FacebookTwitterEmail

markkinat

29.10. 2013

Kovaa faktaa

Tagit:
Ei Suomi elä toisten paitoja pesemällä? Kaikkea kanssa! Tänä päivänä palvelusektori vaikuttaa talouskasvuun ja työllisyyteen enemmän kuin muut alat yhteensä. Digiaikana palveluita voi tarjota myös muuten kuin kasvokkain – ne voidaan pakata ja lähettää silmänräpäyksessä vaikka maailman toiseen kolkkaan.
Teksti: Riia Järvenpää

Palveluita pidettiin aikaisemmin hidasteena talouskasvulle, koska niihin eivät tuottavuusmuutokset vaikuta. Monissa henkilökohtaisissa palveluissa näin onkin, koska niihin ei voida soveltaa tuottavuutta lisäävää teknologiaa samalla tavoin kuin teollisuudessa. Digitalisoitumisen myötä vanha palvelukäsite on kuitenkin tarpeen päivittää, koska palveluista yhä pienempi osa on pelkkään ihmistyöhön perustuvaa.

Kasvava osa palveluista voidaan digitalisoida ja niitä voidaan siirtää ja varastoida samaan tapaan kuin teollisuustuotteita. Esimerkiksi tietojenkäsittely-, viihde- tai jopa terveyspalveluita voidaan paketoida tuotteiksi vientiin. Kerran tuotettu palvelukonsepti tai ohjelmisto voidaan monistaa hyvin pienin lisäkustannuksin.

Arvoketjun tuottoisin lenkki

Etenkin kehittyneiden valtioiden taloudessa on meneillään ”palvelullistuminen”. Esimerkiksi suomalaisten globaalien teollisuusyritysten merkittävin arvonlisä ei synny enää tavaran valmistuksesta, vaan tuotteen osana tai ohessa myytävistä palveluista. Teollisuus ja palvelut siis täydentävät toisiaan, eikä niitä tulisi asettaa vastakkain.

Arvoketjussa eniten arvonlisää kerryttävät teollista tuotantoa edeltävät työvaiheet, kuten muotoilu, sekä sen jälkeiset vaiheet, kuten markkinointi ja brändäys. Palvelut voidaan erottaa muusta liiketoiminnasta ja hajauttaa suhteellisen edun mukaisesti maailman eri kolkkiin, kuten teollinenkin tuotanto.

Kasvun ja tuottavuuden parantumisen on todettu perustuvan erikoistumiseen ja mitta-
kaavaetuihin. Toimiva palvelusektori lisää siis koko kansantalouden tuottavuutta. Palataan hetkeksi vielä esimerkkiin paitojen pesusta: pesulapalvelukin on erikoistumiseen perustuvaa liiketoimintaa ja yhtä arvokasta arvonlisää kuin muukin.

Miten palvelu viedään?

Palveluiden vientiä syntyy, kun Suomessa sijaitseva yritys saa suorittamastaan palvelusta korvausta ulkomailta. Palveluvienniksi luetaan myös lisenssimaksut ja välityskauppa. Välityskauppa tarkoittaa, että ulkomailta ostettu tavara myydään kolmanteen maahan. Kansainväliset logistiikkapalvelutkin ovat palveluvientiä.

Palveluiden kauppa kattaa sähköiset toimitukset rajan yli ja yrityksen sijoittumisen kohde-maahan. Myös kulutus ulkomailla on palvelukauppaa, kun kuluttajat matkustavat toiseen maahan käyttämään vaikkapa hyvinvointi-palveluita.

Matkailupalvelut luetaan siis palvelu-kaupaksi. Palveluvientiä on myös henkilöiden siirtyminen toiseen maahan suorittamaan esimerkiksi konsultointia. Yhtä lailla yritysten sisäiset asiantuntijoiden siirrot ovat palvelukauppaa.

Palvelu- ja tavarakaupan määrien vertailu on ongelmallista, koska ne tilastoituvat eri tavoin. Esimerkiksi konsernien sisäinen palvelukauppa ei kaikilta osin näy tilastoissa. WTO:n arvioiden mukaan palveluiden osuus maailmankaupasta olisi noin puolet, jos niiden arvo näkyisi tilastoissa samalla tavoin kuin tavaroiden.

Suomen uudet vahvuudet

– Kunkin kansantalouden kannattaisi erikoistua siihen, missä se on hyvä, eli missä sillä on suhteellista etua, kertoo Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola.

Kansantalouden suhteellinen etu selviää ulkomaankaupan rakennetta katsomalla. Suomella on perinteisesti ollut suuri suhteellinen etu paperi- ja metalliteollisuudessa, eli osuutemme maailman markkinoista on ollut suuri.

– Uusista luvuista onkin paljastunut, että nykyään Suomi on Euroopan huipputasoa tietotekniikan ja liike-elämän palveluiden viennissä, Pohjola jatkaa.

Palveluviennin arvo kaksinkertaistui talouskriisiä edeltävinä vuosina. Erityisesti kone-
teollisuus ja luovan talouden tuotteet, eli rojaltit ja lisenssimaksut, ovat kasvattaneet tulosta.

Siinä, missä Suomen tavaroiden ulkomaankauppa on taloustaantumassa ollut alijäämäistä, on palvelukauppa ollut ylijäämäistä. Suomen tavaraviennin tuottavuus ei ole palannut kasvu-uralle johtuen elektroniikka- ja metsäteollisuuden supistumisesta. Palvelukaupan nopea kasvu on siis paikannut tavaraviennin takkuamista.

Euromääräisesti tavaravienti on edelleen suurempi siivu vientikakustamme: viime vuonna tavaraviennin arvo oli 57 miljardia euroa ja koko palveluviennin arvo 20 miljardia euroa. Palvelukaupan keskeisimpiin kohdemarkkinoihin lukeutuvat EU-maiden ja Venäjän ohella Yhdysvallat sekä nousevat taloudet.

Palveluvienti on tänään suurten peliä: 50 suurinta yritystä kattavat kolme neljännestä Suomen palveluviennistä, kerrotaan ETLAn julkaisussa Uutta arvoa palveluista (2012). Pohjoismaissa kuitenkin noin 70 prosenttia nuorista kasvuyrityksistä toimii
palvelualalla. Peli on siis auki uusillekin tulijoille.

Mistä huomisen palveluhitit?

– Maailmalla on biolokero pienemmillekin yrityksille. Yritykset voivat tarjota esimerkiksi palvelua, jonka avulla tuotantoyritys pystyy minimoimaan tai käyttämään hyödyksi tuotantoprosesseissa syntyvät sivutuotteet, kertoo johtava asiantuntija Jyri Arponen Sitrasta.

Suomi panostaa esimerkiksi koulutusvientiin, joka on maamme hyvän maineen ansiosta nosteessa.

Terveys- ja hyvinvointipalvelut etenkin Venäjältä tuleville matkailijoille ovat yksi suuri mahdollisuus. Myös ikääntyvä Kiina voisi tarjota suuria mahdollisuuksia terveyspalveluiden viennin osalta.

Puhtaan ilman ja luonnon vetovoimaa ei voi ohittaa. Perinteisten turistikohteiden oheen halutaan entistä enemmän palveluita: pelkkä rinne ei enää riitä, vaan kohteessa tulee olla laaja virkistystarjonta. Kohteen tuotteistaminen tulee aloittaa jo siitä, kun matkailija tutustuu kohteeseen netissä. Entä mitä ICT-teknologian mahdollistamia sovelluksia – paikannuspalveluita tai mobiilioppaita – voitaisiin matkailuun liittää?