FacebookTwitterEmail

markkinat

03.04. 2019

Vapaakauppa tarvitsee puolustajia

Mari Kiviniemi vakuuttaa, että poliitikot kuuntelevat OECD:n suosituksia.
Teksti: Sami Laakso
Kuva: Lauri Eriksson

OECD:n apulaispääsihteerinä viime marraskuun loppuun asti toimineen Mari Kiviniemen mielestä järjestön merkitys ei ole vuosien kuluessa vähentynyt. Monet tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että on voinut käydä jopa päinvastoin.

Yksi syy on se, että halu tehdä tutkittuun tietoon perustuvaa politiikkaa on kasvanut eri maissa. Kiviniemen mukaan maat haluavat OECD:ltä neuvoja ja joskus apuakin käytäntöjen toimeenpanossa. OECD:n rooli myös kansainvälisten standardien ja sopimusten solmijana ja yhteisten pelisääntöjen tekijänä on edelleen merkittävä.
– Yhteisten pelisääntöjen merkitys on nähty käytännössä. Esimerkiksi digitaalisuuden eteneminen ja globaalien jättiyritysten toiminta on tuonut kansainväliselle yhteistyölle lisää tarvetta löytää muun muassa verotukseen liittyviä ratkaisuja, Kiviniemi sanoo.

Vastatuulta Atlantilla

OECD:n merkitys ilmenee myös yhteistyön tiivistymisenä G20-maiden kanssa. Silti kaikki voimat eivät vie samaan suuntaan. Kiviniemi nostaa esiin presidentti Trumpin toimet, joilla lisätään kaupan esteitä, ja haluttomuuden kuunnella tietoon pohjautuvia suosituksia.
– Vastatuulesta huolimatta OECD:ssä on terhakoiduttu ja pyritty tuomaan entistä selkeämmin järjestön suosituksia esiin, Kiviniemi huomauttaa.
Hänen mukaansa globalisaation ja vapaakaupan vastustaminen kumpuaa osittain siitä, että kaikki alueet eivät ole päässeet hyötymään kehityksestä – tai hyötyjä ei ole pystytty tuomaan kansalaisille selkeästi esiin. Kiviniemi korostaa, että negatiivisiin seurauksiin vaikuttaminen on pitkälti kiinni kansallisista toimista, kuten koulutuksen ja terveydenhuollon kehittämisestä.
– OECD onkin perinteisen vapaakaupan puolesta puhumisen lisäksi painottanut kansallisten toimien merkitystä ja myös kansainvälisten pelisääntöjen tärkeyttä.

Suomen näkemykset esiin

OECD on hallitusten välinen järjestö, joten perinteisesti se keskustelee ministeriöiden ja hallitusten kanssa. Viime vuosina järjestö on lisännyt kanssakäymistä sekä kansallisten parlamenttien että erilaisten sidosryhmien kanssa. Se tekee analyyseja ja maakatsauksia yhteiskunnan eri lohkoilta ja antaa politiikkasuosituksia jäsenmaille. Lisäksi se tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoisia tilastoja, tietokantoja ja indikaattoreita.

Mari Kiviniemen mukaan OECD:n merkitys on Suomen kaltaisille pienille jäsenmaille vielä suurempi kuin suurille maille. Tämä johtuu siitä, ettei pienissä maissa yleensä ole monia riippumattomia tutkimuslaitoksia, joita voisi hyödyntää paremman politiikanteon taustalla.
– Pienet jäsenmaat myös hyödyntävät OECD:n tarjontaa aktiivisemmin kuin isommat maat, hän kertoo.

Järjestön toiminnan näkyvintä osaa ovat tutkimukset ja tilastot. Kiviniemi korostaa helposti julkisuudelta piiloon jäävän komiteatyöskentelyn merkitystä. Jäsenmaiden aktiivinen rooli siinä tekee OECD:stä poikkeavan verrattuna muihin kansainvälisiin järjestöihin.
– OECD antaa monilla politiikkalohkoilla yleisiä suosituksia. On tärkeää, että jäsenmaat ovat omien kokemustensa kanssa mukana komiteatyöskentelyssä luomassa näitä suosituksia. Samalla se kasvattaa osallistujamaiden osaamista.

Suosituksilla konkreettisia vaikutuksia

Mari Kiviniemi toimi Pariisissa OECD:n apulaispääsihteerinä vuosina 2014–2018. Järjestön toimintaa sisältäpäin valottavaa jaksoa edelsi mittava ura kansallisen politiikan kärkipaikoilla. Miten poliittiset päättäjät suhtautuvat OECD:hen ja sen suosituksiin?
– Erittäin hyvin. Osittain siitä syystä, että ministeriöiden virkamiehet osallistuvat komiteoihin, Kiviniemi selventää. Sitten hän muistaa omakohtaisen kokemuksen toimiessaan hallinto- ja kuntaministerinä.
– Kysyin erään lain osalta, miksi tiettyä pykälää ollaan muuttamassa. Vastaus virkamieheltä oli, että Suomi on sitoutunut OECD:n suosituksiin. Näin komiteatyöhön osallistumisen ansiosta OECD:n pelisääntöjä ja suosituksia imaistaan oikeastaan automaattisesti virkamiesten kautta kansalliselle tasolle.

OECD:n suosituksia Suomelle

Työllisyysasteen nosto edellyttää vero- ja sosiaaliturvareformia.
Kokonaisveroaste ei saisi nousta. Työn verotusta kannattaisi keventää, sen sijaan haitta-, ympäristö- ja kulutusveroja sekä kiinteistöveroja olisi syytä kiristää.
Alennetuista arvonlisäverokannoista olisi syytä luopua.

Useita sosiaaliturvaetuuksia kannattaisi yhdistää yhdeksi etuudeksi, jonka määrä laskisi työtulojen kasvaessa.