Elämmekö historiallisen huonoja aikoja, Jaakko Iloniemi?
Jaakko Iloniemi osaa taustoittaa maailmaa tänä päivänä moukaroivat tapahtumat historiallisiin kehityskulkuihin. Hän muistuttaa, että maailmalla tapahtuu myös hyviä asioita.
Kehityksen suunta näyttää synkältä, kriisejä riittää lähellä ja kauempana maailmalla. Kriisilistalle tulee pituutta vain päällimmäisiä pöyhiessä: Venäjän hyökkäys Ukrainaan monine seurausvaikutuksineen, Lähi-itä ja Taiwan, USA:n ja Kiinan kauppasota. Tähän päälle vielä ilmastonmuutos niin usko valoisaan tulevaisuuteen voi monelta kadota.
Vaikuttaa, että elämme historiallisen huonoa ajanjaksoa. Vai olisiko sittenkin niin, että menneet vuosikymmenet vain totuttivat meidän uskomaan, että vastakkainasettelu ja konfliktit ovat mennyttä maailmaa?
Kysytään näkemyksiä Jaakko Iloniemeltä, niin kuin ovat tehneet myös Suomen presidentit aina Urho Kekkosesta Sauli Niinistöön. Ministerin arvonimen saanut Iloniemi toimi merkittävissä tehtävissä ulkoministeriössä ja talouselämässä, kylmän sodan veteraaniksikin häntä voi kutsua. Nykyisin 90-vuotias eläkeläinen seuraa maailman tapahtumia Helsingin Kruununhaan kodissaan.
Eletäänkö nyt poikkeuksellisen huonoja aikoja?
– Lähdetään vähän kauempaa, Iloniemi aloittaa tarkastelun itselleen tyypillisellä tavalla.
– Kun on vähän pidempi sihti kuin ihan päiväkohtainen, voi todeta, että on ollut positiivista kehitystä erityisesti kehitysmaiden ja varsinkin aasialaisten kehitysmaiden horisontista katsottuna.
Kun siirrytään lähemmäs, Iloniemi muistuttaa, ettei Ukrainassa käytävän sodan lisäksi Euroopassa ole ollut suuren luokan valtioiden välistä yhteenottoa sitten toisen maailmansodan. Tilanne muuttui Krimin valloituksen ja Venäjän hyökkäyksen takia.
– Tässä mielessä tilanne on Euroopan kannalta vakava. Mutta Euroopan osalta ei minun nähdäkseni ole mitään muuta ajankohtaista turvallisuushuolta kuin mitä aiheutuu Ukrainan konfliktista.
Diplomatialle annettava mahdollisuus
Lehtitietojen mukaan Venäjän Suomen-suurlähettiläs Pavel Kuznetsov on puhunut Venäjän ja Suomen kahdenvälisissä suhteiden täydellisestä tuhoutumisesta. Vakavuudestaan huolimatta Iloniemi luokittelee Suomen ja Venäjän rajan tämänhetkisiä tapahtumia kolmannen luokan huoliksi.
Vaikka tilanne on nyt huono ja raja kiinni, kaikkia luukkuja ei Iloniemen mukaan kannata laittaa takalukkoon.
– Normaaliolojen diplomatiassa pyritään aina pitämään ovi vähän raollaan joka suuntaan. Lähdetään siitä, että ne, jotka tänään ovat riidoissa, jonain päivänä hierovat sovintoa. Meidän oman etumme mukaista on se, että jonain päivänä, sitten kun olosuhteet ovat siihen suotuisat, saisimme taas idänsuhteemme toimivaan vaiheeseen.
Hän korostaa, että Suomella ja Venäjällä on monia yhteisiä etuja, jotka liittyvät esimerkiksi talouteen, liikenteeseen ja ympäristönsuojeluun.
Tällä hetkellä hyökkäyssodan luomissa olosuhteissa edellytyksiä suhteiden parantamiseksi ei ole. Se, kuinka kaukana paremmat ajat ovat, on Iloniemen mukaan arvailujen varassa. Kansainvälisessä politiikassa tapahtuu kuitenkin aika ajoin suuriakin muutoksia. Hän nostaa esimerkiksi sen, kuinka jo pari vuotta sodan jälkeen USA tuki Marshall-avulla entisen vihollismaansa Saksan jälleenrakennusta.
