FacebookTwitterEmail

kolumnit

04.12. 2018

Kiina, Kiina, Kiina

Maailman talous on Peppi Pitkätossun sanoin vinksin vonksin, mutta rallattelemalla tilanteesta ei selvitä, kirjoittaa Markku Keinänen.
Teksti: Markku Keinänen

Maailman talous on syvässä muutoksessa, protektionismi ja unilateralismi ovat nousussa. Taloudellinen globalisaatio on vastatuulessa ja multilateralismi ja vapaa kauppa uhattuina… WTO-säännöistä on pidettävä tiukasti kiinni, tarpeellisia uudistuksia on tuettava ja multilateraalista kauppajärjestelmää puolustettava.”

Oikeita asioita. Puhujana Kiinan presidentti
 Xi Shanghaissa marraskuussa pidetyn Kiinan kansainvälisen tuontiexpon avajaisissa.

”Hylkäämme globalisaation ideologian, kannatamme isänmaallisuuden doktriinia.” Tämä puolestaan transatlanttisen kumppanimme puheessa YK:n yleiskokouksessa tänä syksynä.

Jos Peppi Pitkätossu tätä komentoisi, hänestä tämä kaikki olisi nyt hieman ”vinksin vonksin”.

Rallattelemalla tästä ei kuitenkaan selvitä vaan puhumalla asioista, jotka ovat tähän tilanteeseen johtaneet. Tämä kaikki alkoi puheina kaupan reiluudesta, Tyynenmeren sopimuksen (TPP) hylkäämisestä ja terästulleista. Yhdysvaltain korotettujen tullien alaisen teräsviennin arvo EU:sta on 6,4 miljardia euroa.  Yhdysvaltojen tutkinnassa pyörivä autotullien korotus koskettaa mahdollisesti noin 50 miljardin arvoista EU:n vientikokonaisuutta. Yhdysvaltojen ja Kiinan ­
välisessä pokerissa on Yhdysvaltojen puolelta vihjattu jo yhteensä 500 miljardin suuruiseen nokitukseen tuonnin arvossa.

Ensimmäiset tullien korotukset olivat ehkä lämmittelyä ja herättelyä Kiinan teräksen ylituotantoon, toisessa on mahdollisesti pyrkimystä rajoittaa jollakin sopimuksella autojemme vientiä ja kolmannessa lienee takana Yhdysvaltojen suurempi strateginen pyrkimys vaikuttaa Kiinan globaaliin toimintamalliin ja aseman vahvistumiseen.

Kiina onkin noussut aiempaa näkyvämmin keskusteluun eri pöydissä, myös EU:ssa. Investoinneista puhutaan enemmän, valtiontuista ja teknologian pakkosiirroista kannetaan näkyvämmin huolta, myös toiminnasta kehitysmaissa. Pohditaan myös yhä enemmän verkkojen, datan ja internetin hallintaa. Monenvälisessä kauppa­järjestelmässä nähdään aiempaa selvemmin haasteena, kuinka varmistetaan samat kilpailuedellytykset kaikille.

EU:n tulisi myös keskustella omasta Kiina-strategiastaan. Tämä jäänee uudelle komissiolle. Tarvitaan vahvaa johtajuutta unionilta sekä yhtenäisyyttä jäsenmailta. Pitäisi yrittää edetä konfliktin sijasta rakentavuuden kautta neuvottelemalla yhdessä Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan kanssa kansainvälisen kaupan säännöistä. WTO:n säilyminen relevanttina edellyttää muutoksia järjestelmään. EU:n puolella on myös sukellettava syvemmälle markkinoillepääsyn eroihin. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella ensi syksynä meillä on hyvä tilaisuus vaikuttaa tähän keskusteluun.

”Heikun keikun”-tilanne ei ole globaaleihin arvoketjuihin vahvasti integroituneelle maalle hyvä asia, mutta tilanne voi myös avata yrityksillemme uusia mahdollisuuksia.  EK julkaisi vastikään Suomen menestymisestä globalisaation uudella pelikentällä erinomaisen raportin. Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin.