Simosol ponnisti Riihimäeltä Pakistaniin

Aurinkoinen pakkassää hellii Riihimäkeä. Suomalaisen metsäteollisuuden uranuurtajien, Paloheimon teollisuussuvun vanhojen tehdaspiippujen läheisyydessä pitää majaansa myös Simosol Oy, metsäteollisuuden analyysipalveluista maailmalle ponnahtanut 12 hengen yritys. Sisällä istuu myös yrityksen toimitusjohtaja, Jussi Rasinmäki.

Simosolin työntekijät kartoittavat parhaillaan Vietnamin biomassavaroja. Käynnissä on Maailmanpankin rahoittama hanke, jossa riihimäkeläis­yrityksen vastuulla on luoda maasta tarkka kartta, joka osoittaa, mistä maassa löytyy energiaksi kelpaavaa, ylimääräistä biomassaa ja mihin uusia, puhtaan energian voimaloita tulisi rakentaa. Yritys on saanut tällaisen kartan valmiiksi jo Pakistanin biomassasta – Maailmanpankin rahoittamana senkin. Millä eväin pieni riihimäkeläisyritys on päässyt mukaan projekteihin?

– Maailmanpankin alainen ESMAP on tehnyt aurinko- ja tuulivoimakartoituksia paljon eri maissa. Pakistaniin tehtiin ensimmäinen biomassakartoitus, johon ESMAP haki rosterilistalle yrityksiä. Olimme tehneet thaimaalaisen konsulttitoimiston kanssa yhteistyötä ulkoministeriön rahoittamassa EEP-projektissa Indonesiassa aikaisemmin ja he ehdottivat, että tekisimme yhteishakemuksen, Rasinmäki taustoittaa.

Maailmanpankki valitsikin Pakistaniin Simosolin ja muiden yritysten sekä VTT:n yhteishankkeen.

Rasinmäki korostaa kaikessa tekemisessä yhteistyön ja verkostoitumisen merkitystä. Esimerkiksi kartoituksissa yritys käyttää apunaan mikkeliläisen MHG Systemsin luomaa softaa, joka on luotu bioenergian toimitusketjujen hallintaan.

– Tämä on ollut keskinäinen konseptimme, täydennämme toisiamme.

Hakemusten ammattilaiset

Simosol on hakenut Maailmanpankin rahoitusta kahdesti ja saanut sen kahdesti. Rasinmäki kannustaa yrityksiä hakemaan projekteja sellaisista maailmankolkista, joihin ei ole niin paljoa tunkua. Näin mahdollisuudet ovat paremmat.

– Hankehakemukset pyrimme kirjoittamaan niin, että ne ovat pikemminkin viisi kuin 50 sivua. Yritämme kiteyttää niihin hyvin sen, mitä teemme, miksi sen teemme ja mitä siitä saadaan, Rasinmäki kertoo.

Yrityksen perustajakolmikolla on kokemusta hakemusten kirjoittamisesta  jo aikaisemmalta uraltaan. Vuosina 2004–2007 Jussi Rasinmäki, Antti Mäkinen ja Jouni Kalliovirta tekivät Helsingin yliopistossa Tekes-rahoitteista SIMO-hanketta, jossa luotiin uusi metsäsuunnittelujärjestelmä Suomeen.

– Poikkeuksellista hankkeelle oli, että lähes kaikki Suomen metsäalan toimijat löivät hankkeessa hynttyyt yhteen. Simo-järjestelmä luotiin yhdessä ja avoimesti, ja lopulta julkaistiin myös avoimena lähdekoodina, Rasinmäki muistelee.

Kun hanke päättyi, tutkijat eivät halunneet jättää toimivaa järjestelmää, vaan päätyivät sen sijaan perustamaan yrityksen järjestelmän ympärille väitöstilaisuuden jälkeen.

– Tavoitteena oli luoda meille kolmelle työpaikka, jossa saamme tehdä sitä, mitä haluamme ja osaamme. Kiitos projektin, olimme tutustuneet lähes kaikkiin Suomen metsäalan toimijoihin, joten verkostot olivat kunnossa.