Venäläiseen kulttuuriin kuuluu ajatus maasta suurvaltana, ja Iloniemi näkee Venäjän hyökkäyssodan osana Neuvostoliiton tai oikeastaan jo tsaarin imperiumin hajoamista. Vaikka tapahtumat voidaan nähdä osana historiallista kehitystä, silti ne helposti henkilöidään. Usein puhutaan Putinin sodasta.
– Silloinkin kun on vahvasti autokraattinen järjestelmä, kuten Venäjällä tällä hetkellä on, ei autokraatti pystyisi ylläpitämään järjestelmää, jollei sille olisi suopeita olosuhteita.
Iloniemi sanoo, että siteeraamisen arvoisten mielipidetutkimusten mukaan Putinilla näyttäisi olevan aitoa kannatusta yli 50 prosenttia.
– Niin ettei se nyt ihan pelkkä Putinin sota ole.
Siteitä vai kiristyssiteitä?
Viime vuodet ovat monella tapaa pakottaneet ajattelemaan uudella tavalla. Usko kauppasuhteiden merkitykseen rauhan takaajina romuttui, tiiviit taloussiteet uhkasivatkin kuristaa henkihieveriin. Erityisen riskialttiiksi osoittautui tukeutuminen venäläiseen energiaan.
Onko vielä syytä uskoa markkinoiden ja kaupankäynnin postitiivisiin vaikutuksiin?
– Länsi-Euroopan suhteessa Venäjään erityisesti saksalaiset jatkuvasti toistivat, että keskinäisriippuvuus on rauhan tae. Silloin lähdettiin uskomuksesta, että Venäjällä yhtä lailla kuin Länsi-Euroopassa taloudelliset tekijät olisivat vallitsevia. Nyt huomattiin, että Venäjällä poliittiset tekijät ovat ratkaisevassa asemassa, eivät taloudelliset.
Riippuvuudesta Venäjän energiasta onnistuttiin irrottautumaan pakon edessä nopeasti. Nyt huolta aiheuttaa riippuvuus Kiinasta. Iloniemi huomauttaa, että ranskalaiset pelkäävät myös liiallista riippuvuutta Yhdysvalloista.
Hän muistuttaa, että irrottautuminen vaarallisista riippuvuuksista ei tarkoita eristäytymistä, vaan että luodaan yhden vaihtoehdon sijaan toinenkin mahdollisuus ja ollaan edelleen mukana kansainvälisessä vaihdannassa.
Suunnitelmatalouden kompastuskivi
Kiinasta maalataan monessa mielikuvassa uhkaa maailman kehitykselle, Iloniemi näkee myös valonpilkahduksia. Presidenttien Xin ja Bidenin tapaaminen antaa viitteitä, että Kiina haluaa ylläpitää hyödyllisiä suhteita Yhdysvaltoihin.
Yhteistyölle on vahvat taloudelliset motiivit. Kiinan talouskasvu on heikentynyt merkittävästi, maa on yli-investoinut rakentamiseen ja velkaantuminen painaa. Väestön demografinen kehitys ei kasvata tulevaisuudenuskoa, kun syntyvyys on alhainen ja työikäinen väestö vähenee.
– Kiinassa myös puolueen ote talouselämään on entistä tiiviimpi. Kokemus viittaa siihen, että kun talouselämää aletaan ohjailla puoluepoliittisesta näkökulmasta, se ei kasvua edistä.
Itäsaksalaista vieraanvaraisuutta
Vanha vitsi kertoi itäsaksalaisesta betonista, johon kuului yksi osa hiekkaa, yksi osa sementtiä ja yksi osa mikrofoneja. Vitsissä oli ainakin yksi osa totuutta, sen Jaakko Iloniemikin havaitsi vierailullaan DDR:ssä
– Kerran olin virkamatkalla Itä-Saksassa ja yövyimme vaimoni Helenan kanssa valtion vierashotellissa Itä-Berliinissä. Vaimoni meni sytyttämään pimeässä huoneessa katkaisijasta valoa, mutta hänen kyntensä menikin katkaisijan vierestä tapetin reunan alle. Hän nosti hiukan tapettia ja siellä olikin mikrofoni. Se paljastui, kun tapetti oli sen päälle niin huonosti kiinnitetty, Jaakko Iloniemi muistelee.
Hän pohdiskelee, että myös maan kehitysvaiheella voi olla vaikutusta. Kun maassa talous on suhteellisen alkeellista, keskusjohtoinen suunnittelu saattaa tuoda menestystä. Kehittyneessä markkinavetoisessa taloudessa suunnitelmatalous ei näytä pystyvän tuomaan ratkaisuja kuluttajien korkeisiin odotuksiin. Tästä on Iloniemen mukaan kokemusta kaikista niistä maista, jotka lähtivät suunnitelmatalouden tielle.
