FacebookTwitterEmail

vip-vieraat

02.10. 2018

Uusi talous vaatii uudenlaista kauppapolitiikkaa

Valtiot altistuvat protektionismille, jos kauppapolitiikka ei pysy maailmantalouden ja yritystoiminnan muutosten perässä.
Teksti: Mikko Huotari
Kuva: Roope Permanto

Uudenlaisessa maailmantaloudessa tarvitaan uudenlaista kauppapolitiikkaa, sanoo valtiotieteen tohtori Tuomas Tapio. Viime aikoina kauppakiistat ovat lisääntyneet ja nurkista puskee uutta protektionismia. Usko avoimeen markkinatalouteen on kokenut kolauksia monissa maissa.

Talous on muuttunut todella radikaalisti. Arvoketjut ja arvonluonti ovat erilaisia kuin parikymmentä vuotta sitten. Digitalisaatio, tekoäly ja alustatalous synnyttävät uusia liiketoiminnan malleja. Vanhoilla kauppapolitiikan resepteillä ei synny tuloksia.

– Vanhaa ajattelua kuitenkin tarjoillaan äänestäjille, koska se on poliittisesti houkuttelevaa, Tapio huomauttaa.

Esimerkiksi presidentti Donald Trumpin retoriikka on paitsi populistinen, myös vanhanaikainen tapa jäsentää kauppapolitiikkaa. Tapio muistuttaa, että vapaakauppa on päättäjille usein hankala asia, koska avautuminen synnyttää lähes aina sisäpoliittisia jännitteitä. Se muokkaa tulonjakoa valtioiden sisällä ja tuhoaa joitakin toimialoja kenties kokonaan.

– Siksi avoimuuden ylläpitäminen ei ole koskaan itsestäänselvyys, vaan sitä lähdetään nimenomaan talouden murrosvaiheissa helposti haastamaan, Tapio sanoo.

Maailma ilman napoja

Maailmansotien jälkeen vapaakaupan edistämisessä on ollut kaksi selvästi erottuvaa vaihetta. 1970-luvulle asti Yhdysvallat oli vapaakaupan takuumiehenä ja kantoi siitä myös tiettyä taloudellista taakkaa. Taloudellinen integraatio oli tuossa vaiheessa vielä melko rajattua. Toinen aalto kaupan vapautumisessa käynnistyi 1980-luvulla.

– Tällä nopean globalisaation kaudella ajateltiin, että valtioiden rooli pitää rajata tasapuolisten kilpailuolosuhteiden ylläpitämiseen. Kylmän sodan päätyttyä valtioiden kuviteltiin muuttuvan myös poliittisesti toistensa kaltaisiksi. Vanhat ja uudet pelaajat voisivat keskittyä rikastumaan yhdessä, Tapio selittää.

– Tämän hetken ongelmat johtuvat pitkälti siitä, että tämä uudempi mallikaan ei enää toimi.

Tapio käsittelee uudessa kirjassaan Geotalouden paluu (Teos, 2018) kauppapolitiikan uusia haasteita ja niiden taustoja. Hänen mukaansa ongelmien taustalla vaikuttaa neljä merkittävää syytä.

Ensimmäinen on muutos maailmantalouden valtasuhteissa. Kehittyvien markkinoiden asema on vahvistunut varsinkin finanssikriisin jälkeen. Kohta kehittyneet maat tuottavat enää kolmanneksen maailman bruttokansantuotteesta.

– Meillä ei ole enää yhden, kahden eikä edes kolmen navan maailmaa vaan olemme siirtyneet eräänlaiseen navattomaan G-nolla-maailmaan, jota yksikään valtio ei pysty johtamaan.

Toinen syy on havahtuminen siihen, että maailman talousmahdeista ei tullutkaan samanlaisia.

– Kylmän sodan jälkeen monet uskoivat, että myös uusista kilpailijoista tulee asteittain liberaaleja demokratioita ja että ideologiset erot jäävät historiaan. Tämä utopia on romahtanut, Tapio sanoo.

Romahdusta vauhdittivat vuoden 2008 finanssikriisi ja sitä seuranneet paikallisemmat kriisit, jotka söivät länsimaisen talousmallin uskottavuutta maailmalla.

– Esimerkiksi kiinalaiset uskovat aidosti, että heillä on parempi juttu kuin Yhdysvaltojen tai Euroopan malli. Kiina näkee toteuttavansa eräänlaista paranneltua kapitalismia, johon valtiojohtoisuus tuo vakautta, Tapio selittää.


Kaupan säännöstö jäänyt jälkeen

Kolmas syy ongelmiin on se, että kansainvälinen yhteistyö on epäonnistunut niiden kilpailun vääristymien korjaamisessa, joita uusien markkinoiden nousu toi mukanaan.

– Vielä 1990-luvulla ajateltiin, että WTO:n sääntöjärjestelmää laajentamalla saadaan esimerkiksi valtiontukiin tai teknologian siirtoon liittyvät kilpailun vääristymät hallintaan. Tässä on epäonnistuttu. WTO on kehittynyt surkean hitaasti niihin odotuksiin nähden, joita sille perustamisvaiheessa ladattiin.

Neljänneksi syyksi Tapio sanoo sen, että yksittäisten kansalaisten kokema globalisaation uhka on muuttanut muotoaan. Globalisaatioahdistusta oli jo 1990-luvulla. Esimerkiksi WTO:n vuoden 1999 ministerikokous Seattlessa muistetaan laajoista mielenosoituksista.

