 18 prosenttia. Lisäksi sopimus kasvattaisi EU:n bruttokansantuotetta vuositasolla puoli prosenttia.

Kauppa luo uusia työpaikkoja

Vapaakauppasopimusten ansiosta kotimaiset yritykset asetetaan kilpailullisesti samaan asemaan kuin ulkomaiset yritykset. Viennistä hyvin riippuvaiselle Suomelle tämä on tärkeää. Niinpä ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osaston Marjut Akola ei pidä kysymystä vapaakaupan tarpeellisuudesta lainkaan naiivina.

– Maailman talouden ja kansainvälisen kaupan kehitys on ollut varsin epävakaata vuonna 2008 puhjenneen rahoitus- ja sitä seuranneen talouskriisin jälkeen. Protektionismi nostaa helposti päätään, kun taloudessa menee huonosti ja työllisyys heikkenee. Kauppapolitiikalla onkin suora yhteys talouskasvuun ja työllisyyteen. Kauppa on yksi keskeisistä tekijöistä, joiden avulla talouskasvua voidaan vahvistaa ja työllisyyttä parantaa, Akola sanoo.

Ulkoministeriössä valmistui loppuvuodesta 2012 selvitys yritysten kokemista kaupan esteistä eri markkina-alueilla (selvityksestä lisää s. 14). Akolan mukaan esteet ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, mutta yleisesti ottaen esteet liittyvät tullien lisäksi muun muassa kaupan teknisiin määräyksiin, henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen ja julkisten hankintojen avoimuuteen. Myös verolainsäädäntö ja pääoman liikuteltavuus hoituvat eri puolilla maailmaa eri tavoin.

– Ulkoministeriö on aktiivisesti tekemisissä yritysten kanssa. Pyrimme ratkomaan yritysten ongelmia ottamalla niitä esille kahdenvälisissä tapaamisissa kolmansien maiden kanssa sekä viemällä niitä EU-tasolle, Akola sanoo.

Case Vacon

Vacon valmistaa taajuusmuuttajia, joita käytetään raskaassa teollisuudessa, nostureissa ja esimerkiksi hisseissä. Lähes 20-vuotias Vacon on ollut Koreassa läsnä partnereiden kautta jo vuodesta 2004 ja omalla tytäryhtiölläkin jo nelisen vuotta. Yhtiön Etelä-Korean-toimitusjohtaja Jussi-Pekka Sampola kertoo, että vapaakauppasopimus on tuonut yritykselle kilpailuetua kiinalaisiin, kaakkoisaasialaisiin ja pohjoisamerikkalaisiin verrattuna.

– Pääsimme nopeasti hyödyntämään vapaakauppasopimuksen mukanaan tuomaa tuontitullien poistumista. Pääkilpailijat kuitenkin tulevat Euroopasta, joten heillä on samat edut. Talouden laskusuhdanne on tuonut omat haasteensa. Korea on erittäin haastava markkina, jolla bisnestä tehdään ensisijaisesti ”kavereiden kesken”. Etelä-Korean naapurustossa sijaitsevat niin maailman hintajohtaja Kiina kuin perinteisenä laatujohtajana pidetty Japanikin.

– Koreassa pyritään tekemään japanilaista laatua kiinalaisella hinnalla, Sampola valottaa. Hinta on maassa erittäin tärkeä kilpailutekijä. Siksi tuontiveron poistuminen helpotti Vaconin kilpailua paikallisten tuotteiden kanssa.

Case Vaisala

– Aktiivinen, kiinnostava ja suuri, Vaisalan Etelä-Korean maajohtaja Chanseok Park kuvailee maan talouden tilannetta.

Vaikka suomalaiset yritykset saattavat pitää Etelä-Koreaa hankalana bisnesalueena esimerkiksi kielimuurin vuoksi, on suomalainen Vaisala nähnyt Korean-markkinoiden mahdollisuudet.

Vaisala kehittää, valmistaa ja markkinoi tuotteita ja palveluja ympäristönmittaukseen ja teollisuuden mittaustarpeisiin. Etelä-Koreassa Vaisalalla on ollut toimisto yhtä kauan kuin vapaakauppasopimus on ollut voimassa, heinäkuusta 2011 lähtien. Vaikka ajankohta on sama, ei Vaisalan tulo Etelä-Korean markkinoille johtunut vain vapaakauppasopimuksesta.

– Toimistomme keskittyy täällä Koreassa säähavaintolaitteisiin. Asiakkaitamme ovat erilaiset viranomaiset, kuten maan ilmatieteen ja hydrologian laitokset, ja tällä hetkellä toimimme pääasiassa paikallisten integraattoreiden kautta, Park kertoo.
Vuodet Korean-markkinoilla ovat olleet Vaisalalle menestyksekkäitä. Eurooppaa vaivaava talouskriisi ei ole iskenyt Vaisalan pääasiakaskuntaan.

Vapaakauppasopimus on vähentänyt paineita hinnoittelussa, kun tuontitullit ovat jääneet pois. Nykyään tulliprosessit ovat pääosin hyvin yksinkertaisia. Pelkkä toteamus ”Tehty EU:ssa” riittää tullille. Välillä Vaisala tosin on joutunut painimaan tullin kanssa, koska pakkausmateriaali onkin tehty esimerkiksi USA:ssa, vaikka itse tuote on kotoisin Euroopan unionista.

Vapaakauppasopimuksella on ollut myös kiintoisia käytännön vaikutuksia – esimerkiksi korealaiseen katukuvaan. Seitsemän prosentin tuontiveron poistuttua saksalaiset autot ovat vallanneet merkittävän siivun autoteollisuudestaan tunnetun maan markkinoista.

– Nykyään kaduilla näkyvistä autoista joka kymmenes on saksalainen, Park havainnollistaa.

 

EU:n pääkumppanit (2011) Yhdysvaltain pääkumppanit (2011)
1. USA 1. EU27
2. Kiina 2. Kanada
3. Venäjä 3. Kiina
7. Japani 4. Meksiko
8. Intia 5. Japani
10. Etelä-Korea 6. Etelä-Korea
11. Kanada 9. Intia