Digivisiönääri Risto Kuulasmaa uudistaa televisiota
Helmikuussa Risto Kuulasmaa teki yllättävän ilmoituksen. Yleisradion television ja Areenan julkaisupäällikkö päätti jättää paikkansa vain vuoden työskentelyn jälkeen ja siirtyä takaisin perustamansa Tubecon-tapahtuman taustavoimiin.
Kuulasmaa tuli Yleisradiolle luotsaamaan tänä vuonna 90 vuotta täyttävän instituution internet-aikaan, mutta nettiaika tempaisikin hänet muualle. Elokuussa kolmatta kertaa järjestettävä Tubecon tuo yhteen niin sanotut tubettajat, nuoren sukupolven videobloggarit, pelivideoiden tekijät ja YouTube-koomikot sekä näiden nuoret fanit.
Kuulasmaa puhuu yhteistyöstään tubettajien kanssa innostuneena ja ylpeänä, ja syystä. Parissa vuodessa Tubecon on kasvanut perhetapahtuman, fanikokoontumisen ja nuorten digimedian tekijöiden ammattilaistapahtuman yhdistelmäksi, jolle etsitään tilaisuuksia laajentua ulkomaille.
– Tammikuussa nähtiin Tubecon Ruotsi. Ensimmäiset askeleet otetaan todennäköisesti Pohjoismaissa, mutta Euroopassa näemme suuren mahdollisuuden.
Kuulasmaa näkee tubettajissa tulevaisuuden television muutosvoiman. Yleisradiolla hän loi ensitöikseen sillan tubettajien ja perinteisen television välille lanseeraamalla videopalvelu Yle Folkin, joka myöntää pienrahoitusta ja luo näkyvyyttä videoita tekeville puoliammattilaisille.
– Tunnistan sen liikkeen voiman ja jatkuvan kasvun. Ylen kannattaa olla oman jatkuvuutensakin kannalta siinä mukana.
Perinteinen televisiotoiminta on suurten haasteiden edessä. Tärkein niistä on yhteinen kaikille suurille mediataloille: yleisö ikääntyy tekijöiden mukana. Nuorten ajankäytössä sosiaalinen media ja YouTube ovat ajaneet jo kirkkaasti ohi television, ja nuorten päivittäinen television katseluaika on pudonnut kiihtyvällä tahdilla viime vuosina.
Kuulasmaa on asettunut näiden maailmojen väliin, toinen jalka perinteisessä televisiossa ja toinen digitaalisessa ja sosiaalisessa verkkomediassa. Hän on työskennellyt 2000-luvun alusta muun muassa Duudsonien ja Madventuresin taustalla tuottajana. Nykyisin hän toimii myös neuvonantajana ja sijoittajana startup-yrityksissä. Hän kertoo auttavansa yhä tarpeen mukaan myös Yleä digitaalisen vision luomisessa ulkopuolisena konsulttina.
Uransa aikana Kuulasmaa on nähnyt tv-alan nousun, menestyksen vuodet ja nykyiset haasteet.
– 2000-luvun alussa elettiin kulta-aikaa. MoonTV synnytti uuden tekijäsukupolven, kaupallisilla kanavilla meni lujaa, niitä syntyi lisää ja suomalaisilla tuotantoyhtiöillä oli tilauskirjat täynnä. Sitten tuotantoyhtiöt myytiin maailmalle, niistä tuli jättiläisten piirikonttoreita.
Uusi käänne tapahtui uuden vuosikymmenen vaihteessa, kun sosiaalinen media ja Twitter mullistivat television katselutapoja. Syntyi sosiaalisen tv:n lajityyppi, jota Kuulasmaan tuottama dokumentti- ja keskustelusarja Docventures edustaa. Ohjelmassa katsojat ovat aktiivisesti mukana somen välityksellä. Tämä interaktiivisuus on tullut jäädäkseen, mutta yleisesti bisneksen näkökulmasta nyt ollaan astumassa uuteen niukkuuden aikaan, Kuulasmaa maalailee.
Isot murrokset ovat nähtävillä esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä kaapelitelevisio on kuolemassa ja puhelinoperaattorit, Netflix, Amazon ja Vice ovat vieneet markkinoita perinteisiltä tv-toimijoilta. Niiden muhkeat tuotantobudjetit tekevät kilpailun ohjelmien laadulla yhä vaikeammaksi.
– Kaupalliset kanavat keksivät parhaillaan liiketoimintamallejaan uusiksi ja vanhaan tv-toimialaan nojaavilla tuotantoyhtiöillä on tiukat ajat. Ylen rahoitus tuskin kasvaa vallitsevassa säästötilanteessa. Toisaalta niukkuus on yleensä tarkoittanut luovuuden ja parempien ideoiden lisääntymistä.
Yleisradiossa Kuulasmaa seurasi aitiopaikalta, kuinka perinteikäs organisaatio vastaa toimialan mullistuksiin. Media-alalla muutos on erityisen nopeaa, kurssia on muutettava vanhan järjestelmän ehdoilla ja ankarassa taloustilanteessa, jossa investoinnit tulevaan ovat vaikeita päätöksiä.
– Muutoshalukkuutta Yleltä ei puutu, mutta muutoskyvykkyys ja ketteryys ovat haasteita. Tämä taitaa olla koko Suomen laajuinen kysymys.
Kuulasmaalla on selkeä visio siitä, miten organisaatiot voivat varautua murroksiin.
– Tähän asti maailma on toiminut niin, että yksi sukupolvi esittelee muutoksen ja seuraava omaksuu sen. Väitän, että vauhti on nyt paljon nopeampi, eikä tämä tahti enää riitä. Meillä on riski, että edelläkävijät ja aikaiset omaksujat eriytyvät muista, etenkin digitaalisilla toimialoilla.
