Finland is cool!
Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin.
Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Musiikin legenda Jukka Kuoppamäki kiteytti 1972 Suomi-kuvan haasteen, mitä kertoa muille armaasta isänmaastamme. ”Sininen ja valkoinen”, sen kansallisromanttinen poljento on hivellyt useamman sukupolven alemmuuskompleksisia tuntoja.
Maabrändin rakentaminen on aina aikansa lapsi. Suomi-kuvan alkuhämärässä, 1800-luvun kansallisessa heräämisessä, suomalaiset ryhtyivät pohtimaan maataan ja sen suhdetta ympäröivään maailmaan. Suomalainen luonto inspiroi tuolloin runoja, sävellyksiä ja kuvataidetta. Oli saatava suomalaiset samaistumaan omaan maahansa.
Turismi alkoi tuolloin myös hakea muotoaan ja onkin ollut yksi Suomi-kuvan rakennuspalikoista. Itsenäisyyden alkupuolella urheilu ja taide olivat ”aseita”, jolla Suomea paalutettiin läntiseen maailmaan ja arvoihin. Ruotsalaisilla tosin oli muunlainen käsitys kansamme olemuksesta. 1920–30-lukujen kiihkeinä maaotteluvuosina naapurin media uutisoi ”mongoleista”. Suomen lehdistö oli maltillisempi ja luonnehti länsinaapureita ”huijareiksi”.
Kansanluonteemme ei välttämättä anna parhaita eväitä maakuvan viemiseen maailmalle. Suomalaisia on kautta historian koulittu pulpeteissa runebergiläiseen moodiin ”on maamme köyhä, siksi jää”. Köyhyys, raataminen, nälkä ja kuolema iskostettiin mieliimme mollivoittoisissa lauluissa ja runoissa, puhumattakaan virsistä. Kun tähän vielä lisätään kansanviisaus ”puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa”, niin ei ihme, jos markkinointi ja myyntityö on joskus kangerrellut. Muistamme stereotypiat ”talkative as a Finn” tai ”ekstrovertti suomalainen katsoo vierustoverin kenkiä”.
Silti Suomen maabrändi on tänään verrattain vahva. On ymmärretty, että maabrändin rakentaminen vaatii strategista vaikuttamistyötä ja hoksottimia. Toisin oli vielä vaikkapa Nokian kulta-aikaan. Vaikka Nokia on tuonut Suomelle mainetta, niin ei vielä tuolloin maakuvatyö molemminpuolista ollut. Jos asiakkaat eivät olleet kuulleet Suomesta, ei Nokia alkuperäänsä suuremmin mainostanut.
So what! Maabränditutkimuksen uranuurtaja Simon Anholtin mielestä muut vähät välittävät Suomesta. Anholtin mukaan mielikuvapähkäilyn sijaan Suomi voisi miettiä, mitä osaamista se voi tarjota (myydä) muille: ”Jos haluat, että ongelmasi ratkeaa, tilaa paikalle suomalainen!” Suomalainen omituinen kansanluonne onkin Anholtin mielestä vahva valttikortti. Ehkä juuri tästä kertoo Kainuun Puolanka, joka sai maailmalla huomiota tuotteistamalla pessimismin: ”Puolanka – vielä ehdit kääntyä pois”.
Hoksottimille on taas tilausta, tautista aikaa kun elämme. Nyt sopisi julistaa, että Lapissa riittää erämaata, jossa voi turvallisesti vetää keuhkoihin korona-vapaata ilmaa. Tässä Anholt peräänkuuluttaisi suomalaista ratkaisua, miten saada turistit turvallisesti Suomeen ja takaisin. Valttikortteina maailmalla juuri nyt toimii puhtaus, olipa kyse luonnosta, ilmasta, ruoasta tai teknologiasta. Suomalaisille etäratkaisuille ja digiloikalle tai terveysalan osaamiselle olisi myös kysyntää.
PR-työn sijaan enemmän RP:tä – Röyhkeää Propagandaa. Finland is cool!
