FacebookTwitterEmail

kolumnit

22.03. 2017

Vielä kerran, Venäjä

Teksti: Matti Anttonen

Aloitin tämän kolumnisarjan kesällä 2012 kirjoituksella Venäjän taloudesta. Aihe oli tuttu, sillä olin palannut Moskovasta vain muutamaa kuukautta aiemmin. Venäjään on hyvä myös tämä sarja päättää.

Syyskuussa 2012 voimaantulleen WTO-sopimuksen sitoumukset mukaan lukien tullinalennukset ovat enimmäkseen pitäneet. Tämä on parantanut suomalaisyritysten kilpailuasemia. Eniten WTO-jäsenyydestä ovat luonnollisesti hyötyneet tavalliset venäläiset.

Muutoin Venäjän integroituminen maailmantalouteen on edennyt hitaasti. Euraasian talousunioni – jonka osuus Venäjän ulkomaankaupasta on kymmenen prosentin luokkaa – on kasvanut parilla jäsenmaalla.

Ukrainan konfliktin syttymisen jälkeen esillä ollut taloudellinen lähentyminen Kiinaan on jäänyt pitkälti puheeksi. Sinällään on järkevää etsiä öljylle ja kaasulle markkinoita Aasiasta, missä fossiilisten polttoaineiden kysyntä kasvaa.

EU- ja Nato-maat ovat kuitenkin jatkossakin Venäjän tärkeimmät kauppakumppanit. Vaikka Moskovassa näitä kumppaneita ajoittain kritisoidaankin, ovat venäläiset yhtiöt enemmän kuin valmiita myymään näille markkinoilla energiaa ja raaka-aineita, ostamaan niiltä teollisuustuotteita ja houkuttelemaan eurooppalaisia ja amerikkalaisia investointeja.

Vaikka Venäjän ja EU:n väliset kauppaluvut ovat kohtuullisen suuria, Venäjän teollisuus ja palvelusektori on varsin heikosti integroitunut Euroopan talouteen.

Verrataanpa Venäjää vaikka Viroon, toiseen naapuriimme ja EU-kumppaniimme, missä suomalaiset yritykset ovat kiinnostuneita toimimaan siinä missä Venäjälläkin. Vaikka Venäjä on väestöltään sata kertaa suurempi ja taloudeltaankin noin 60–70 kertaa Viron kokoinen, vientimme sinne on vain vajaa kaksi kertaa suurempi kuin Viroon. Selitys löytyy EU:n sisämarkkinoista eli tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaasta liikkuvuudesta.

Venäjä on pysynyt energiasuurvaltana. Tuttua on myös öljyn hinnan ja ruplan arvon kohtalonyhteys, joka pitkälti selittää niin kauppamme kuin matkailunkin supistumisen viime vuosina. Nyt kun öljyn hinta on noussut, rupla on vahvistunut ja tulemme näkemään kasvua niin tavara- kuin palvelukaupassamme.

Myös kaasua – erityisesti nesteytetyssä muodossa – on tulossa lisää niin Euroopan kuin Aasiankin markkinoille. Vientiään kasvattavat erityisesti Yhdysvallat ja Australia.

Venäjän talousviisaat lähtevät siitä, että jatkossa maan talouskasvua ei voi laskea öljyn hinnan varaan vaan kasvun vauhdittamiseksi tarvitaan rakenneuudistuksia ja investointeja muun muassa infrastruktuuriin, koulutukseen ja terveydenhoitoon. Rakenneuudistuksiin kuuluvat muun muassa omaisuuden turvan vahvistaminen, valtion omistajaroolin vähentäminen ja hallinnon läpinäkyvyyden parantaminen.

Uudistusohjelmaa laaditaan ja sen peruslinjat saataneen valmiiksi kevään aikana. Kuinka pitkälle ne otetaan uuden presidenttikauden ohjelman perustaksi jää nähtäväksi. Monet pelkäävät, että uudistusajatukset unohtuvat samoin kuin 2020-ohjelma. Kaikkea ei varmasti nytkään saada toteutettua, mutta olisin itse kovin yllättynyt, jos eläkeiän noston kaltaisia toimia ei lähivuosina alettaisi toteuttaa.

Rakenneuudistusten tie on joka tapauksessa pitkä, eikä se johda taloutta nopeasti kasvu-uralle. Mutta niiden avulla Venäjä voisi olla paremmin varautunut, kun seuraava laskukausi taas vääjäämättä iskee.

 

Matti Anttonen
suurlähettiläs