Anttonen
Maaliskuussa Japani kertoi lähtevänsä mukaan neuvotteluihin Tyynenmeren ympärille luotavasta laajasta vapaakauppasopimuksesta. Samaan aikaan vaihtui Kiinan johto, ja maan talouslinjaa rukattiin investointeja ja vientiä painottavasta kohti kotimaiseen kulutukseen rakentuvaa mallia.
Obaman hallinnon kauppapoliittinen linja on kunnianhimoisempi kuin yhdelläkään edeltäjällään vuosikymmeniin. Taustalla on huoli Yhdysvaltojen suhteellisen aseman heikentymisestä sekä usko siihen, että maalla on nyt aiempaa paremmat mahdollisuudet kilpailla kansainvälisillä markkinoilla.
Öljyn ja kaasun kasvava kotimainen tuotanto vähentää tuontipaineita. Maltillinen palkka-
kehitys on tehnyt amerikkalaisesta työstä kilpailukykyisempää. Asemaa globaalina innovaatiokeskuksena tukevat yliopistot ja tutkimuslaitokset, joiden palvelukseen globaalin tiedemaailman eliitti edelleen haluaa.
Suomen kannalta Obaman linja on tervetullut. Yhdysvallat on yli 17 prosentin osuudellaan EU:n tärkein vientimarkkina. Suomellekin se on EU:n ulkopuolisista markkinoista Venäjän jälkeen toiseksi tärkein.
Transatlanttisten neuvotteluiden liikkeelle lähtö vahvistaa sääntöpohjaista kauppajärjestelmää ja voi tuoda uutta vauhtia myös WTO-kauppaneuvotteluihin.
Suomelle sopimus tuo mahdollisuuksia Yhdysvaltojen julkisten hankintojen ja palvelusektorin avautumisen kautta. Eikä tullienkaan nollaaminen huono asia ole. Tärkeää on myös kauppaan vaikuttavien teknisten määräysten lähentäminen toisiinsa.
Nykytilanteessa moni teollisuudenala joutuu sopeuttamaan tuotteensa eri määräyksiin Atlantin molemmin puolin. Hyvä esimerkki tästä on Euroopan ja Yhdysvaltojen vahvasti integroitunut ja ristiin omistettu autoteollisuus, joka joutuu valmistamaan tuotteet kaksille markkinoille eri spesifikaatioiden mukaan ilman, että autojen turvallisuudessa tai muissa ominaisuuksissa käyttäjien näkökulmasta on juurikaan eroja.
Tyynenmeren sopimusjärjestelyn tavoitteena on luoda vapaakauppa-alue, joka kattaisi koko Pohjois-Amerikan, Chilen, Perun, Australian, Uuden Seelannin ja joukon ASEAN-maita. Japanin mukaantulo nostaa hankkeen taloudellisen merkityksen uudelle tasolle. Samalla neuvotteluihin tulee lisää vaikeuskerrointa, tiedämmehän Japanin herkkyydet maatalouden osalta sekä Yhdysvaltojen autoteollisuuden haluttomuuden purkaa tullisuojaansa.
Kiinan talouden rakennemuutos on jo alkanut. Bruttokansantuotteen, investointien ja
teollisuustuotannon kasvu on hitainta kymmeneen vuoteen. Sen sijaan vähittäiskauppa kasvaa liki 15 prosentin vauhtia. Viime vuosikymmenen puolivälissä yli 11 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen kasvanut vaihtotaseen ylijäämä supistui viime vuonna 2,7 prosenttiin. Maan valuutta on vahvistunut ja kiinalaisten merkitys globaaleilla kuluttajamarkkinoilla ja matkailussa on kasvanut.
Miten investointivetoisen kasvumallin muutos vaikuttaa Suomeen ja Eurooppaan? Kun Kiinan osuus maailman teräksen kulutuksesta on nyt vajaa puolet ja kun siellä asennetaan 60 prosenttia maailman hisseistä, miten investointitahdin hidastuminen vaikuttaa näiden ja monien muiden investointihyödykkeiden kulutukseen? Miten käy metallien ja energian hinnoille, kun palveluiden osuus Kiinan taloudessa nousee? Vastuksia ei kukaan tiedä varmasti. Varmaa sen sijaan on se, että mannerlaattojen liikkuessa niiden väliin ei ole hyvä jäädä.