FacebookTwitterEmail

vip-vieraat

04.12. 2017

Uuden-Seelannin kauppaneuvottelija Vangelis Vitalis: Sinnikkyys palkitaan

Uuden-Seelannin kauppaneuvottelija Vangelis Vitalis uskoo kaupan merkitykseen globaalien ongelmien ratkaisussa.
Teksti: Matti Koskinen
Kuva: Aleksi Poutanen

Aktiivinen ja sinnikäs. Luova ja rakentava. Kiinnostunut ja kiinnostava. Näin kiteyttää Uuden-Seelannin kauppaneuvottelija Vangelis Vitalis maansa kauppapolitiikkaa ohjaavan moton.

– Näillä eväillä olemme onnistuneet solmimaan laadukkaita ja kattavia sopimuksia isojen kumppanien kanssa, Vitalis jatkaa.

Vitalis vieraili Helsingissä syksyllä 2017 Suomen isännöimässä pienten kehittyneiden talouksien foorumissa, jossa muun muassa Suomi, Sveitsi ja Tanska vaihtoivat kokemuksia ja näkemyksiä kauppapolitiikasta.

Kokoonsa nähden Uusi-Seelanti on merkittävä vapaakauppaneuvottelija. Noin 4,5 miljoonan asukkaan saarivaltio Tyynenmeren laidalla on maailman 53. suurin talous, mutta se on mukana perustajajäsenenä kahdessa mammuttimaisessa kauppasopimuksessa: Tyynenmeren alueen TPP-sopimuksessa (Trans-Pacific Partnership) sekä lähes kaikki Aasian maat kattavassa RCEP-sopimuksessa (Regional Comprehensive Economic Partnership).

– Pienen maan on oltava paikalla, kun isot pojat istuvat pöydän ääreen. Meille tie sinne on auennut olemalla aktiivisesti mukana kehittyvissä järjestelmissä, Vitalis sanoo.

Suursopimusten taustavaikuttaja

Uusi-Seelanti oli TPP-sopimuksen ensimmäisiä jäseniä. Kaksitoista Tyynenmeren rantavaltiota kattavan TPP:n pohjan muodostaa Singaporen, Chilen, Brunein ja Uuden-Seelannin neuvottelema P4-kauppasopimus, jonka taustalla puolestaan oli alkujaan Uuden-Seelannin ja Singaporen keskinäinen vapaakauppasopimus.

Pitkään neuvoteltu TPP oli jo lähellä onnistumista, kunnes vuoden 2017 alussa tärkeimpänä jäsenenä pidetty Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta. Jäljelle jääneet yksitoista maata haluavat sopimuksen, vaikka se jäisikin ilman maailman suurinta taloutta, mutta jättävät oven auki myös Yhdysvaltojen paluulle.

– Olemme neuvotelleet tammikuusta lähtien joidenkin sopimusehtojen hyllyttämisestä, jotta ne voidaan ottaa käyttöön, kun kaikki jäsenmaat ovat jälleen mukana, Vitalis paljastaa.

Uuden-Seelannin ja Kaakkois-Aasian maiden ASEAN-yhteisön (Association of Southeast Asian Nations) vuonna 2010 voimaan tullut vapaakauppasopimus puolestaan avasi pienelle maalle perustajajäsenen paikan RCEP-sopimuksessa, johon kuuluvat myös Korea, Japani, Kiina, Australia ja Intia.

– RCEP-neuvottelut pyritään päättämään tämän vuoden aikana, Vitalis kertoo.

Hän kehuu Uuden-Seelannin kauppapoliittista brändiä: maa tavoittelee vain korkeatasoisia ja kattavia sopimuksia. Pieni koko ja hyvä maine auttoivat Uuden-Seelannin myös ensimmäisenä kehittyneenä taloutena neuvottelemaan vapaakauppasopimuksen Kiinan kanssa.

– Kiina halusi viestiä maailmalle, että se on valmis sopimaan kaupasta tosissaan. Pienen Uuden-Seelannin vaikutus Kiinan talouteen on minimaalinen, mutta he saivat näyttää pystyvänsä kattavaan ja korkealaatuiseen sopimukseen OECD-maan kanssa, Vitalis sanoo.

Neuvottelut eivät olleet helpot. Kokoero maiden välillä aiheutti paineita, joiden lisäksi Uusi-Seelanti halusi välttämättä sopimukseen mukaan maatalouden, kaupan ja työsuojelun sekä kaupan ja ympäristön kaltaisia vaikeita aiheita, Vitalis kertoo.

– Kiinan kunniaksi on sanottava, että sopimus on aidosti kattava. Työsuojelusta ja ympäristöstä sovittiin itsenäisillä sopimustason lausekkeilla, ensimmäistä kertaa Kiinan ja kehittyneen maan kesken.

Vangelis Vitalis uskoo yhä vakaasti WTO:hon, avoimuuteen ja kansainvälisiin pelisääntöihin.

WTO on pienten maiden elinehto

Vitalis suhtautuu kahdenvälisiin ja alueellisiin vapaakauppasopimuksiin käytännönläheisesti. Ne ovat hänelle “välttämätön paha”, huono sijaisjärjestely maailman kauppajärjestön WTO:n globaalin kauppajärjestelmän kehitykselle.

Kauppasopimukset ovat silti tärkeitä vientiteollisuuden kilpailukyvyn kannalta. Osalla niistä tavoitellaan etua kilpailijamaihin nähden, osa on puolustuspeliä, jolla pyritään tasoittamaan pelikenttää, Vitalis selittää. Esimerkiksi kiivihedelmistä uusiseelantilaiset tuottajat maksavat EU:ssa kahdeksan prosentin tullia, kun pahin kilpailija Chile selviää tullitta. Vitalis odottaa jo tulevia vapaakauppaneuvotteluja EU:n kanssa.

