FacebookTwitterEmail

kolumnit

06.03. 2014

Kauppapolitiikan supervuosi

Kulunut vuosi oli kauppapolitiikassa keskimääräistä huomattavasti mielenkiintoisempi. WTO:n ministerikokous Balilla pääsi joulukuussa sopuun minipaketista, jonka pääsisältö oli sopimus kaupan helpottamisesta.
Teksti: Matti Anttonen, Alivaltiosihteeri, taloudelliset ulkosuhteet

Kulunut vuosi oli kauppapolitiikassa keskimääräistä huomattavasti
mielenkiintoisempi. WTO:n ministerikokous Balilla pääsi joulukuussa sopuun minipaketista, jonka pääsisältö oli sopimus kaupan helpottamisesta. Kyseessä oli toistaiseksi merkittävin konkreettinen askel Dohan kauppaneuvottelu­kierroksen loppuun saamisessa.

Kesällä EU ja Yhdysvallat aloittivat neuvottelut vapaakauppasopimuksesta, joka toteutuessaan kattaisi lähes kolmanneksen maailman­kaupasta. Yhdysvaltojen johdolla käydyt neuvottelut Tyynenmeren alueen vapaakauppasopimuksest saivat uuden ulottuvuuden, kun Japani liittyi niihin mukaan viime keväänä. Samoihin aikoihin Japani aloitti neuvottelut vapaakauppasopimuksesta EU:n kanssa. Vielä pari vuotta sitten tämä kaikki olisi kuulostanut täysin utopistiselta.

Syitä mielten ja maailman muutokseen on useita. Niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Japanissakin tarvitaan kasvua ja vapaampaa kauppaa sitä siivittämään. Näiden kolmen toimijan on myös järkevää yrittää vaikuttaa maailmankaupan pelisääntöihin nyt, kun niiden osuus maailman­taloudesta on vielä reilusti yli puolet. Balin tuloksen saavuttamisessa ratkaisevaa oli EU:n ja Yhdysvaltojen vahva sitoutuminen, mutta myös se, että kehitysmaaryhmän enemmistö näki sopimuksen vastaavan intressejään.

Kahdenvälisten neuvotteluiden alkaminen tai Balilla saavutettu edistys kaupan helpottamisessa ei merkitse, että edellä mainittujen  vapaakauppa­sopimusten syntyminen tai Dohan kierroksen menestyksellinen loppuunsaattaminen olisi kirkossa kuulutettu. Neuvottelijoilta ja niistä vastuussa olevilta poliitikoilta tarvitaan paljon taitoa, rohkeutta ja kaukonäköisyyttä, jotta kaikkia tyydyttävä tulos saadaan aikaan. Edellytykset menestykselle ovat kuitenkin olemassa eikä tilaisuutta pidä jättää käyttämättä.

Suomelle kaupan vapaus on kohtalon kysymys. BKT:sta vientimme osuus on noin 40 prosenttia. Kansalaistemme hyvinvointi riippuu ratkaisevasti siitä, kuinka menestyksellisesti ulkomaankaupassa pärjäämme. Ilman viennin kasvua talous­kasvumme jää haaveeksi. On hyvä, että panostamme tutkimukseen, tuotekehitykseen ja koulutukseen. Tarvitsemme kuitenkin myös aktiivista kauppapolitiikkaa, jotta tuotteemme ja palvelumme eivät jää tullimuurien tai muiden kaupan esteiden taakse.

Markkinoiden avaamiseen tähtäävä kauppapoliittinen linjamme on nauttinut ja nauttii vahvaa ja laajaa tukea. Tästä poliittiset rajat ylittävästä yksituumaisuudesta kertoo EK:n ja SAK:n johdon yhteinen, kuukausi sitten ilmestynyt lehtikirjoitus EU-Yhdysvallat vapaakauppasopimuksesta.

EU:n parhaillaan neuvottelemat vapaakauppa­sopimukset ovat looginen jatkumo Suomen jo vuosikymmeniä harjoittamalle kauppapoliittiselle linjalle. Virstanpylväitä tällä tiellä ovat olleet GATT-jäsenyys 1950, EFTA-liitännäisjäsenyys ja tulliton kauppa Neuvostoliiton kanssa 1961, OECD-jäsenyys 1969, EEC-vapaakauppasopimus 1993, Kevsos-sopimukset 1970-luvulla, Euroopan talousalue 1994, EU-jäsenyys 1995 ja EU:n laajentumiskierrokset 2000-luvulla.

Vaikka kauppapoliittiset sopimukset EU-jäsenyyden oloissa neuvottelee puolestamme EU:n komissio, olemme vahvasti mukana vaikuttamassa muiden jäsenmaiden rinnalla niin neuvottelumandaatista päätettäessä kuin neuvotteluiden kuluessakin. Maailmankaupan suurimpana pelurina Unionilla ja sen komissiolla on edellytykset neuvotella sopimukset, jotka parantavat tavaroidemme ja palveluidemme markkinoillepääsyä ja vähentävät yritystemme kohtaamia teknisiä ja muita kaupan esteitä.