FacebookTwitterEmail

kolumnit

02.09. 2014

Kotimarkkinaksi maailma

Suomen rajojen ulkopuolelle suuntautuva tavaroiden ja palveluiden myynti on useimmille suomalaisyrityksille vieras ajatus. Lähes kaikki yrityksemme ovat niin sanottuja koti­markkinayrityksiä. Vientimme on suuryritysvaltaista, ja alle 50 henkeä työllistävien yritysten osuus viennistä on vajaa viisi prosenttia.
Teksti: Matti Anttonen, Alivaltiosihteeri, taloudelliset ulkosuhteet

Tähän on saatava tuntuva muutos, mikäli mielimme saada Suomeen lisää työpaikkoja ja taloutemme uudestaan kasvuun. Tarvitsemme satoja ja mieluummin tuhansia uusia yrityksiä, jotka aktiivisesti etsivät markkinoita maamme rajojen ulkopuolelta.

Osallistumalla eurooppalaiseen integraatioon (EFTA-liitännäisjäsenyys, EEC-vapakauppa­sopimus, ETA, EU-jäsenyys) suomalaisille yrityksille on pyritty luomaan kilpailijamaidemme yritysten kanssa tasavertaiset olosuhteet ja mahdollisimman laajat markkinat.

Samaan on tähdätty kun olemme tukeneet EU:n laajentumista ja viimeksi EU:n pyrkimyksiä laajentaa vapaakauppasopimusverkkoaan esimerkiksi Etelä-Korean, Kanadan, Yhdysvaltojen ja Japanin kanssa.

Esimerkiksi Suomen ja Viron välistä vilkasta taloudellista ja muuta kanssakäymistä EU-jäsenyys on avittanut merkittävästi. Ero Venäjän rajan yli tapahtuvan kaupan ja muun taloudellisen kanssakäymisen sujuvuuteen on ilmeinen.

Vaikka maailman markkinat ovat suomalais­yrityksille avoimempia kuin koskaan ja vaikka yritysten ja niiden työntekijöiden koulutus, osaaminen ja kielitaito on globaalisti huippuluokkaa, kansainvälistymistä ei edelleenkään nähdä yrityksen normaalin kehityskaaren osana.

Ero Ruotsiin, joka toimii ihan samoilla EU:n sisämarkkinoilla ja jolla on EU-maana ihan samanlainen pääsy kolmansien maiden markkinoille, on suuri. Pohjanlahden toisella puolella viennin osuus taloudesta on merkittävästi suurempi, vaihtotase vahvasti plussalla ja alle 50 henkeä työllistävien yritysten osuus viennistä on liki 20 prosenttia, eli Suomeen verrattuna nelin­kertainen.

Viimeksi mainitun eron puolittamisessa olisi hyvä ja selkeä tavoite seuraavalle hallituskaudelle.

Miksi kansainvälistyminen ei kiinnosta? Tyydymmekö luontaisesti vähempään kuin muut? Onko syynä riskien pelko vai median luoma kuva maailman tilasta?
Viime vuodet on puhuttu globaalista talouskriisistä, vaikka suurin osa maailman asukkaista elää maissa, joiden talous on kasvanut suomalaisittain huimaa vauhtia. Ja lähiympäristössämmekin Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä (tähän vuoteen asti) talouden kehitys on ollut varsin suotuisaa.

Venäjän talous tulee lähiajat ottamaan henkeä, mutta se perusfakta, että Venäjän vauraimmat alueet sijaitsevat naapurissamme, ei muutu. Eikä energiatalouden suhdanneherkkyys.

Tässä tilanteessa on hyvä katsoa laajemmalle. Monet IT-alan yritykset ovat jo syntyessään globaaleja, mutta myös monilla muilla olisi mahdollisuuksia valtamertenkin takana.

Viime vuosien talousvaikeudet Yhdysvalloissa ovat saaneet monet unohtamaan, että se on Venäjän jälkeen toiseksi suurin EU:n ulkopuolinen markkinamme.
Toukokuussa Chicagon alueella toimivia suomalaisyhtiöitä tavatessani tunnelma oli varsin myönteinen. Kaikki arvioivat hyötyvänsä kiihtyvästä talouskasvusta.

Paikallisten suomalaisten viesti oli selvä: kotityönsä tehneet voivat kasvaa ja menestyä. Fiksuille tuotteille ja palveluille on yli 300 miljoonan asukkaan markkinoilla kysyntää.

Maailmalla tarjoutuvista mahdollisuuksista pääsevät hyötymään vain ne, jotka ovat valmiit yrittämään. Juuri heidän tukemisekseen Finpron maksuttomia palveluita laajennetaan ja Team Finland -työtä tehdään.

Impivaarasta ei meitä kukaan tule kylille hakemaan. Ne askeleet on otettava ihan itse.