Tapa, jolla toimiala tai yritys voi suojautua tulevaisuudelta tai jopa hyötyä siitä, on luoda monipuolisuutta osaamiseen panostamalla nuoriin, itse 37-vuotias Kuulasmaa sanoo.
– Tarvittaisiin paljon enemmän nuoria kokeneiden rinnalle sellaisiin asemiin, jotka mahdollistaisivat muutosnopeutta. Sellaista toimintakulttuuria ja asennoitumista, että nuoret tietävät, mihin maailma menee. Se vaatii seniorilta uudenlaista kiinnostumista ja innostumista tehdä töitä rinnakkain tai taustalla mahdollistajana.
– Yhteistyötä tarvitaan ilman muuta. Meidän sukupolvi voi auttaa tuotannossa, käsikirjoituksessa ja rahoituksessa. Uuden sukupolven hallussa on lahjakkuus, ilmaisu, konseptointi ja julkaiseminen, Kuulasmaa sanoo.
– Nuoret tubettajat uskovat unelmaansa, ja siihen liittyy useimmiten ammattilaisuus media-alalla. He haluavat elantonsa siitä unelmasta.
Toisaalta media-alan myllerrys on hyödyttänyt tekijöitä, joiden on nykyisin helppo rakentaa nopeasti kansainvälinen yleisö. Englanninkielistä videoblogia pitävä YouTube-tähti Sara Forsberg bongattiin suoraan makuuhuoneestaan Hollywoodiin.
Jatkossa nähdään lisää nopeita läpimurtoja. Suomalaisen tekijän ja kansainvälisen suosion välissä on hyvin vähän esteitä.
– Kaikki lähtee intohimosta. Se vaatii sitoutumista ja pitkäjänteistä työtä. Kannattaa selvittää, kuka on maailman paras siinä genressä tai asiassa, jota haluaa tehdä, että ymmärtää missä kontekstissa itse on. Sitten kannattaa hakeutua niiden parhaiden äärelle, tehdä yhteistyötä ja oppia niiltä sekä hioa omaa juttuaan kansainvälisen kysynnän näkökulmasta, Kuulasmaa opastaa.
Television digivisionäärinä Kuulasmaalla lienee hyvä käsitys siitä, mihin ala seuraavaksi suuntaa. Mihin hän itse laittaisi paukkunsa seuraavaksi?
– Tutkisin tarkasti virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden nousua. Näyttää siltä, että Piilaakson ja Hollywoodin välimaastossa kirjoitetaan uusi tarinankerronnan luku. Jos nuo valtavat resurssit alkavat vähänkin löytää toisiaan, ollaan uuden teollisuudenhaaran äärellä, Kuulasmaa sanoo.
Risto Kuulasmaa
- BA, Culture Management Turun Taideakatemiasta ja MA, Arts Management Sibelius-Akatemiasta
- Yksi Tubecon-tapahtuman perustajista ja taustavoimista
- Syntynyt 1978
- Työskennellyt tuottajana muun muassa MoonTV:llä ja Rabbit Films -yhtiössä, strategisena suunnittelijana Pluto Finlandissa ja julkaisupäällikkönä Ylellä
- Tuottanut ja ohjannut Duudsonien televisiosarjoja sekä ollut mukana luomassa ja tuottamassa Docventures-sarjan
- Kirjoittanut yhdessä Saku Tuomisen kanssa kansainvälistymistä käsittelevän kirjan Matkanopas
- Omat suosikkitelevisio-ohjelmat: VICE, Russel Brand, SuomiLOVE, House of Cards ja Docventures
Nuoret tekivät Tubeconista unohtumattoman
Risto Kuulasmaa on tehnyt pitkään läheistä yhteistyötä videoitaan netissä jakelevien nuoren sukupolven tubettajien kanssa. Hän muistaa yhä vaikutuksen, jonka verkkovideoista hullaantuneet nuoret tekivät ensimmäisen Tubeconin avausaamuna.
– Kun ensimmäistä Tubeconia varten vuonna 2014 vuokrasimme Hartwall-areenan, emme oikein edes tienneet, mikä koko tapahtuma on, Kuulasmaa kertoo.
Videontekijöiden ja katsojien yhteinen tapaaminen suunniteltiin yhdessä noin sadan parikymppisen tubettajan kanssa. Tubecon oli yhdistelmä messuja, festaria, konserttia ja konferenssia, joka syntyi tubettajien aloitteesta. Kuulasmaata pyydettiin järjestämään tapahtuma, mutta esimerkiksi ohjelmasisältöön liittyvät päätökset tekivät tubettajat itse.
– Tubettajat päättivät, mitä tapahtumasta tulee. Tapahtuman tuottajan Elise Pietarilan kanssa loimme puitteet ja olimme mahdollistajina. Monessa päätöksessä ja asiassa tubettajat itse asiassa opettivat meitä.
Viimeinen viikko oli järjestäjille hiostava. Liput eivät myyneet ja koko tapahtuman onnistuminen oli epävarmaa. Viimeisenä päivänä ennen tapahtumaa nuoria alkoi yöpyä areenan oven takana varmistaakseen hyvät paikat.
– Seuraavana aamuna areenan järjestysmiehet varoittivat, että nyt sieltä tullaan. Oven takana oli jonoa Pasilan asemalle asti. Kesti kaksi tuntia, että koko jono purkautui sisään, Kuulasmaa muistelee.
– Siinä hetkessä iski oivallus, että maailma on nyt muuttunut. Yli 5 000 kiljuvaa nuorta ryntäsi sisään tietämättä, mihin olivat tulossa. Ei kukaan tiennyt, emme mekään.