FacebookTwitterEmail

yritykset

19.09. 2013

YRITYSCASE

Suomalaiset metsäyhtiöt keskittävät uutta tuotantoaan Kiinaan ja Etelä-Amerikkaan. Samaan aikaan ulkomaiset toimijat sijoittavat Suomen metsäteollisuusinfraan.

Metsäteollisuuden globalisoituminen on muokannut alan yhtiöiden omistussuhteita sekä vienyt toiminnan painopistettä entistä kustannustehokkaampaan suuntaan. Siitä päällimmäisinä esimerkkeinä ovat suomalaisyhtiöiden ulkomaille tekemät investoinnit sekä kotimaisen paperiteollisuuden ahdinko.

On totta, että uutta toimintaa luovien greenfield-hankkeiden investointivirta on käynyt pääsääntöisesti Suomesta poispäin. Samaan aikaan ulkomaiset toimijat ovat kuitenkin tarttuneet mahdollisuuteen hankkia täältä olemassa olevia tehtaita. Näin kävi myös nykyiselle John Deere Forestry Oy:lle.

Yrityksen tarina juontaa juurensa vuonna 1952 perustettuun metsä-, metalli- ja telakkateollisuutta harjoittaneeseen Rauma-Repolaan. Vuonna 1970 Rauma-Repola hankki Tampereella toimivan konepajayhtiön Lokomo Oy:n, jonka tuotevalikoimaan kuuluivat muun muassa kaivinkoneet, murskaimet, tiehöylät, nosturit ja metsäkoneet.
Tampereella ja myöhemmin Joensuussa valmistetut metsäkoneet toivat Rauma-Repolalle 1980-luvun alkuun mennessä Pohjoismaiden markkinajohtajuuden. Globaalia johtoasemaa haettiin ostamalla Timberjackin, Koehringin ja Peerlessin metsäkonevalmistus. Kauppojen myötä yritys nousi maailmalla käytettävien puunkorjausteknologioiden kiistattomaksi ykköseksi.

Seuraavalla vuosikymmenellä tapahtuneiden yritysjärjestelyjen seurauksena metsäkonevalmistus päätyi lopulta Metso Oyj:lle. Vaatimattoman alun jälkeen Metso terävöitti otettaan hankkiutumalla eroon ydinliiketoiminnan ulkopuolisista liiketoiminnoista. Metsäkonevalmistukselle ei tarvinnut pitkään etsiä uutta omistajaa. Vuonna 2000 Deere & Company, paremmin tunnettu nimellä John Deere, osti Metsolta Timberjack-ryhmän. Viisi vuotta myöhemmin yrityksen nimi vaihtui John Deere Forestry Oy:ksi.

– Amerikkalaiset eivät uskoneet Timberjackin tulevan myyntiin. Kun tilaisuus lopulta avautui, niin ostopäätös syntyi nopeasti. Sen myötä John Deere sai haluamansa globaalin markkinajohtajuuden metsäkoneiden saralla, kertoo John Deere Forestry Oy:n toimitusjohtaja Timo Kyttälä.

Teknologiaosaaminen tuo investointeja

Timberjackin lopullinen brändäys John Deere -perheeseen tapahtui vuonna 2005. Sitä edeltäneitä välivuosia Kyttälä kuvailee eräänlaiseksi koeajaksi. John Deere Forestryn kohdalla saavutettuihin näyttöihin lukeutui muun muassa vuonna 2004 Venäjän suurimman metsä­teollisuusyhtiö Ilim Pulpin kanssa sovittu, yli 300 metsäkoneen toimituksen raamisopimus yhtiön laitoksille Kotlakseen, Bratskiin ja Ust Ilimskiin.
Seuraavana vuonna amerikkalaiset osoittivat luottamuksensa suomalaisiin pistämällä Joensuun tehtaat kokonaan uusiksi. Investointeja tehtiin yhteensä noin 20 miljoonan dollarin edestä.

– John Deeressä vallitsee niin sanottu earn-the-right-to-grow-ajattelu. Investointeja tehdään, mutta ne on aina ansaittava, Kyttälä selventää.

