3.4.2019 Kauppapolitiikka

50 vuotta OECD:ssä – Suuri harppaus hyvinvoinnissa

Liittyminen OECD:hen oli merkittävä askel, kun Suomi pyrki lisäämään läntistä yhteistyötä. Puolen vuosisadan matka tähän päivään on ollut menestyksekäs.

Sami Laakso Gettyimages, ingimage, iStock, Lehtikuva

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tarkoitus on kehittää jäsenmaidensa kestävää talouskasvua, edistää vapaakauppaa ja lisätä yhteiskunnallista hyvinvointia. Tavoitteeseen se pyrkii muun muassa luomalla parhaita käytäntöjä ja tukemalla tutkimustoimintaa, laatimalla kansainvälisiä sääntöjä sekä antamalla suosituksia.
Suomen osalta kulunut puoli vuosisataa on ollut menestystarina. Siinä jäsenyys OECD:ssä on ollut yhtenä vaikuttavana tekijänä. Suomi on nyt täysin toista maata kuin vuonna 1969 – vai tunnistaisitko vielä vanhan Suomen? 

Fakta:

OECD – Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö

• Perustettu 1961
• Päämaja Pariisissa
• Suomi liittyi jäseneksi 1969
• Jäsenmaita 36

Vienti rakentaa hyvinvointia

Suomen hyvinvointi on riippuvaista ulkomaankaupasta. Jos vienti törmää vaikeuksiin, se näkyy koko yhteiskunnassa. Tämä tuli karusti esiin, kun vuonna 2009 tavaroiden ja palvelujen vienti supistui viidesosalla. Pudotuksen jälkiä korjataan yhä korkeana työttömyytenä, valtion velkaantumisena ja menoleikkauksina. OECD:hen liittyminen oli merkkipaalu ulkomaankaupan kasvulle ja monipuolistumiselle. Tänään olemme osa EU:n sisämarkkinoita, käytössä ovat eurot ja EU-maiden osuus Suomen tavaraviennistä on noin 60 prosenttia. OECD puolustaa vapaakauppaa. Sen merkitys korostuu näinä aikoina, sillä toisenlaisista väitteistä huolimatta kauppasotia ei ole helppo voittaa – häviäjiä kyllä löytyy helposti.

Viennin suhde bruttokansantuotteesta
Vuonna 1969 -> 24,2 %
Nyt -> 38,5 %

Maa- ja metsätaloudesta palveluammatteihin

Vielä viisikymmentä vuotta sitten suomalaisilla oli aivan toisella tavalla juuret maaseudulla kuin nykyisin. Silloin harvaan asutulla maaseudulla taajamien ulkopuolella asui vielä reilu kolmannes suomalaisista eli 36 prosenttia. Viime vuosina muutto kaupunkeihin on entisestään kiihtynyt, tällä hetkellä taajamissa asuu jo 86 prosenttia väestöstä.
Kaupungistumisen syy tai seuraus, mutta myös elinkeinorakenteessa on tapahtunut merkittävä muutos. 1960-luvun lopussa viidennes työikäisistä toimi maa- ja metsätaloudessa ja kolmannes teollisuudessa sekä rakentamisessa. Nykyisin Suomi on palveluyhteiskunta. Palvelut työllistävät jo lähes kolme neljästä suomalaisesta, ja maa- ja metsätaloudessa toimivien osuus on pudonnut neljään prosenttiin. Metsätalous on silti säilyttänyt suuren merkityksensä maan taloudelle, eikä maatalouden tuotannossakaan ole tapahtunut jyrkkää pudotusta. Tuottavuus on siis kasvanut.

Elinkeinorakenne vuonna 1969
maa- ja metsätalous 21 %, teollisuus ja rakennustoiminta 35 %, palvelut 44 %,

Nyt
maa- ja metsätalous 4 %, teollisuus ja rakennustoiminta 22 %, palvelut 74 %

Koko väestön potentiaali käyttöön

”Suomi voi pärjätä vain osaamisella” – fraasi on tuttu monesta yhteydestä, mutta sen mukaisesti vuosien varrella on pitkälti myös toimittu. Koulutukseen on panostettu ja on ollut tärkeää saada pienen kansan koko potentiaali käyttöön. Tässä olemmekin onnistuneet niin, että muissa maissa pidetään Suomea esimerkkinä. Yliopistoissa ja korkeakouluissa on tällä hetkellä runsaat 150 000 opiskelijaa, joista enemmistö on naisia. Vuonna 1969 opiskelijoita oli 55 000, joista miehiä oli 52 prosenttia ja naisia 48 prosenttia. Selkeimmin muutos näkyy ehkä tohtorintutkinnoissa. Viisikymmentä vuotta sitten ainoastaan 201 tieteentekijää väitteli tohtoriksi, heistä 29 oli naisia. Viime vuonna tohtorintutkinnon suorittaneita oli 1 750, joista naisia lievä enemmistö eli
52 prosenttia.

Yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoita
Vuonna 1969 -> 55 299 opiskelijaa, joista miehiä 52 %, naisia 48 %.
Nyt -> 152 299 opiskelijaa, joista miehiä 46 %, naisia 54 %.

Tohtorintutkinto
Vuonna 1969 -> 201, joista miehiä 86 %, naisia 14 %
Nyt -> 1 750, joista miehiä 48 %, naisia 52 %

Ihmiset ovat vaurastuneet

Vaurastuminen on näkynyt niin yhteiskunnan tarjoamina kattavampina palveluina kuin myös kuluttajien elämässä. Monet tavarat, jotka olivat ennen varakkuuden ilmentymiä, ovat yleistyneet jokamiesluokkaan. Lisäksi elämme nyt sellaisten tuotteiden keskellä, joita ennen ei esiintynyt edes scifi-kirjallisuudessa. Kehitys näkyy selkeästi autojen määrässä – puhumattakaan niiden teknisessä eteenpäinmenossa. Kun viisi vuosikymmentä sitten Suomessa oli henkilöautoja runsaat 600 000, nyt niitä on jo yli 3,4 miljoonaa. Samassa ajassa sorateiden sankarit ovat siirtyneet asfaltille. Suomessa on nykyisin kestopäällystettyjä teitä lähes 51 000 kilometriä, kun niitä 1960-luvun lopulla oli runsaat 13 500 kilometriä.

Henkilöautojen määrä
Vuonna 1969 -> 643 000
Nyt -> 3 423 000

Tervettä pitkää ikää

Hyvinvointi on paljon muutakin kuin rahaa ja tavaraa. Paremmat elinolosuhteet, lääketieteen kehitys ja työ kansanterveyden hyväksi ovat vaikuttaneet ihmisten terveyteen. Tulokset näkyvät selvästi esimerkiksi eliniän pitenemisenä – vaikka kehityksen myötä riesaksi on noussut myös niin sanottuja elintasosairauksia.

Elinikäodote
Vuonna 1969 -> miehet 66 vuotta, naiset 74 vuotta
Nyt -> miehet 79 vuotta, naiset 84 vuotta