FacebookTwitterEmail

vip-vieraat

17.04. 2014

Kauppasuhteiden aitiopaikalla

EU:n kauppapolitiikka on muuttanut reippaasti muotoaan muutamassa vuodessa. Kärki on nykyisin kahdenvälisissä neuvotteluissa, mutta monenvälisyys pysyy ihanteena.
Teksti: Hanna Rusila
Kuvitus: Juha Roininen

Kun Jon Nyman tuli töihin EU:n komission kauppapoliittiselle pääosastolle alkuvuonna 2008, kaikki puhuivat monenkeskisestä kaupasta ja Maailman kauppajärjestöstä WTO:sta.

Viimejoulukuisen Bali-sovun myötä WTO puhuttaa taas, mutta paljon on ehtinyt tapahtua välissä. Komission tämänhetkisestä fokuksesta ei ole epäselvyyttä.
– Kauppapolitiikan maailma on muuttunut lyhyessä ajassa. ”Action” on nyt kahden­välisissä neuvotteluissa, kun vielä kuutisen vuotta sitten komission lähes ainoa prioriteetti oli WTO:n Doha-agenda, pääosaston ylijohtajan Jean-Luc Demartyn avustajana nykyisin työskentelevä Nyman sanoo.

EU on saanut viimeistelyvaiheeseen kauppa­sopimukset Kanadan ja Singaporen kanssa. Japanin sekä ASEAN- ja Mercosur-blokkien suuntaan käydään vähintään yhtä tärkeitä neuvotteluja. Pisteenä i:n päällä ovat EU:n ja Yhdysvaltojen väliset TTIP- eli Transatlantic Trade and Investment Partnership -neuvottelut. Ne alkoivat viime kesänä, ja toteutuessaan sopimus sitoo piiriinsä peräti puolet maailman bruttokansantuotteesta. Näin mittavasta vapaakaupasta ei ole neuvoteltu koskaan aiemmin.

– EU:n kauppapoliittinen agenda on kiistatta maailman laajin. Siitä on myös tullut aito kasvun moottori talouskriisistä toipuvassa Euroopassa, Nyman korostaa.
Nykytrendistä huolimatta komissio ei ole Nymanin mukaan hylännyt monenvälisiä kauppaneuvotteluja. Päinvastoin.

– Komission kanta on aina ollut ja on yhä, että paras tapa sujuvoittaa kansainvälistä kauppaa on sopia asioista WTO:n sateenvarjon alla, hän summaa.

– Kahdenvälisyys tuli paikkaamaan monenkeskisen järjestelmän hitautta ja vaikeutta löytää yhteisiä kantoja. EU-maiden vientisektorilla oli kova tilaus kaupan vapauttamiselle, ja komissio halusi vastata siihen.

WTO:n Bali-paketin yksi osa on niin sanottu kaupan helpottamisen sopimus. Pakettia on kehuttu jopa historialliseksi, sillä WTO ei ollut päässyt kertaakaan perustamisensa jälkeen monenkeskisen sopimuksen allekirjoittamiseen asti. Vuonna 2001 alkanut Dohan neuvottelukierros oli tuottanut monta pettymystä. Onnistuminen on herättänyt innostusta myös komissiossa.

– Uusi sopimus toki kattaa vain pienen osan maailmanlaajuisista kauppakysymyksistä. Sen tärkein arvo olikin osoittaa, ettei monenkeskisyys ole kuollut. Ilman sopua WTO olisi todennäköisesti hautautunut kahdenvälisten neuvottelujen alle vuosiksi, mutta nyt prosessi sai uutta toivoa, Nyman arvioi.

Hän painottaa, että ennen seuraavien askelten pohtimista on varmistettava nyt laaditun sopimuksen kunnollinen täytäntöönpano.

– Sitten päästään pohtimaan, minkätasoisista asioista löytyy tahtotilaa sopia jatkossa ja millainen tasapaino voitaisiin löytää teollisuusmaiden ja nousevien talousmahtien sitoumusten välille.

Bali-paketin konkreettisiin vaikutuksiin lukeutuu tullimenettelyjen helpottaminen ja nopeuttaminen. Suomelle tällä on merkitystä etenkin Venäjän-kaupassa. Nykymaailmassa olennaisimmat kaupan esteet kuitenkin piilevät usein maiden sisällä, sääntelyssä. Näihin ongelmiin pystytään Nymanin mukaan pureutumaan tehokkaammin kahdenvälisesti kuin WTO:n kautta.

– Esimerkiksi TTIP:ssä pyritään sopimaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisten sääntely­järjestelmien ja teknisten standardien yhdenmukaistamisesta sekä pääsystä julkisten hankintojen tarjouskilpailuihin. Nämä ovat kahdenkin neuvotteluosapuolen välillä vaikeita kysymyksiä, koska molemmat ovat tottuneet tekemään asiat tietyllä tavalla, Nyman havainnollistaa.

Niinpä komissiolla ei ole illuusioita sen enempää WTO- kuin TTIP-neuvottelujenkaan etenemisvauhdista tai tuloksista.

– Motivaatiomme on kova, ja teemme lujasti töitä. Mutta tiedämme myös, että ongelmia tulee vastaan, Nyman tiivistää.

TTIP-neuvottelujen kovimmat väännöt käytäneen sääntelyteemoista ja maatalouskaupan pelisäännöistä. Julkisten hankintojen puolella suurin hankaluus piilee siinä, että Yhdysvallat ei voi pakottaa osavaltioitaan yhteispeliin – se voi vain suostutella.

