FacebookTwitterEmail

uncategorized

28.02. 2012

Itä-Aasian yhteinen sävel

Japanilaisilla ministereillä on läsnäolopakko parlamentin istunnoissa. Tämän vuoksi ministerien ainoa mahdollisuus matkustaa ulkomaille on uuden vuoden loman aikana ja joulusta tammikuun puoleen väliin poliitikot ovatkin lennossa. Pääministerin tärkein tapaaminen oli Pekingissä. Kiina, Japani ja Korea kytkeytyvät yhä tiiviimmin toisiinsa. Keskinäisten taloussuhteiden tiivistäminen on yhteinen prioriteetti.
Teksti: Jari Gustafsson, suurlähettiläs, Sl Tokio

Kiina liittää Itä-Aasian yhteen.  Ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien liikkuminen Manner-Kiinan, Taiwanin ja Hongkongin, Korean ja Japanin välillä on kasvanut voimakkaasti.  Viime vuonna Japanin ja kolmen Kiinan välinen kauppa oli suuruudeltaan lähes kolminkertainen Japanin ja Euroopan väliseen kauppaan nähden.

Vuosikymmenen kestäneen tauon jälkeen japanilaiset yritykset ovat taas laajentumassa ulkomaille. Kallis jeni ja hidas kotimainen kasvu on pakottanut yritykset hakemaan parempaa tuottoa ulkomailta. Suuri naapuri on houkuttelevampi kuin muu maailma.

Yhtä lailla kiinalainen pääoma on virrannut Japaniin. Talousuutistoimisto Nikkein mukaan Kiinan valtiollinen sijoitusyhtiö on merkittävin omistaja jo yli puolessasadassa japanilaisissa yhtiössä. Merkittäviä vähemmistösijoituksia on tehty Hondan kaltaisiin Japanin kruununjalokiviin.  Myös korealaiset ovat jenin kalleudesta huolimatta, ja osin myös valtion tukitoimin, tulleet Japanin markkinoille. Korealainen pääoma seuraa tiiviisti kiinalaisen pääoman liikkeitä.

Aasian kolme suurta taloutta ovat ottaneet selvän kaulan muihin nähden ja niiden keskinäinen ristiin kytkeytyminen voimistuu nopeasti.  Mitä syvemmälle Eurooppa sukeltaa ja mitä kauemmin sen ja Yhdysvaltojen toipuminen kestää, sitä nopeammin ja voimakkaammin Itä-Aasia integroituu.

Kolme talousjättiä lähentyvät toisiaan

Japanin, Kiinan ja Korean ollessa niinkin läheisessä yhteistyössä on hämmästyttävää, kuinka erilaisessa kehitysvaiheessa nämä maat ovat – yhteiskuntajärjestelmiltään ja taloudellisesti.   On kuin rikas Norja, ponteva Suomi ja suuri Venäjä tarrautuisivat toisiinsa. Menneisyyden ongelmatkin ovat vielä ratkaisematta. Keskinäinen kunnioitus ja erilaisuuksien hyväksyminen on haaste myös Itä-Aasiassa. Pragmaattisesti toimivilta yrityksiltä tämä on onnistunut.

Kansainväliset viestimet ovat viime kuukausina uutisoineet näyttävästi Yhdysvaltojen ajaman Trans Pacific Partnership (TPP) – vapaakauppa-alueen syntymistä. Siinä on paljon pelissä Yhdysvalloilla, joka varsinkin nuoremman Bushin hallinnon aikana laiminlöi Aasian suhteitaan ja lähes menetti otteensa Tyynenmeren talouskasvusta. TPP on Yhdysvalloille elintärkeä, mutta sen sijaan Kiinalle, Japanille ja Korealle niiden keskinäisten taloussuhteiden tiivistäminen on ehdoton prioriteetti ja taloudellinen realiteetti.

Kolmenvälinen investointisopimus saataneen valmiiksi kesään mennessä ja vapaakauppaneuvottelut käynnistyvät. Itä-Aasiassa kuljetaan kohti sisämarkkinoita, jossa tuotannontekijät liikkuvat vapaasti. Instituutiot jätetään edelleenkin sivummalle mutta sopimuksin taataan että rajat avautuvat.  Amerikkalaiset saattavat hämmästyä, jos Itä-Aasian integraatio etenee seuraavaksi ilman että Washington on siinä mukana.

Aasian talous- ja kauppasuhteiden verkosto on kokonaisuudessaan yhtä suurta sekamelskaa. Vapaakauppasopimuksia on kymmeniä ja alueellisia prosesseja on useita. Kaikki ne menevät päällekkäin, limittäin ja ristikkäin. Sellainen sopimusjärjestely kuitenkin puuttuu, jossa Aasian kolme talousjättiä olisivat mukana. Nyt se saattaa syntyä, ja silloin kaikki muuttuu.  Aasialainen talousarkkitehtuuri on saamassa ymmärrettävän muodon.

EU tarvitsee yhteistä Itä-Aasia-politiikkaa 

Kiinan ja Itä-Aasian kehitys on elintärkeää myös Euroopalle. Viime aikoina omahyväisyyteen taipuvaiset AAA -maat Saksa ja Suomi ovat muita EU-maita enemmän riippuvaisia Kiinan talouden kasvusta ja siten aakkosetkin saattavat muuttua maailman muutosten takia.  Jos Kiinan talouskasvu hidastuu, niin Suomen talous on vaarassa romahtaa, aivan kuten tapahtui Lehman-kriisin yhteydessä. 

EU:n pitäisi tehdä voitavansa, omaan tyyliinsä sopimusperusteisesti ja instituutioiden johdolla, jotta eurooppalaiset vientimaat saisivat oman osansa Itä-Aasian talouskasvusta myös tulevaisuudessa.  Lady Ashtonin johdolla yhteistä Itä-Aasian politiikkaa on hahmoteltu, mutta strategiat ovat edelleenkin kahdenvälisiä. Erillisten EU-, Kiina-, Japani- ja Korea-strategioiden täydennykseksi tarvittaisiin politiikkaa, joka ymmärtää näiden kolmen maan kehitystä ohjaavaa dynamiikkaa.

Kahdenvälinen näkökulma voi kapea-alaisuudessaan aiheuttaa suurempaakin vahinkoa, jos politiikkajohtopäätökset ovat virheellisiä tai jäävät vajaiksi. Hyvä esimerkki on ollut komission vastentahtoisuus edetä EU:n ja Japanin välisen vapaakauppasopimuksen kanssa.  Ahtaasti katsottuna siinä on kyse keskinäisten kaupan esteiden poistamisesta, etujen ja myönnytysten tasapainosta mutta perimmältään kyse on eurooppalaisen liike-elämän etujen pitkä-aikaisesta turvaamisesta koko Itä-Aasian alueella.