FacebookTwitterEmail

kolumnit

08.06. 2016

Tarvitsemme yhä koneita

Teksti: Jürgen Kluge

Ajatus teollisen internetin ja yhteistyön aikakaudesta ei sinänsä ole uusi. Itse asiassa Procter & Gamble -nimisen yrityksen brändijohtaja kiinnostui jo yli 15 vuotta sitten radiotaajuustunnisteista toimitusketjujen sujuvoittamiseksi.

Kuten AG:n toimitusjohtaja Axel Springer asian ilmaisee, olemme astumassa viestinnän neljännen suuren vallankumouksen aikakaudelle, jota voi verrata kielen syntymiseen, kirjoitustaidon keksimiseen ja kirjapainon käyttöönottoon. Ensimmäisten kolmen innovaation täydelliseen haltuunottoon kului satoja vuosia. Nyt aika näyttää olevan kypsä uudelle mullistukselle, sillä teollisen internetin aikakausi lähestyy vauhdilla.

Tietotekniikan tehosta ja säilytyskapasiteetista on tullut ääretöntä ja kustannuksista lähes olemattomia. Tämä on avannut mahdollisuuden liittää pieniä tietokoneita lähes mihin tahansa: vaatteista varaosiin ja itse koneisiin, jotka hoitavat prosessoinnin sekä logistisista kuljetussäiliöistä aina tavaroihin, joita löydät jääkaapistasi.

Mutta mihin teollisuudenaloihin muutos vaikuttaa? Lähes kaikkiin. Vanhat suurtuotannon edut voidaan nyt pienissä erissä yhdistää asiakaskohtaiseen tuotantoon. Myös kilpailu seuraavan teollisuudenalan johtopaikasta on käynnistynyt. Ketkä ovat todennäköisiä voittajia? ”Vanhat” laitteiden ja järjestelmäratkaisujen valmistajat kuten Siemens ja General Electric, joilla on pitkä ja syvällinen alansa ja asiakaskuntansa tuntemus, vai siru- ja ohjelmistopuolen IT-yritykset? Kuka asettaa standardin tuleville vuosille?

Vastaus saattaa löytyä yllättävältä taholta. Vuosikymmenien ajan valmistettujen teollisuustuotteiden, kuten työstökoneen, turbiinin tai auton, lisäarvo säilyy, eikä vähene yhtä nopeasti kuin ohjelmistojen tai elektroniikan lisäarvo. Tarvitsemme jatkossakin koneita esimerkiksi turbiinien ja autojen valmistamiseen. Ja tosiaan, niistä tulee älykkäitä, toisiinsa liittyneitä, verkostoituneita ja nokkelia, mutta ne ovat jatkossakin fyysisiä esineitä ja säilyttävät suurimman osan lisäarvostaan.

Todennäköisyys sille, että GE tai Siemens ovat edelleen toiminnassa kahdenkymmenen vuoden kuluttua, on siis paljon suurempi kuin se, että meillä on silloin edelleen Apple tai Google. Tässä on ehkäpä syy siihen, miksi Googlekin harkitsee ryhtyvänsä fyysisten tuotteiden valmistajaksi.

Mikäli tulevaisuus kehittyy tähän suuntaan, Saksa voi olla yksi voittajista. Koska Saksa ei ole luopunut ”todellisesta” tehdastuotannosta, joka työllistää ammattitaitoista työvoimaa, tai pitkälle kehittyneistä suurista ja keskisuurista yrityksistä muodostuvasta yritysrakenteestaan, jotka käyttävät paljon tutkimus- ja kehitysvoimavaroja, se saattaa olla yksi vallankumouksen avainpaikoista.

Mitä Saksalta vaaditaan, jotta se voisi tarttua tähän mahdollisuuteen ja onnistua siinä? Ainakin nopeutta toimia esimerkkinä ja standardin asettajana. Saksa tarvitsee yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, joissa on paljon IT-alan osaamista. Nokian luovan tuhon hedelmällisiä jäämiä mukanaan kantava Suomi olisi oivallinen kumppani. Luonnollisesti tarvitaan myös hyvin koulutettuja ja osaavia ihmisiä. Saksan ja Suomen tulisi siis lyöttäytyä yhteen ja luoda fiksuja ja luotettavia ratkaisuja. Vaihtoehdot ovat yksinkertaiset: ryhdytään toimiin, mennään mukaan ja otetaan johto – tai pudotaan pelistä ja kadotaan.