– Kaikkinensa TTIP on hyvin kiintoisa asetelma. Koskaan ennen kaksi talousjättiä ei ole tavoitellut vapaakauppaa tasavertaisina osapuolina. EU:llakin on aina kahdenvälisissä neuvotteluissa ollut itseään pienempi kumppani, Nyman huomauttaa.

Yksittäisillä jäsenmailla on neuvotteluissa paljon pelissä. Kauppapolitiikka kuuluu liki kokonaan EU:n toimivaltaan, joten jäsenten on noudatettava yhdessä sovittuja asioita.
Nymanin mukaan jäsenmaat käyvät kulisseissa joskus kuumaakin kädenvääntöä. Yleensä sopu kuitenkin syntyy ilman draamaa, ja komissio pääsee neuvottelemaan.

– Isoilla mailla on tietysti keskimäärin enemmän valtaa vaikuttaa kauppapolitiikan sisältöön kuin pienillä, muttei automaattisesti. Kyse on myös siitä, kuinka uskottavasti maa tai maaryhmä esittää kantansa, hän linjaa.

– Pohjoinen pienten liberaalien maiden blokki, johon Suomikin kuuluu, on pystynyt hyvin koordinoimaan mielipiteitään ja saanut kantojaan isoissa linjoissa läpi.

Yksi yhteinen EU:n ääni on Nymanin mukaan nykymaailmassa olennaisen tärkeä.

– Neuvotteluvoima on yhdessä moninkertaisesti isompi kuin minkään yksittäisen jäsenvaltion. Suomen kaltaiset pienetkin maat saavat EU:n solmimien sopimusten ansiosta pääsyn markkinoille, jotka niille tuskin avautuisivat muuten, hän kiteyttää.

TTIP-neuvottelut ovat herättäneet myös äänekästä kritiikkiä. Mediaa ja kansalaisjärjestöjä pelottaa, että suuryhtiöt saavat liikaa valtaa ja ne pääsevät kävelemään jopa kansallisten lainsäädäntöjen yli. Komissio suhtautuu huoliin vakavasti, mutta sen kanta on napakka.

– Osa huolista voi olla oikeutettujakin, kuten se, että EU:n lihantuottajat joutuvat kilpailemaan entistä kovemmin. Sopimuksissa on aina voittajia ja häviäjiä. Jälkimmäisten kohdalla pitää edetä varovaisemmin ja auttaa sopeutumisessa, Nyman toteaa.

– Mutta missään nimessä komissio ei neuvottele eurooppalaisten yhteisiä etuja huonommaksi. Strategiamme on vastata perättömiin väitteisiin faktoilla: tiedottaa aktiivisesti ja kertoa, mistä oikeasti neuvotellaan ja mistä ei.

Maaliskuussa komissio suunnittelee Helsinkiin TTIP-aiheista seminaaria. Komissio ei kuitenkaan ehdi jalkautua kaikkialle, joten läpinäkyvyyteen kaivataan yhteispeliä.

– Komission ja jäsenmaiden yhteistyö on olennaisen tärkeää, kun puolustetaan yhdessä luotua agendaa, Nyman painottaa.

 

Kulissien takana

Jon Nymanin työtä voi kutsua aitiopaikaksi EU:n kauppasuhteisiin. Kauppapoliittisen pääosaston ylijohtajan avustaja näkee kaiken aikaa, millaisia kantoja EU ajaa ja mitä kulissien takana tapahtuu.

Edellisessä tehtävässään Nyman koordinoi unionin WTO- ja OECD-neuvotteluja ja komiteatyöskentelyä. Toisinaan hän piipahti neuvoston kauppapoliittisessa komiteassa TPC:ssä esittelemässä komission agendaa.

– Nykyinen virkani on haluttu ja näkyvä, vaikka se ei ole sinänsä hier­arkiassa korkealla eikä sisällä johtamisvastuuta. On tietenkin kiinnostavaa saada aina tuorein tieto asioista, myös oman pääosaston ulkopuolelta, Nyman luonnehtii.

Työkontaktit kotimaahan ovat lähinnä epämuodollisia.

– Kollegat ovat havainneet yhteydenpidon hyödylliseksi, sillä työssäni näkee hyvin, missä EU:n kauppapolitiikassa mennään yleisesti, hän kertoo.

Pääosastolla on 550 virkamiehen joukossa reilut kymmenen suomalaista, mutta korkeissa johtajanviroissa heitä ei näy. Miksi?

– Hyvä kysymys, koska muita pohjoismaalaisia on johtajina paljon. Syitä on varmasti monia: ehkä taustalta voi löytyä suomalaista nöyryyttä tai kunnianhimon puutettakin, mutta toisaalta suomalaisvirkamiehiä on eläköitynyt ja heitä on palannut Suomeen. Suomen kannalta tilanne on tietysti pulmallinen, koska johtajilla on eniten vaikutusvaltaa, Nyman pohtii.

Kaikki ihmiset eivät myöskään viihdy pitkään ulkomailla. Nyman kuitenkin korostaa, ettei suomalaisia oikeastaan sinänsä ole vähän, jos ajatellaan, että heitä on virkamiehistöstä kaksi prosenttia ja Suomen väestöosuus EU:ssa on yksi prosentti.

Jon Nyman
– syntynyt v. 1980
– maisteri Helsingin yliopistosta v. 2005, pääaine kansantaloustiede
– valmistui Brüggen College of Europe -yliopiston maisteriohjelmasta v. 2006
– töihin EU:n komissioon v. 2006
– komission kauppapoliittisella pääosastolla (DG TRADE, DGT) v. 2008–
pääosaston ylijohtajan avustaja v. 2012–
– asuu Brysselissä
– perheeseen kuuluu italialainen vaimo ja yksi lapsi
– harrastaa kuntoilua, jos työltä ja perheeltä jää aikaa