Simosol Oy:tä ei lähdetty rakentamaan startup-yrittäjien kiilto silmissä. Perheenisät eivät hakeneet yritykselle ulkopuolista rahoitusta, vaan kaikki omistus pidettiin omissa käsissä ja kasvu tehtiin hallitusti. Siksi kulutkin piti pitää erityisesti alkuvaiheessa minimissä, ja yritys hakeutui kustannusten minimoimiseksi Hämeen ammattikorkeakoulun yrityshautomoon Riihimäelle. Tänne myös Rasinmäki oli muuttanut perheineen.

Yritys perustettiin alun perin tarjoamaan Suomen metsäalan yrityksille suunnittelu­palveluja, jotta metsiä käytettäisiin myös jatkossa kestävällä tavalla. Kun Suomessa rajat alkoivat tulla vastaan, kasvua lähdettiin hakemaan aktiivisesti ulkomailta.

Biomassakartoituksiin yritys lähti kehitysyhteistyöprojektien kautta.

– Tämä ei ole sitä, mitä varten yritys on perustettu, mutta kartoituksista on tullut meille merkittävä liiketoiminnan osa.

Puhtaampaa ilmaa Pakistaniin

BBC uutisoi marraskuussa, kuinka Intia tukehtuu savusumuun viljelijöiden polttaessa pelloillaan korjuujätteinä syntyneitä oljenkorsia. Viljelijöille korsien polttaminen on ilmainen tapa päästä niistä eroon, mutta ilmastolle polttaminen on hyvin haitallista.

Intian naapuri Pakistan on maatalousvaltainen maa, joka kuuluu maailman suurimpiin vehnän, maidon ja puuvillan tuottajiin. Samalla kehittyvä maa kärsii kohtalaisesta energiakriisistä.

– Pakistanissa voi kellosta tarkistaa, milloin sähköt katkeavat. Kaupungeissa säännöstellään sähköä niin, että kukin kaupunginosa saa vuorollaan tunnin sähköä. Maa kaipaa teollisen mittakaavan tuotantoa, Rasinmäki sanoo.

Kun Rasinmäki oli Pakistanissa ensimmäistä kertaa esittelemässä hanketta paikallisille, hänelle sanottiin Islamabadissa, ettei maassa ole mitään kartoitettavaa. Kaikki materiaali käytetään maassa hyödyksi, eikä ole enää mitään, mitä käyttää bioenergiaan.

– Kun lähdimme ajamaan autolla Lahoreen ja laskeuduimme kukkuloilta Indusjokilaaksoon, koko maisema oli savusumun peitossa neljän tunnin ajan. Oli se aika vuodesta, kun yhden satokauden korjuutähteet poltettiin pellolla. Siinä vaiheessa totesimme itseksemme, että ihanko tosiaan täällä ei ole turhaa korjuujätettä?

Itse kartoitustyö tehtiin yhdessä paikallisen yliopistoverkoston kanssa, jota koordinoi National University of Technology eli NUST. Simosol koulutti opiskelijat käyttämään puhelimella ohjelmistoa.

– Ei ole mitään järkeä lähettää kentälle muita kuin paikallisia. He puhuvat kieltä ja osaavat järjestää haastattelun niin kuin ne kuuluu järjestää. Esimerkiksi Pakistanissa haastattelu tuli järjestää hyvin hierakkisesti kylänvanhimpia kunnioittaen.

Haastatteluissa opiskelijat kirjasivat MHG Systemsin ohjelmistoon viljelijöiden vastaukset kysymyksiin kuten mitä viljelette ja mitä teette korjuutähteelle tällä hetkellä. Sen jälkeen samalla puhelimella otettiin kuva pellosta ja kuva yhdistyi koordinaateilla Nasalta saatuihin Landsat-satelliittikuviin.

– Joka päivä latasimme opiskelijoiden kirjaaman datan ja ajoimme sen oman tarkastuksemme läpi. Hälyttävät tulokset lähetimme NUSTin projektikoordinaattorille sanoen, että tässä on tämän päivän data ja siellä on nämä ja nämä virheet ja tämä opiskelija on ne mitannut. Voisitteko tarkastaa tämän tiedon paikkansapitävyyden, Rasinmäki kuvaa prosessia.

– Myös opiskelijoiden ottamia kuvia verrattiin satelliittikuviin, että ne varmasti pitivät paikkansa. Tätä pyöritettiin jatkuvasti varmistaen, että saamme validia dataa. Pakistanissa opiskelijat tekivät yli 10 000 haastattelua.

Itse voimalaitosten toteutukset ja viljelijäsopimusten tekemiset taas jäivät paikallisille.