– Silloin globalisaatiokritiikin kärki kohdistui kehitysmaiden asemaan ja ympäristöasioihin, Tapio sanoo.

Nyt mielipidekyselyissä näkyvä globalisaatioahdistus on toisenlaista. Se liittyy henkilökohtaisiin asioihin, kuten oman työpaikan menettämiseen tuotannon siirtyessä ulkomaille tai roboteille. Lisäksi siihen liittyy ei-taloudellisia huolia, kuten pelkoa maahanmuutosta tai oman kulttuurin menettämisestä.

Näiden neljän syyn vuoksi poliitikot vaikuttavat kansalaisten silmissä hampaattomilta.

– Kukaan ei näytä pystyvän tekemään mitään. Ja se antaa paljon tilaa populistiselle ja protektionistiselle politiikalle, Tapio sanoo.


Asioita ajateltava uusiksi

Ajattelutapoja on ravisteltava. Valtion ja talouden suhde pitää nähdä eri tavalla kuin ennen.

– Uudessa taloudessa emme edistä oman maan asiaa suojautumalla, vaan kohdistamalla avoimuutta lisäävää politiikkaa meille tärkeisiin asioihin, Tapio toteaa. Esimerkiksi pienelle ja paljon välituotteiden kauppaa käyvälle Suomelle tärkeää on tuotannontekijöiden mahdollisimman suuri liikkuvuus sisään ja ulos, olivatpa kyseessä sitten tavarat, palvelut tai osaajat.

– Lisäksi meidän täytyy mitata näitä asioita mielekkäästi. Kauppataseita tärkeämpää on arvioida, mistä arvonlisää syntyy Suomeen ja tehdä valintoja tältä pohjalta. Kysymykseen liittyy myös yritystukien uudistaminen.

Suomen on myös hyödynnettävä Euroopan unionia entistä paremmin ja samalla ohjattava EU:n kauppapolitiikkaa avoimeen, arvoketjutalouden realiteetit huomioivaan suuntaan. EU on yksi G-nolla-maailman navoista – toisin kuin Suomi.

– On myös hyvä muistaa, että EU:n kauppapoliittinen vaikutusvalta ei synny pelkistä kauppaneuvotteluista. EU vaikuttaa monilla nousevilla aloilla globaalien standardien muotoutumiseen yksinkertaisesti siksi, että sillä on suuret sisämarkkinat. Siksi kauppapolitiikkaa ja sisämarkkinoita pitää kehittää kokonaisuutena.

 

Kauppapolitiikka on ytimessä

Kauppaneuvottelujen osalta ilmapiiri vaikuttaa synkältä, mutta hyödyllisiä asioita voidaan Tapion mukaan silti tehdä.

– On hyväksyttävä, että maailmankaupan sääntöjä luodaan 2020-luvulla monenlaisissa kerhoissa – WTO:n lisäksi alueellisissa, sektorikohtaisissa ja pienten maaryhmien neuvotteluissa. Myös yksityisten normien merkitys kasvaa. Tässä tilanteessa WTO:n ydintoiminnoista, kuten riitojenratkaisusta, kannattaa pitää huolta, Tapio sanoo.

Samalla pitäisi vahvistaa WTO:n kykyä toimia eräänlaisena sääntöjärjestelmän laadunvalvojana, joka huolehtii, että kokonaisuus pelaa yhteen.

Kauppapolitiikasta on tullut viime aikoina taas ulkopolitiikan kovaa ydintä – niin moniin maailmantalouden asioihin kietoutuu tällä hetkellä politiikkaa. Myös yritykset joutuvat seuraamaan näitä asioita paljon tarkemmin kuin muutama vuosi sitten.

– Suomen tuleva EU-puheenjohtajakausi on meille näissä asioissa tärkeä vaikuttamisen paikka, Tapio korostaa. Meillä on valmiutta ja kykyä uudenlaiseen ajatteluun, ja myös muualla unionissa on pakko etsiä uusia eväitä kauppapolitiikkaan. Pelitilaa siis on, jos se osataan käyttää.

 

Neljä teesiä vaikuttavaan kauppapolitiikkaan

  • Mittaa oikeita asioita. Tärkeintä ei ole viennin maksimointi, vaan se, että jokin asia pystytään tekemään Suomessa mahdollisimman hyvin.
  • Varmista, että kauppapolitiikka tukee talouden uudistumista. Pelkkä yritystukien remontti ei riitä.
  • Hyödynnä EU:n muuttuva rooli. G-nolla-maailmassa EU on kauppapoliittinen vaikuttaja, mutta sillä on myös sisämarkkinoiden koosta syntyvää valtaa.
  • Sopeudu kauppaneuvottelujen 
uuteen normaaliin. Turvaa WTO:n ydintoiminnot ja edistä liberalisointia niiden kesken, jotka ovat siitä 
kiinnostuneita.

 

TUOMAS TAPIO
 

Diplomaatti, kauppapolitiikan ja kansainvälisten taloussuhteiden asiantuntija.

Poliittisen taloustieteen tohtori Geneven yliopistosta (Graduate Institute Geneva)

Johtanut suunnittelu- ja tutkimusyksikköä ja Länsi-Euroopan yksikköä ulkoministeriössä ja taloudellisten ulkosuhteiden yksikköä valtioneuvoston kansliassa. Maailman talousfoorumin kauppapoliittisen asiantuntijaryhmän jäsen.

Kauppapolitiikan tilaa ja muutoksia käsittelevä kirja ”Geotalouden
paluu” ilmestynyt maaliskuussa
2018.

Rentoutuu surffaamalla, juoksemalla ja pianon ääressä.