Siirry sisältöön
Haku
2.9.2014 Vapaasti kaupasta

Afrikka – suomalaisten yritysten uusi eldorado?

Paavo Wiro

Euroopan Unionin maiden kansantalouden kehittyminen on ollut heikkoa jo yli viisi vuotta ja nähtävästi kuluu vielä vuosia, ennen kuin Eurooppa pääsee taloudellisesti uudestaan jaloilleen. Euroalueen keski­määräinen taloudellinen kehitys on maasta riippuen yhden prosentin kummallakin puolella, ja työttömyys on noussut yli 12 prosenttiin. Kuluttajaindeksi on laskussa ja deflaatio uhkaa Eurooppaa.
Tässä tilanteessa suomalaisen vientiteollisuuden on löydettävä nopeasti uusia markkina-alueita. Miksi ei siis Afrikka?

Afrikka on maanosa, jota suomalaiset yritykset ovat vierastaneet, lukuun ottamatta ehkä vientimaina Etelä-Afrikkaa ja Nigeriaa sekä Tansaniaa, joissa Suomella on ollut pitkäaikaisia kehitysapuohjelmia. Saharan eteläpuoliset, ranskankieliset Länsi- ja Keski-Afrikan valtiot eivät ole historiallisesti tuttuja suomalaiselle vientiteollisuudelle, vaikka näiden alueiden keskimääräinen bruttokansantuote kasvaa nykyisin keskimäärin yli kuuden prosentin vuosivauhdilla.

Asiaan on vaikuttanut varmastikin se, että suomalaiset yritykset ovat tähän asti pitäneet Länsi- ja Keski-Afrikkaa epävarmoina markkina-alueina, heikkoina maksajina, poliittisesti korruptoituneina ja fyysisesti vaarallisina alueina. Ranskan kieli on näillä markkina-alueilla yleensä työkieli, mikä on osaltaan jarruttanut suomalaisten yritysten pyrkimyksiä alueelle.

Afrikka on kuitenkin muuttunut paljon ja jatkaa muuttumistaan yhä nopeammin. Afrikan väestökasvun kehitys on maailman nopeinta. Mantereella on nyt 1, 2 miljardia ja vuonna 2050 2,4 miljardia asukasta. Koko asukasluvusta noin puolet on alle 18-vuotiaita. Koulutettujen nuorten määrä nousee nopeasti. Osallistava demokratia tulee koulutuksen avulla parantamaan kansantalouden jakoa ja laajentamaan jo olemassa olevaa keskiluokkaa ja sen ostovoimaa. Afrikkaan on syntymässä uusi, erittäin suuri ja progressiivisesti vaurastuva kuluttajaryhmä.

Afrikan maiden taloudelliset kehitysluvut ovat olleet viime vuosien aikana korkeita. Ei pidä silti unohtaa, että nämä luvut perustuvat lähes kokonaan niin sanottuun raaka-ainepohjaiseen markkinatalouteen (esimerkiksi öljy, kaasu, erilaiset mineraalit, kulta, timantit, metsä- ja maataloustuotteet), jossa maailmanmarkkina­hintojen vaihtelut voivat keinotekoisesti antaa väärän kuvan maiden taloudellisesta vakaudesta.

Jotta Länsi- ja Keski-Afrikka voisivat rakentaa paremman pohjan taloudelliselle kehitykselle sekä parantaa asukkaidensa hyvinvointia ja koulutuksen tasoa, tulevat uudet infrastruktuurit sekä paikallisen teollisuuden kehitys olemaan prioriteetteja tulevina vuosikymmeninä.

Luotettava sähköntuotanto ja -jakelu, juomakelpoisen veden jakelu, toimiva telekommunikaatio sekä tieverkoston ja satamalogistiikan kehittäminen ovat välttämättömiä investointeja, joita ilman alueellinen kehitys ei voi onnistua. Lisäksi kaivos-, rakennus- ja metsäteollisuus sekä maataloustuotanto ja siihen liittyvän teollisuuden kehittäminen tulevat olemaan avainasemassa maanosan kestävässä kehityksessä. Näillä sektoreilla suomalaisilla yrityksillä on paljon osaamista.

Tähän mennessä vain muutamat suomalaiset teollisuusyritykset, kuten Wärtsilä ja Metso, ovat saavuttaneet vakiintuneen aseman tytäryhtiöidensä kautta Länsi- ja Keski-Afrikassa. Nykyisin ei näille markkinoille enää pääse käymällä spot-kauppaa, vaan suomalaisten yritysten olisi nyt kiireesti kehitettävä itselleen Afrikan kehitysstrategia ja saatava omilla toimillaan pysyvä jalansija näillä uusilla tulevaisuuden markkinoilla. Aikaa ei ole enää hukattavaksi!