FacebookTwitterEmail

markkinat

28.05. 2013

KOLUMNI

Vuonna 2023 Turkin tasavalta viettää satavuotisjuhliaan. Maan tavoitteena on olla tuolloin maailman kymmenen johtavan talouden joukossa ja EU:n jäsen. Onko Turkki asettanut itselleen mahdottoman tavoitteen?
Teksti: Nina Vaskunlahti, suurlähettiläs, Suomen suurlähetystö, Ankara

Lähes kaksi kertaa Suomen kokoisen, maantieteellispoliittisesti mielenkiintoisesti sijaitsevan Turkin väkiluku on 76 miljoonaa, väestön keski-ikä 29 vuotta ja viimeisen vuosikymmenen aikana kolminkertaistunut bkt per capita 13 000 euroa. Turkin talous kasvoi viime vuonna yli kaksi prosenttia, mikä kuitenkin herätti Turkissa tuskaisia tunteita: miksi noin vähän, kun edellisenä vuonna kasvu oli ollut yli kahdeksan prosenttia. Alhaista lukua selittää kotimaisen kysynnän hidastuminen ja ulkomaisten investointien väheneminen. Euroopan finanssikriisillä on vaikutuksensa myös Turkkiin. Tämän vuoden kasvuodotukset ovat tosin jo lähellä neljää prosenttia.

Turkilla on vahva itseluottamus ja se on panostamassa infrastruktuuriin, koulutukseen ja tutkimukseen. EU-jäsenyysprosessi on edesauttanut talouden ja yhteiskunnan modernisointia, mutta tehtävää riittää: naisten työllisyysaste on OECD-maiden alhaisimpia (26 %), toimittajatuttavat myöntävät itsesensuurin tosiasiaksi ja etelän turistirannoilla kukoistaa feikkituotteiden kauppa.

EU:n ja Turkin välillä on ollut tulliliitto vuodesta 1996 lähtien. Maailmanpankin Turkin-edustusto on laatimassa selvitystä sen vaikutuksista, ja alustavien tietojen mukaan sen taloudelliset vaikutukset ovat olleet hyvin myönteisiä molemmille osapuolille. Tulliliiton myötä turkkilaiset yritykset ovat integroituneet eurooppalaisiin tuotantoverkkoihin, ja kilpailu on pakottanut ne panostamaan laatuun ja korkeampaan jalostusasteeseen. Turkin talousministeri Caglayan – jota odotetaan vierailulle Suomeen mittavan bisnesdelegaation kanssa myöhemmin tänä vuonna – on kuitenkin kritisoinut tulliliittoa. Kritiikin taustalla on myös huoli EU:n ja Yhdysvaltojen alkavista vapaakauppaneuvotteluista ja vaikutuksista kolmansiin maihin.

Turkki kehittyy huimalla vauhdilla. Istanbul mahtuu tuskin kohta omiin rajoihinsa. Izmir hakee EXPO 2020 -isännyyttä teemalla ”Health for All”. Tulipa EXPO-isännyyttä tai ei, suomalaisten terveysteknologian viejien tulee olla valppaina. Anatolian ”kalvinistiset tiikerit”, työpaikkoja ja vaurautta takovat kaupungit, ovat tosiasia.

Työnteko on hyve, ja valtio tulee vastaan kannustimin. Rauhanprosessi kurdikysymyksen ratkaisemiseksi tulee yhteiskuntarauhan kautta parhaassa tapauksessa johtamaan mittaviin taloudellisiin hyötyihin etenkin Itä- ja Kaakkois-Turkissa.

Turkki tarjoaa mahdollisuuksia. Kielimuuri on olemassa, kulttuuri vaatii teenjuontia ja tuttavuuden syventämistä. Turkki on edelleen valtiojohtoinen maa, jossa arvostetaan sopimusten näyttävää allekirjoittamista. Suomalaiselle laadulle on täällä kysyntää, mutta sitä on tultava tarjoamaan.

Turkki on markkina sekä niche-osaamiselle, arjen toimivalle designille että esimerkiksi ympäristöystävälliselle rakentamiselle ja energiaosaamiselle. Pääministeri Kataisen ja ulkomaankauppaministeri Stubbin viimevuotinen vienninedistämismatka Turkkiin on poikimassa tuloksia.

Turkin kansallinen lentoyhtiö Turkish Airlines lentää jo yli 200 kohteeseen – myös Helsinkiin kahdesti päivässä kutakuinkin täysin konein. Matka ei kestä kolmeakaan tuntia. Istanbuliin rakennetaan lähivuosina uusi lentokenttä, jonka tavoite on 125 miljoonaa matkustajaa vuodessa. Turkki haluaa solmukohdaksi. Tavoite ei ole mahdoton.