FacebookTwitterEmail

uncategorized

28.02. 2012

Kirja-arvio: Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa

Yritysten ainoa yrityslakiin kirjattu tehtävä on tuottaa voittoa. Yritykset kuitenkin tarvitsevat toimivaa yhteiskuntaa ympärilleen: tarvitaan hyvinvoivaa työvoimaa, ostovoimaisia kuluttajia sekä toimiva infrastruktuuri. Yritysten vähimmäispanos yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiseksi onkin verojen maksaminen. Yritykset eivät voi myöskään jättää huomiotta imagoon liittyvää vastuullisuutta: varsinkin sen puute voi mobilisoida kansanliikkeitä ja vaikuttaa kuluttajien valintoihin.
Teksti: Riia Järvenpää

Maria Joutsenvirta ym. (toim.):
Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa
Gaudeamus 2011

Vastuullinen liiketoiminta kansainvälisessä maailmassa -kirja tarjoaa monipuolisen työkalupakin yritysvastuun eri aspekteihin tutustumiseen. Näkökulma on pitkälti yritysten, vaikka teoksessa haluttiinkin ottaa huomioon myös julkisen ja kolmannen sektorin roolit.

Yrityksissä ja liiketalouden opetuksessa yritysten yhteiskuntavastuuta on pidetty joko kustannuseränä tai kilpailukykyä lisäävänä mahdollisuutena. Johtajien puheissa ja yritysten eettisissä ohjeistuksissa vastuu esitetään yritysten sydämen asiaksi. Vihreät liikkeet taas leimaavat usein kaiken vastuullisuusviestinnän viherpesuksi. Yritysten johtajien suuret palkkiot ja tehtaiden sulkemiset herättävät yleistä närää.

Keskustelun kaksijakoisuus heijastelee sitä, että yritysten yhteiskuntavastuusta on tullut yhä tärkeämpi ja myös kiistellympi yhteiskunnallinen kysymys. Yrityksiin kohdistetaan suuria odotuksia ja toiveita maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisessa. Samaan aikaan yritysten toimia ja markkinataloutta arvostellaan yhä enemmän.

Patruunakapitalismista siirryttiin hyvinvointivaltioon, kuka ottaa vastuun huomenna?

Yritysten toimesta toteutettavat yhteiskunnalliset palvelut eivät ole sinänsä uusi ilmiö. Monista Suomen paperiteollisuuspaikkakunnista siirryttiin vasta 1950- tai 60-luvulla patruunakapitalismista hyvinvointivaltioon, kun paperitehtaat ulkoistivat koulutukseen ja sosiaaliturvaan liittyviä toimintojaan kunnille.

Nykyisessä hyvinvointivaltion rahoituskriisissä kuullaan usein puheenvuoroja siitä, että yritysten tulisi jälleen osallistua enemmän palveluiden tuottamiseen. Nykyistä tilannetta hankaloittaa, että päätöksentekokohteet sijaitsevat yhä kauempana yritysten päämajasta. Tällöin päätösten seuraukset työntekijöihin tai luontoon jäävät päätöksentekijälle etäiseksi.

Monenkeskiset sopimukset hakusessa

Yritykset myös rikkovat usein pörssikaupan sisäpiirisääntöjä sekä kilpailu- ja tilinpitolainsääntöjä. Näppärällä verosuunnittelulla yritykset voivat helposti säästää suuria summia. Kehitysmaiden veronkantokyky ei ole samalla tasolla kuin kehittyneiden. Näin ollen yritysten oma vastuu veronmaksusta korostuu kehittyvissä maissa.

Maailmanlaajuisessa toimintaympäristössä yksittäisten maiden lainsäädännöt eivät pysty ohjaamaan yritysten toimintaa. Tarve hallita globalisaatiota on lisännyt kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiä kehittää monenkeskisiä sääntöjä, joilla halutaan vähentää esimerkiksi veronkiertoa. Kansainväliset yhteisöt, kuten YK, OECD ja kansainvälinen työjärjestö ILO tarjoavat eettisiä ohjeistuksia mutta eivät voi pakottaa yrityksiä noudattamaan niitä. Sanktiot veroparatiiseille olisivat yksi mahdollinen keino oikeudenmukaistaa verotusta globaalisti.

Kuluttajien eettisten valintojen ja kansalaisjärjestöjen painostuksen merkitystä tunnutaan kirjassa romantisoivan paikoin. Etenkin ihmisten ostovoiman kärsiessä taantumien myötä, voi käydä niin että monet äänestävät kaupan hyllyllä paremminkin lompakko kuin etiikka mielessä.

Vastuullisesta ideasta tuottavaa liiketoimintaa?

Kirjassa listataan kolme yritysvastuun päätyyppiä. Filantropisessa vastuullisuudessa lahjoitetaan varoja yrityksen ulkopuoliseen toimintaan. Vastuullisuusintegroijat pyrkivät taas muuttaa olemassa olevaa liiketoimintaansa niin, että sen vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön olisivat myönteisempiä. Vastuullisuusinnovointia harjoittava yritys taas käyttää jotakin ympäristöongelmaa tai sosiaalista pulmaa innovaation lähteenä ja koettaa kehittää uusia tuotteita, palveluita tai liiketoimintamalleja ongelman ratkaisuksi. Vastuullisuusinnovoinnin pariin voidaankin laskea BOP-yritystoiminta sekä Cleantech-sektorin yritykset.

Vastuullisuusinnovointi yhdessä vastuullisuusintegroinnin kanssa näyttää tutkimustulosten valossa tuottavan sekä yritykselle itselleen että myös yhteiskunnalle suurempaa hyötyä kuin yritysten ulkopuoliset filantropiset projektit.

Kirjaan olisikin voinut kaivata artikkelia siitä, kuinka valtion tuen yrityksille voi yhdistää pyrkimyksiin kestävästä kehityksestä. Ainakin Cleantech-yritysten kohdalla hallitusohjelmaankin kirjattu pyrkimys ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästä talouskasvusta tuntuu täyttyvän. Ensi kesänä pidettävässä Rio + 20 -kestävän kehityksen konferenssissa yksi Suomen teemoista onkin vesiosaaminen.

Teos on laajin ja ajankohtaisin Suomeksi julkaistu koonti aiheesta ja sitä voi suositella niin liike-elämän kuin kestävän kehityksenkin vinkkelistä kiinnostuneille.