FacebookTwitterEmail

kolumnit

25.11. 2014

Hyviä uutisia naapurista

Erityisesti vaikeina aikoina erottuvat ne, jotka näkevät ongelmissa umpikujan, ja ne, jotka näkevät niissä ratkaisun.
Teksti: Anna-Kaisa Heikkinen

”Näinä päivinä kuulee väitettävän, että Venäjä mukamas kääntyy poispäin Euroopasta, etsii muita kauppakumppaneita, erityisesti Aasiasta. Haluan todeta, ettei asia missään tapauksessa ole näin.”

Hyviä uutisia Venäjältä? Näitä sanoja voitaneen mielikuvitusta venyttäen sellaisina pitää – ne nimittäin lausui Venäjän presidentti Vladimir Putin puheessaan Valdai-klubin kokouksessa Sotšissa 24.10. Vallitsevan maailmanjärjestyksen tilaa ruotineessa linjapuheessaan Putin teki selväksi syvän vakaumuksensa siitä, että kaikkien globaalien ongelmien alkujuuri on Venäjän näkökulmasta katsottuna Yhdysvallat. Eurooppa puolestaan on harhautunut pakotteineen väärille teille, muttei liene lopulta menetetty tapaus.

Meille hyvä uutinen tässä on se, että Venäjä tuntuu ymmärtävän syvän taloudellisen keskinäisriippuvuutensa Euroopan kanssa. Merkityksellistä Euroopan ja Venäjän kauppasuhteiden kannalta Putinin maratonpuheessa oli kuitenkin myös se, että edellä mainittu lainaus oli yksi harvoista perinteisten turvallisuuskysymysten tilkkeeksi mahtuneista talousaiheisista lauseista. Putinin Venäjän silmissä kansainvälinen vaikutusvalta ei synny ensisijaisesti taloudellisesta voimasta vaan aivan muusta muskelista.

Naapurissamme on Venäjä, josta melkein jo opittiin puhumaan normaalisti, mutta joka viime kuukausina on päätynyt iltapäivälehtien suurin kirjaimin kirjoitettujen lööppien vakioaiheeksi. Venäjä, josta kirjoitettaessa on taas päädytty lukemaan rivien lisäksi myös rivien välejä, jopa höyryttämään esiin näkymätöntä mustetta. Venäjä, jonka monet tuntevat, mutta josta kaikilla on mielipide.

Venäjän ylätason politiikan ja Moskova-lähtöisen omakuvan muutos – tai paluu vanhaan – tulee ottaa vakavasti. Samalla kirkkaudella tulee ymmärtää Suomen paikka Euroopan ja Venäjän välisissä suhteissa. Suhteemme Venäjään ei voi olla monoliitti, joka ei millään tapaa muutu, kun Venäjä muuttuu.

Mutta – vaikka Venäjän ja EU-maiden suhteissa eletään nyt vaikeaa aikaa ja vaikka Venäjän talouden viisarit osoittavat joukolla alaspäin, ei Venäjä-suhteemme näinäkään aikoina ole pelkkiä mustavalkosävyjä, syviä varjoja, pakotteita ja vastapakotteita.

Kauppa välillämme on vähentynyt, mutta Venäjä on silti edelleen kauppakumppaneidemme kärkikolmikossa. Viisuminantomme Venäjällä on kääntynyt huippuvuosien jälkeen laskuun, mutta viisumeita myönnetään edelleen valtavan paljon. Venäläisten matkailu Suomeen on vähentynyt, mutta rajaliikenne on joillakin rajanylityspaikoilla jopa kasvanut viime vuodesta.

Hyvä uutinen on myös se, että vaikka Venäjä ehkä etsii uutta omakuvaansa menneestä, ei maidemme välillä ole siihen enää paluuta. Liturgisuuden aika on jäänyt tukevasti taakse.

Ja – hyväksi uutiseksi täytyy laskea myös se, että Venäjän-kaupan pudotuksen myötä meidän on ollut pakko terävöittää katsettamme myös muille maailman markkinoille. Maailma on auki, ja me suomalaiset olemme monessa asiassa ihan mahdottoman taitavia. Venäjän-markkinoiden ansiosta olemme sitä paitsi jo kauan sitten oppineet haastavien markkinoiden ammattilaisiksi. Nuo pakkasen ja viiman koettelemat taidot kannattaa nyt laittaa rohkeasti likoon eri puolilla maailmaa. Kuten tämäkin Kauppapolitiikka-lehti kertoo, on pohjustustyötä Team Finlandin menestystä varten tehty viime kuukausina laajalla skaalalla Kiinasta Kanadaan.

Erityisesti vaikeina aikoina erottuvat ne, jotka näkevät ongelmissa umpikujan, ja ne, jotka näkevät niissä ratkaisun.

Anna-Kaisa Heikkinen

pääministerin erityisavustaja

(kansainväliset asiat)