WTO puolestaan on viime vuosina nähty tehonsa menettäneenä elimenä, mutta Vitalis korostaa järjestön merkitystä etenkin pienten maiden kannalta. Harvassa kansainvälisessä organisaatiossa suuret ja pienet maat ovat tasavertaisia ja noudattavat samoja sääntöjä.

– Ilman sääntöjä isot murskaavat pienet, Vitalis kiteyttää.

Vitalis uskoo yhä vakaasti WTO:hon, avoimuuteen ja kansainvälisiin pelisääntöihin. Järjestö saa aikaan tuloksia, vain hitaammin ja pienempien fanfaarien saattelemana kuin moni toivoisi, hän sanoo.

– Kaksi vuotta sitten Nairobin ministerikokouksessa poistimme maataloustuotteiden vientituet, jotka ovat pitäneet kehittyvien maiden maatalouden kilpailukyvyn heikkona suhteessa esimerkiksi EU:hun. Se oli valtava edistysaskel, jota Uusi-Seelanti on tavoitellut jo vuoden 1994 Uruguayn kierroksesta lähtien.

Kauppa kehityksen ja ympäristön apuna

Muun muassa kaupan ja kestävän kehityksen yhteensovittamista tutkinut Vitalis näkee WTO:ssa erityistä potentiaalia kehitys- ja ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Järjestön seuraava ministerikokous pidetään Buenos Airesissa joulukuussa, ja Vitalisin toiveissa on ratkaisuja muun muassa kalastuksen tukien suhteen.

– Ihmiset unohtavat, että YK:ssa on 60 vuoden ajan yritetty suojella maailman kalakantoja. Mitään ei ole tapahtunut, ne jatkavat hupenemistaan. Mutta jos saamme WTO:n kieltämään haitallisia kalastustukia, ja nuo kiellot ovat valvottavissa, sillä on todellista vaikutusta, Vitalis sanoo.

Suuri pitkän aikavälin haave on fossiilisten polttoaineiden tukiaisten uudistaminen ja kieltäminen WTO:ssa. Pelkästään tällä voitaisiin Vitaliksen mukaan hillitä globaaleja hiilipäästöjä lähes 10 prosentilla.

– Kauppa ei ole mikään taikasauva, mutta sillä on osansa globaalien ongelmien ratkaisemiseksi.

Henkeään Vitalis ei silti pidättele. Fossiilisten polttoaineiden tuet on erittäin epäsuosittu aihe, jota tällä hetkellä tukee kourallinen pieniä maita, kuten Suomi. Jostain on silti aloitettava, ja sinnikkyys palkitaan: Uusi-Seelanti esitti kalastustukien rajoittamista kalakantojen suojelemiseksi ensimmäisen kerran vuonna 1995. Tänä vuonna ratkaisu on viimein lähellä.

– Alamme pian neuvotella fossiilisten polttoaineiden tuista – katsotaan tilannetta uudestaan 20 vuoden päästä, Vitalis sanoo ja hymyilee.

Pää kylmänä Nairobissa

Uuden-Seelannin kaltaiselle pienelle maalle reilu ja puolueeton maine on ensiarvoisen tärkeä. Joskus sen ylläpitäminen vaatii sitkeyttä. Vangelis Vitalis toimi puheenjohtajana WTO:n neuvotteluissa Nairobin ministerikokouksessa vuonna 2015, kun järjestö päätti maataloustuotteiden vientitukien poistamisesta. Vitalisin vastuulla oli kuunnella keskusteluja, joiden pohjalta hän laati päätöksen tekstin.

– Se oli urani hienoin ja samalla kamalin hetki, Vitalis muistelee.

– Huoneessa istuivat Yhdysvaltain, EU:n, Brasilian, Intian ja Kiinan edustajat sekä minä. Ne olivat raskaat neljä päivää neuvotteluja ilman unta. Lopputuloksen piti heijastella näiden isojen maiden toiveita, mutta kelvata myös kaikille muille 160 jäsenmaalle.

Kriittisin vaihe koitti, kun kahden suuren maan edustajat vaativat saada lukea luonnostekstin. Kun Vitalis kieltäytyi, alkoi ankara painostus.

– Sanoin, että sopiihan se, mutta siinä tapauksessa näytän tekstin joka ikiselle jäsenmaalle, mikä olisi pysäyttänyt neuvottelut siihen paikkaan. He uhkailivat minua, vaikka olin paikalla yksityishenkilönä. He yrittivät kaikkea.

Vuorokauden ajan tilanne oli Vitalisin mukaan erittäin painostava. Sykkeet nousivat, mutta hän piti päänsä ja lopulta isot maat perääntyivät.

– Pysyin lujana, koska en katsonut sen olevan oikein muita jäsenmaita kohtaan. Joko kaikki saavat nähdä tekstin tai ei kukaan. Jälkeenpäin ajatellen uskon, että tein oikein, Vitalis sanoo.

Vangelis Vitalis

  • Uuden-Seelannin ulkoministeriön taloudesta ja kaupasta vastaava varapääsihteeri
  • TPP-vapaakauppasopimuksen pääneuvottelija Uudessa-Seelannissa
  • Taloustieteen ja politiikan maisteri Aucklandin ja Harvardin ylipistoista
  • Asuu Wellingtonissa, Uudessa-Seelannissa
  • Perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme lasta
  • Harrastaa kalastusta ja on Wellington Phoenix -jalkapallojoukkueen uskollinen fani