Onko Kiinan kuten Venäjänkin tapauksessa vedettävä takaisin näkemystä, että markkinatalous edistää demokratiaa, oikeusvaltiokehitystä ja muita läntisissä maissa hyväksi miellettyjä asioita?
– Se on tärkeä kysymys. Kymmenen vuotta sitten moni olisi sanonut, että markkinatalous edistää juuri näitä, mutta tänä päivänä voi olla vähän skeptinen sen suhteen. Tämä on myös kulttuurikysymys. Jos on hyvin pitkäaikainen autoritäärinen kulttuuri, silloin demokratian itämisaika on hyvin pitkä.
Ilonimiemi huomauttaa, että todistelu voi käydä myös toisinpäin. Joku voi sanoa, että tässä sen nyt näemme, kun Kiinassa ei ole demokratiaa, talouskasvu alkaa tyrehtyä.
– Me emme yksinkertaisesti voi tietää, miten asian laita on. Meillä on kokemusta siitä, että demokratia ja markkinatalous ovat hyvä kombinaatio, mutta ovatko ne ainoa toimiva kombinaatio, sitä on liian aikaista sanoa.
Aasiassa kajastaa
Meillä sota Ukrainassa, Venäjän ja Euroopan tapahtumat ovat vieneet päähuomion, välillä uutiskärkeen ovat kiilanneet Lähi-idän sotaisat tapahtumat. Sen sijaan monet hitaammat kehityskulut ovat jääneet varjoon.
Iloniemi muistuttaa, että Aasiassa on tapahtunut positiivista kehitystä. Esimerkiksi Japanin talous on pitkän alavireen jälkeen virkistymässä, ja yli 300 miljoonan asukaan Indonesia on modernisoitumassa.
– Mitä enemmän maailmassa on kehittyviä maita, sen enemmän myös Suomella on mahdollisuuksia.
Samalla isojen maiden näyttämölle on kovaa vauhtia nousemassa Intia. Mutta kun hartiat levenevät, niiden mahtavuutta saatetaan haluta näyttää?
– Näin on usein käynyt, Iloniemi myöntää.
Ainakin ääni halutaan saada paremmin kuuluville. Intia, Kiina sekä puolensadan muun maan muodostama globaaliksi eteläksi kutsuttu ryhmä haluaa, että kun tähän mennessä maailmaa on ohjailtu läntisten periaatteiden ja normien mukaan, nyt täytyy ottaa huomioon niiden näkemykset.
Kuulostaa reilulta, mutta onko kehitys Suomen kannalta hyvä asia?
– Jos se johtaa siihen, että ne maat saavat äänensä kuuluville ennen kaikkea niiden omaan kehitykseen liittyvissä asioissa, silloin se on positiivinen asia. Mutta jos ne haluavat soveltaa omia periaatteitaan meidän maailmaamme, niin kuin me olemme tehneet heidän maailmaansa, silloin se on meille ongelma.
Viisaasti väärässä
Jaakko Iloniemi suhteuttaa tämän päivän tapahtumia vuosikymmenten aikana kerryttämänsä tietopohjan avulla. Silti paraskaan näkemys ei tuo varmuutta tulevasta. Iloniemi on itsekin hieman nurinkurisesti todennut, että jos pystyi aikanaan ennustamaan Neuvostoliiton hajoamisen, piti olla huonosti informoitu.
– Jos silloin oli hyvin informoitu, oli lukenut Neuvostoliitto-tutkijoiden raportteja. Niiden perusteella sellaista hajoamista ei ollut näköpiirissä, hän selventää.
Samoin myös tämän päivän parhaitenkin informoiduille henkilöille voi tulla isojakin yllätyksiä. Eli tämän päivän viisaat voivat olla huomispäivän hölmöjä?
– Se on ajateltavissa kyllä, hyvin totaalisiakin muutoksia kansainvälisessä politiikassa aika ajoin sattuu. Mutta silti on suurempi todennäköisyys, että tämän päivän viisaus toteutuu sellaisena kuin me sen ajattelemme, kuin että se ei toteutuisi. Joudumme kuitenkin tekemään poliittiset valintamme todennäköisyyksien ja vallitsevan tiedon pohjalta.
