FacebookTwitterEmail

kolumnit

27.09. 2012

Pääkirjoitus: Uusin silmin

Aloitin Kauppapolitiikka-lehden päätoimittajana elokuun alussa. On kunnia-asia saada luotsata ensi vuonna 80 vuotta täyttävää, kesällä täydellisen kasvojenkohotuksen läpikäynyttä lehteä kohti uutta vuosikymmentä.
Teksti: Anna-Kaisa Heikkinen, Kauppapolitiikka-lehden päätoimittaja

Ajat ovat muuttuneet lehden syntyajoilta 1930-luvulta, mutta niin ne ovat muuttuneet myös 1990-luvulta, jolloin opiskelin Tampereen yliopistossa kansainvälistä politiikkaa. Maisterinopintoihimme sisältyi silloin vain yksi ainokainen kirja aiheesta ”international political economy”, ja luimme sitä pitkin hampain ihmetellen, miten talous muka liittyi kansainväliseen politiikkaan.

Nyt työskentelen ulkoministeriössä, missä ennen vanhaan miekkailua, ratsastusta ja ranskan kieltä harrastaneiden diplomaattien toimenkuva on muuttumassa yhä enemmän jalkatyöksi Suomen ja suomalaisten yritysten kansainvälisen menestyksen edistämiseksi – yhteistyössä monien muiden kumppanien kanssa. Eikä enää riitä, että puhutaan vain vienninedistämisestä – on alettava puhua myös tuonninedistämisestä. Kauppapolitiikasta on tullut monitahoisia taloudellisia ulkosuhteita.

Taloudellisen tiedon räjähdysmäisesti kasvaneesta tarpeesta puhutaan paljon, ja me pyrimme osaltamme vastaamaan siihen. Teemme sen paitsi tämän neljä kertaa vuodessa ilmestyvän lehtemme välityksellä, myös verkkosivuillamme sivustohallinta.ulkoministerio.fi/kauppapolitiikka.

Ulkoministeriön edustustot maailmalla muodostavat Suomen laajimman ”kirjeenvaihtajaverkoston”, joka raportoi säännöllisesti talous- ja kauppapoliittisista asioista. Suuri osa tuosta raportoinnista on täysin julkista, ja me Kauppapolitiikka-lehden toimituksessa pyrimme tuomaan noita raportteja sivustollemme mahdollisimman tuoreina, useita kertoja viikossa. Olemme aktiivisia myös sosiaalisessa mediassa – löydymme Facebookista nimellä Kauppapolitiikka ja Twitteristä @Kauppapol.

Mutta sitten tähän lehteen, kuluvan vuoden kolmanteen, jonka pääteemana on Venäjä. Ai miksikö Venäjä? Eikö Venäjästä ole puhuttu Suomessa jo tarpeeksi? Historiallisesta Venäjästä ehkä on, mutta nykypäivän Venäjästä ei. Kovin suuri osa suomalaisista ei ole edelleenkään koskaan käynyt Venäjällä, ei tunne henkilökohtaisesti yhtään venäläistä ja hoitaa Venäjä-suhdettaan katsomalla kerran vuodessa Tuntemattoman sotilaan. Puhumattakaan siitä venäjän kielen taidosta. Näistä lähtökohdista monien suomalaisten mielikuvat Venäjästä eivät vastaa esimerkiksi tässä numerossa esiteltävän suur-Moskovan alueen todellisuutta.

Naapurit ovat aina tärkeitä, ja meidän suureksi onneksemme tämä tärkeä naapuri on myös taloudellisesti alati vaurastuva: me viemme sinne paljon, tuotamme siellä paljon, ja naapurit puolestaan kansoittavat ostoskeskuksemme ja majoitusliikkeemme. Ja nyt Venäjä on vihdoin liittynyt myös Maailman kauppajärjestöön. Se on juhlan aihe, sillä Venäjän jäsenyys oli ”vuoden paras talousuutinen Suomelle”, kuten osastopäällikkö Matti Anttonen toisaalla tässä lehdessä toteaa.

Ehdotan, että juhlan kunniaksi kaikki nykypäivän Venäjällä vielä käymättömät suomalaiset rohkaistuvat ostamaan itselleen viikonloppumatkan Pietariin, yhteen Euroopan hienoimmista kaupungeista. Matkustustaseen tasoittaminen on ruohonjuuritason taloudellisten ulkosuhteiden edistämistä.