FacebookTwitterEmail

kolumnit

02.10. 2018

Hyvää ja huonoa

EU on nyt paljon vartijana ajaessaan sääntöpohjaista, avointa maailman kauppajärjestystä, kirjoittaa alivaltiosihteeri Markku Keinänen.
Teksti: Markku Keinänen

Syvästi savolaisena on pakko hehkuttaa äskeistä matkaa Kuopioon. Maakunnan vientitulot ovat kasvussa: tuloista kaksi kolmasosaa tulee Kuopiota ympäröivistä kunnista. Uusia ekosysteemejä luodaan yliopisto-osaamisen ympärille ja yhteistyötä vienninedistämisessä tehdään alueen kaikkien toimijoiden kesken. Hienoa, sillä ilman maakuntien vahvaa käsityötä ei saavuteta tavoitetta kaksinkertaistaa pk-yritysten vientiä.

Ulkoministeriön virkamiehenä on puolestaan pakko hehkuttaa suurlähettiläidemme antamaa panosta elokuun lähettiläskokouksen yhteydessä pidetyn Team Finland -päivän klinikoihin ja ”speed datingiin”. Päivän aikana järjestettiin yli 900 pikatreffiä yritysten ja Team Finland -verkoston välillä.  Viennin edistäminen on vahvasti mukana lähettiläidemme toimenkuvissa. Ministeriön ja lähetystöjen tehtäviin kuuluu yhteyksien luominen, markkinatietouden levittäminen, ongelmienratkaisu ja neuvonta.

Hehkutan myös lehdessä esiteltävää Meksikon onnistunutta Team Finland -työtä. Kauppoja on syntynyt. Argentiinassa puolestaan onnistuttiin laskemaan Suomelle tärkeän vientisektorin tuontitulleja. Taustalla näissäkin on ulkomaan tiimien saumaton yhteistyö, suunnitelmallisuus ja tarkoin sovittu työnjako.

Tulin juuri UM:n ja Tullin yhteiskokouksesta. Viimeisimmät käppyrät kertoivat, että vientimme muuhun maailmaan, erityisesti Latinalaiseen Amerikkaan, on kasvanut alkuvuonna 29 prosenttia.  Jos saisimme tähän päälle vielä neuvoteltua valmiiksi EU:n ja Mercosurin (Brasilia, Argentiina, Uruguay, Paraguay) välisen kauppasopimuksen, voisimme sanoa, että tulkaa, pöytä on katettu.

Yleistä kauppapoliittista tilannetta maailmalla ei sen sijaan voi hehkuttaa. EU:n komissio neuvotteli tulitauon USA:n kanssa, mutta tulitauon pitämisestä ei ole varmuutta. EU on nyt paljon vartijana ajaessaan sääntöpohjaista, avointa maailman kauppajärjestystä. EU:n on otettava vapaan kaupan puolustajana roolia, josta USA näyttää olevan luopumassa. Samalla on kuitenkin pidettävä huolta myös trans-atlanttisesta suhteesta. Lännessäkin joudutaan nyt tasapainoilemaan.

Meidän on vaikutettava siihen, että EU:n toimintakyky säilyy ja että komissiolle annetaan mandaatti toimia notkeasti eri kauppakumppanien kanssa. Paras vastaus protektionistisiin paineisiin on Maailmankauppajärjestö WTO:n työn ja neuvottelutoiminnan tehostaminen ja uusien vapaakauppasopimusten solmiminen.

Ei voi myöskään hehkuttaa brexitiä. UK:n asettama ehto jäädä sisämarkkinoiden ja tulliliiton ulkopuolelle johtaa väistämättä siihen, että neuvottelimmepa minkälaisen uuden sopimuksen hyvänsä, kaupankäynti ei ole yhtä juohevaa kuin ennen.

Tavoitteenamme on brittien järjestäytynyt EU-ero ja sen myötä siirtymäaika, jonka aikana solmitaan UK:n ja EU:n välinen uusi sopimus ja valmistaudutaan lopulliseen eroon. On kuitenkin muistettava, että siirtymäaikakin on vain kaksi vuotta.

Mutta ellemme saa aikaan erosopimusta lähikuukausina, ei tule siirtymäaikaakaan. Joku voi Isossa-Britanniassa tätäkin hehkuttaa, mutta yrityksille asia olisi jäätävä ja tyly.