FacebookTwitterEmail

uncategorized

12.01. 2012

Kirja-arvio: Menestyvä liiketoiminta Kiinassa

Suomalaisen on joskus vaikeaa ymmärtää miten tärkeää suhteiden ylläpito on maailman markkinoilla. Jos tämä jätetään vähälle huomiolle, voi siitä muodostua menestyksen este.
Teksti: Kimmo Laukkanen

Kiina on ollut viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan maa, jossa mitkään negatiiviset skenaariot eivät toteudu. Päinvastoin – kehitys on ollut paljon ennustettua nopeampaa. On tuskin liioiteltua väittää, että muutoksen nopeus kasvaa vielä entisestään lähivuosina.

Tällaisessa tilanteessa mikä tahansa Kiinan taloutta käsittelevä teos vanhenee nopeasti. Miten lienee Sari Arho Havrenin ja Pasi Rutasen teoksen laita?

Sanottakoon ensiksi, että kirjan suurimmat ansiot ovat siellä, missä tieto vanhenee hitaammin. Teos käsittelee hyvin ansiokkaasti etabloitumiseen liittyviä kulttuurisidonnaisia kysymyksiä. Teoksen keskeinen opetus on, että henkilösuhteilla ja jatkuvalla yhteydenpidolla on Kiinassa kriittisen suuri merkitys. Sosiaalinen verkostoituminen on siis menestymisen edellytys.

Muilta osin Kiinan kasvu on ollut niin kovaa, että tämä kirja tuntuu vanhentuneena jo syntyessään. Osa esimerkeistä on kiusallisen pitkän ajan takaa.

Tiedon nopea vanhentuminen näkyy muun muassa ympäristöteknologiaa koskevassa osassa. Siinä ei riittävällä tavalla heijastu Kiinan nykyiset valtavat investoinnit vihreään teknologiaan. Kiinan suuntautuminen ulospäin jää vähälle­ huomiolle eikä Afrikka tule esille. ­Diasporan roolista taloussuhteissa olisi toivonut enemmän. Protektionismi ja harvinaiset maametallit – ehkä ne vaatisivat jo oman teoksensa?

Kirjaan voisi myös lisätä luvun Onko jo liian myöhäistä lähteä Kiinaan?

Kaikesta puutteista huolimatta kirja sisältää runsaasti hyödyllistä informaatiota. Erityisen kiinnostava on kohta Suomalainen verkostoitumisen vaje (s. 88–89). Kommunikaatio ulospäin on ehdottomasti suurin puute, kun Suomea on arvioitu suorien investointien kohteena.

Jos suomalaisilla on vajetta verkostoitumisessa, niin suomalainen yrityskulttuuri ja johtamismalli on sitäkin kilpailukykyisempää, todetaan kirjassa toisaalla. Lisäisin tähän, että esimerkiksi Mårten Mickosin mukaan suomalaiselle johtamiselle on tänä päivänä globaalista kysyntää.

Kirjassa on hyödyllistä tietoa etabloitumisesta ja neuvottelukulttuurista. Kiinaan menoa suunnittelevia evästetään siinä, miten kulttuurieroihin tulee suhtautua yhteisyrityksessä, jota kiinalaisittain nimitetään kauniisti ”sama peti, eri unet”. Suuri kulttuuriero Suomen ja Kiinan välillä piilee siinä, että kiinalaiset kantavat enemmän huolta keinoista kuin lopputuloksesta. Ei mikään helpoin mahdollinen lähtökohta.

Tärkeä on myös luku jossa käsitellään arvovaltapalveluja, joiden merkitys on jälleen nousemassa maailmatalouden kasvun painottuessa nimenomaan kehittyviin maihin.

Kiina on menestynyt yllättävän hyvin kansainvälisissä kilpailukykymittauksissa, mutta huonommin liiketoimintaympäristöä kuvaavissa Doing Business-vertailuissa. Tämän kirjan case-luvut paljastavat useita syitä Kiinan huonoon menestykseen. Kiinassa toimiessa edessä on runsaasti haasteita: laiton kopiointi, kaksoishinnoittelu, laatuongelmat, yritysten mustamaalaus ja korruptio.

Osa yrityksen ongelmista saavuttaa jopa koomisia mittasuhteita. Vai mitä ajattelette sivun 229–230 saksalaisesta yrityksestä jonka koko identiteetti varastettiin? Kiinalainen hallintojohto loi rinnalle oman varjoyrityksen, joka otti itselleen sekä asiakaskunnan että voitot – mutta maksatti kulut saksalaisyrityksellä. Tämänkaltainen järjestelmä on saanut hupaisan käenpesä-nimityksen.

Epätoivoon ajautunutta yrittäjää saattaa kuitenkin lohduttaa tieto Kiinassa vallitsevasta ikiaikaisesta tärkeysjärjestyksestä: 1) perhe ja ystävät 2) kasvojen säilyttäminen 3) lain noudattaminen.

Jossain määrin lukijaa häiritsee kirjan alun voimakas Kiina-mielisyys, joka kääntyy tekstin edetessä vähitellen kuitenkin lähes päälaelleen. Kirjan alussa näkyy myös voimakas itseruoskinta: länsi on tehnyt kaiken väärin, ja Kiina korjaa potin. Tällainen nollasummapeli kaipaisi pientä hienosäätöä. Keskinäisriippuvuus on kasvamaan, ei supistumaan päin. Lännen talousvaikeudet heijastuvat juuri nyt kasvavassa määrin myös Kiinaan, joka on riippuvainen läntisestä kysynnästä.

Kirja teksti on yleisesti ottaen hyvin sujuvaa. Olisi kuitenkin toivonut, että kustantaja olisi käyttänyt enemmän aikaan sinällään korkeatasoisen kokonaisuuden ja rakenteen oikolukuun. Teosta olisi voinut tiivistää varsin reilusti, jolloin keskeinen viesti olisi mennyt paremmin perille. Nyt teosta vaivaa tietty raskaus ja rytmityksen puute. Tietolaatikoiden käyttö on tämän kirjan erityinen ongelma. Niitä on liikaa, ne ovat liian pitkiä eivätkä välttämättä toimi viestinnällisesti.

-Sari Arho Havrén ja Pasi Rutanen: Menestyvä liiketoiminta Kiinassa
WsoyPro 2010