Maailmantalouden notkahduksesta huolimatta John Deeren Construction & Forestry -osasto saavutti viime vuonna 6,5 miljardin dollarin liikevaihdon. Yhteensä koko Deere & Company -konserni myi metsä- ja maa­talouskoneita noin 36 miljardin dollarin edestä. John Deere Forestry Oy:n osuutta Construction & Forestry -divisioonan liikevaihdosta ei kerrota, mutta Kyttälä uskoo konsernin arvostavan sitä erityisesti oman alansa vahvana markkinajohtajana ja teknologiapainotteisena huippuyhtiönä. Nämä seikat ovat puolustaneet suomalaisen osakeyhtiön olemassaoloa ja sen kehittämistä vaikeinakin aikoina.

– Meiltä löytyy huippuosaamista automaatio- ja informaatiojärjestelmien kehittämisessä. Niiden tarve on kasvanut jatkuvasti metsä­koneiden lisääntyneen etävalvonnan myötä. Kalliimmat harvesterit muistuttavat tänä päivänä pieniä tehtaita, joita ohjataan tuotantolaitoksista käsin, kertoo Kyttälä.

Asiakaskeskeisyys muokkaa arvoketjuja

– On totta, että viimeisintä puunkorjuu­teknologiaa ei välttämättä tarvita länsimaisessa mittakaavassa esimerkiksi Indonesiaan. Toisaalta alueen modernit sellutehtaat vaativat entistä enemmän reaaliaikaista tietoa puuvirroista ja -varastoista. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten puunkorjuussa informaatiota tuottavien järjestelmien tarve lisääntyy jatkuvasti myös kehittyvissä maissa, pohtii Kyttälä.

John Deere Forestryn kyky kehittää maailmanmarkkinoille kelpaavia ratkaisuja istuu hyvin Deere & Companyn toimintamalliin, joka pohjautuu yrityksen globaalin aseman kasvattamiseen toinen toistaan tukevia divisioonia eli osastoja hyödyntämällä. Tavoitteena on tuottaa asiakkaille heidän tarvitsemaansa infrastruktuuria pelkkien koneiden sijaan.

Palvelut ensisijalle

Hyvä metsäkone ei hyödytä sen paremmin suomalaista kuin uruguaylaistakaan metsäyhtiötä, jos sen tarvitsemat huolto- ja varaosapalvelut eivät toimi odotetulla tavalla. Metsäteollisuuden muuttuminen entistä tuotantokeskeisemmäksi toimialaksi onkin muovannut metsäkonebisneksen arvoketjuja uudenlaisten palvelukonseptien suuntaan. Niiden myötä myös toiminnan eettisyys on korostunut.

– Deere & Company pitää kiinni korkeasta bisnesetiikasta. Suomalaisina meidän on ollut helppo hypätä siihen mukaan. Sen lisäksi amerikkalaisilla on erittäin terävä ote työ­turvallisuuteen. Kaupan myötä olemme menneet siinä asiassa huimasti eteenpäin, Kyttälä toteaa.

Emoyhtiössä on kiitelty suomalaista asenneilmapiiriä sekä yhteiskunnan taloudellisia tukitoimia, joista on apua pitkän tähtäimen T&K-hankkeissa. Positiivisena yllätyksenä on tullut myös tiivis partneroituminen Tampereen ja Joensuun kaupunkien kanssa. Nopea ja joustava yhteistyöympäristö on puoltanut investointihankkeiden rahoittamista.

– Suomalaista byrokratiaa ei ole nähty ongelmana. Itse asiassa Deere & Companyn omat standardit ovat osoittautuneet kansallisia vaatimuksia tiukemmiksi, summaa Kyttälä.

Venäjä-yhteys kiinnostaa amerikkalaisia

Puhuttaessa Suomen ja suomalaisten yritysten merkityksestä kansainvälisille markkinoille on lähes mahdotonta ohittaa Venäjää. Metsäteollisuuden näkökulmasta katsottuna kyseessä on maailman suurin havupuureservi, jossa piilee vuosittaista korjauspotentiaalia noin 600 miljoonan kuutiometrin edestä.
Deere & Company on vahvasti sitoutunut suurien lupausten itämarkkinoille. Moskovaan on keskitetty yrityksen maatalous-, maan­rakennus- ja metsäkoneosaston Venäjän-toimintojen pääkonttori.

– Amerikkalaiset yritykset kokevat suomalaisten Venäjä-tuntemuksen erittäin positiivisena asiana. Se on usein sivuttu keskustelunaihe, kun puhutaan etabloitumisesta Venäjälle, Kyttälä muistuttaa.

