FacebookTwitterEmail

kolumnit

27.11. 2013

Kaupungistumisesta liiketoimintaa

Kehitysmaiden kaupungistuminen on oman aikamme suurin globaali muutostrendi. Parin seuraavan vuosikymmenen aikana kaupunkilaisten määrän on arvioitu kasvavan jopa parilla miljardilla. Määrällisesti muutos tulee olemaan suurin Kiinassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa, missä urbanisaatioaste on vielä alhainen: kiinalaisista kaupunkilaisia on vasta puolet, intialaisista kolmannes.
Teksti: Matti Anttonen, Alivaltiosihteeri, taloudelliset ulkosuhteet

Kaupungistumisen näkyvin muutos on villinä leviävä rakentaminen. Kerrostalot tehdään teräksestä ja betonista, mutta niihin tarvitaan myös kuparijohtimia, vesijohtoja ja hissejä. Slummien hökkelitkään eivät synny ilman rakennustarpeita.

Ihmisten siirtyminen kaupunkeihin nostaa useimmissa tapauksissa tuottavuutta ja elintasoa. Talojen ulkoseiniä alkavat täplittää ilmastointi­laitteet. Niiden ja muiden laitteiden vaatiman sähkön tuottaminen yhdessä liikenteen kanssa tuottaa ilmansaasteita. Sähköverkon lisäksi tarvitaan myös vesijohtoverkko. Alkuvaiheessa painopiste on käyttöveden puhdistuksessa ja jakelussa sekä viemärien rakentamisessa. Ajan myötä aletaan vaatia myös jätevesien puhdistamista ja puhtaampaa hengitysilmaa.

Kaupunkiratoja ja metroja rakennetaan yhä uusiin kaupunkeihin ja olemassa olevia verkostoja laajennetaan. Samaan aikaan automäärät kasvavat. Henkilöautoista ei ole kuitenkaan suurkaupunkien pääasialliseksi liikkumismuodoksi niiden vaatiman tilan ja ilmansaasteongelman vuoksi. Liikenteen sähköistäminen ja kaasun käyttö polttoaineena voivat tuoda ratkaisuja saaste­pulmiin, mutta ruuhkia nekään eivät ratkaise.

Kaupungistuminen ei johda vain fyysisen ympäristömme muutokseen, vaan se vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja elintapoihin. Maaseudulla lapset nähdään edullisena työvoimana. Kaupungeissa korostuvat lasten aiheuttamat kustannukset. Koulutus maksaa ja suurperheen ruokkiminen on kalliimpaa kuin maaseudulla. Syntyvyys ja perhekoko pienenevät. Toisaalta kaupungeissa on vaikea selvitä ilman rahaa, joten paineet julkisen terveydenhoidon ja sosiaali­turvan kehittämiseen kasvavat.

Koulutettu terveyshenkilöstö työskentelee mieluummin kaupungeissa, joten kaupungistumisen myötä väestön terveyspalveluiden saanti paranee. Tällä on vaikutuksensa väestön terveydentilaan.

Kaupungeissa menestyminen edellyttää kykyä oppia uusia asioita. Koulutukseen panostetaan ja koululaisten ja opiskelijoiden määrä kasvaa.

Siirtyminen kaupunkeihin mutkistaa elintarvikkeiden reittiä pelloilta ruokapöytiin. Pakkausten ja logistiikan merkitys kasvaa. Käytön jälkeen pakkauksista tulee jätettä. Jätteiden hyötykäyttö on monissa kehitysmaissa laajaa ja se perustuu halvan työvoiman avulla tehtävään lajitteluun. Elintason nousun myötä jätemäärien kasvaessa myös modernimmat jätteiden käsittelyn teknologiat tulevat valtaamaan alaa.

Muuttoliike kaupunkeihin vähentää maaseudun työvoimareservejä, mikä auttaa tehostamaan elintarviketuotantoa. Kaupunkilaisten parantunut elintaso lisää kalliimpien maataloustuotteiden kysyntää ja nostaa myös maaseudun elintasoa.

Suomi on käynyt läpi samat kehityspolut. Meillä on paljon systeemistä ja teknologista osaamista monissa tärkeissä kaupungistumiseen liittyvissä kysymyksissä, joita yllä on lyhyesti käsitelty. Jotkut suomalaisyritykset ovat tämän kaupungistumistrendin havainneet ja siitä hyötyneet. Monille muillekin olisi tilaa. Samalla kun teemme yhteisestä pallostamme hieman paremman paikan elää, autamme kasvavia kaupunkeja välttämään osan niistä virheistä, joita teollistuneet maat ovat vastaavassa kehitysvaiheessa tehneet.