Vastavuoroisesti ulkomaiset omistajat tuovat suomalaisiin yrityksiin uudenlaista keskustelukulttuuria, joka kehittää pitkällä tähtäimellä kilpailukykyä ja paikallisia toimin­tatapoja. Metsäteollisuuden pääluottamusmiesten parissa tehdyn kyselytutkimuksen perusteella ulkomaisten investoijien mukaantulo toiminnan ylläpitämiseksi koetaan tervetulleena. Tämä on yksi osoitus globaalin omistajuuden yleistymisestä, mikä hämärtää perinteisen metsäklusterin rajoja.

Globaalilla tasolla sellun kysyntä ja puunkäyttö kasvaa edelleen, mutta toiminnan paino­pisteet siirtyvät lähemmäs raaka-ainelähteitä ja markkinoita. Samaan aikaan puunkorjuulla ja siihen liittyvällä teknologiaosaamisella tuntuu riittävän kysyntää. Näiden seikkojen valossa suomalainen metsäklusteri ja sen T&K-osaaminen ovat hyvissä asemissa, mutta luotetaanko ulkomaisissa yrityksissä huippuosaamisemme riittävyyteen?

– Meillä on erittäin hyvää yhteistyötä teknisten korkeakoulujen ja ammattioppilaitosten kanssa. Koska varsinaisen työn osuus metsässä vähenee, tarvitaan alalla entistä enemmän metsäkoneiden korkeaan laatuun, innovatiivisiin ratkaisuihin ja palvelukonsepteihin erikoistuneita ammattilaisia, Kyttälä summaa.

Metsäteollisuus kaipaa uusia tuotteita

Globaalissa markkinataloudessa suomalainen metsäteollisuus on jäämässä kauas loistonsa ajoista. Sen vaikeudet kulminoituvat ennen kaikkea metsäyhtiöiden investointipakoon sekä Venäjän-markkinoiden byrokratiaan ja maan heikkoon infraan.
Perinteisen tuotannon tilalle on mahdollista luoda korkean jalostusasteen tuotteisiin perustuvaa liiketoimintaa. Tämän sektorin innovaatiota ovat muun muassa älypaperi sekä nanosellu, josta kaavaillaan uuden materiaalitekniikan käynnistäjää. Molempien tuotteiden kärkihankkeissa on nähty runsaasti suomalaista tutkimusosaamista.

Myös metsäbiojalostamot ovat nouseva konsepti monipuolistamaan perinteisen selluteollisuuden ympärille rakentuvaa, tulevaisuuden metsä­teollisuuden tuotepalettia. Suomalainen perustutkimus on monella tapaa avainasemassa, mutta sen päälle on ryhdyttävä ripeästi rakentamaan uusia tuotteita. Kotimaisen paperiteollisuuden kutistuessa kehitysputkeen kaivataan erityisesti suurien volyymien tuoteaihioita.

Tutkimuksen vauhdittaminen on pitkälti kiinni taloudellisista resursseista, joita Suomen
tulisi houkutella ulkomaisilta sijoittajilta. Tätä tavoitetta tukee toukokuussa työnsä aloittanut ulkomaisten investoijien neuvosto, joka kokoaa yhteen yritysten kokemuksia investointien edistämisestä sekä Suomen vahvuuksista ja heikkouksista investointikohteena.

– Yksi Team Finland -verkoston keskeisistä tehtävistä on madaltaa ulkomaisten investointien kynnystä. Suomen markkinointivaltteja ovat erityisesti T&K-hankkeiden rahoitustuki sekä liiketoiminnan helppouden takaava luottamusyhteiskunta, sanoo metsäteollisuuden markkinoinnin ja johtamisen professori Anne Toppinen.
Hänen mukaansa metsäteollisuudessa on käynnissä laaja transformaatio, jonka puitteissa suuret muutokset tapahtuvat hitaasti.

Haasteena ovat myös suomalaisen metsäteollisuuden vähäiset T&K-panostukset, jotka ovat vain noin puolen prosentin luokkaa. Panostuksia tulisi kasvattaa sekä rahallisesti että kehittämällä yksityisen ja julkisen tutkimuksen välistä yhteistyötä. ›‹