Geopolitiikan kausi jatkuu – oletko valmis?
V uoden 2025 käynnistyessä kenellekään ei tule enää uutisena, että geopolitiikka on kytkeytynyt talouteen.
Takana ovat ajat, jolloin kansainvälisiä taloussuhteita tuntuivat ohjaavan edes jossain määrin optimistiset, rationaalisen taloustieteen mallit. Ajan henkeä ovat nyt nollasummapeli ja kääntyminen sisään päin.
Näkökulman muutos alkaa näkyä myös reaalimaailmassa, numeroiden tasolla. Maailmankaupan kasvu on hidastunut, ja samanmielisten ”blokkien” rajat ylittävässä kaupassa hidastuminen on keskimääräistä nopeampaa. Kehitys kulkee samaan suuntaan suorissa ulkomaisissa investoinneissa. Erityisen näkyvää on Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen taloussuhteen jäähtyminen.
Paradoksaalisesti myös teknologiset murrokset tuntuvat tällä hetkellä ajavan valtioita enemmän kohti kasvavia jännitteitä ja valtiokapitalismia kuin valtion roolin supistumista. Valtiontukien ja kauppaa rajoittavien toimien määrä paisuu, kun suurvallat pyrkivät nokittamaan toisiaan vihreässä teollisuudessa ja digitaalisissa murrosteknologioissa.
Maailmantalouden pirstoutuminen – jota myös geotaloudelliseksi fragmentaatioksi kutsutaan – tulee jatkumaan. On kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että lopputulos muistuttaisi kylmän sodan kaltaista kaksinapaisuutta. Monilla suurilla, kehittyvillä mailla ei ole tällä hetkellä intressiä valita puoltaan lännen ja idän välisessä kilpailussa. Merkittävä osa maailmantaloutta on lähivuosina ”aidalla istujien maailmantaloutta”, jossa kumppanuuksia rakennetaan yhdellä sektorilla yhden maan kanssa ja toisella toisen. Tässä ympäristössä myös Suomen ja EU:n on pystyttävä toimimaan.
Geopoliittisten jännitteiden maailmassa toimitusketjujen tuntemus ja resilienssi korostuvat.
Entä miten yritysten tulisi varautua geotalouden uuteen normaaliin? Riskien luonne vaihtelee radikaalisti toimialasta ja markkinasta toiseen, mutta kolmella periaatteella pääsee pitkälle:
Ensimmäinen liittyy yritysten valmiuksiin tunnistaa geopoliittisia riskejä, arvioida niiden vaikutuksia ja integroida nämä pysyväksi osaksi yrityksen strategista päätöksentekoa. Reagointi jo lauenneisiin riskeihin on toimintatapana hidas, ja sen kustannukset lähes aina ennakointia suuremmat.
Toiseksi, geopoliittisten jännitteiden maailmassa toimitusketjujen tuntemus ja resilienssi korostuvat. Kustannustehokkaita vaihtoehtoja ei aina ole tarjolla, mutta riskit on tiedostettava ja niille on laskettava hinta.
Kolmanneksi, kun valtioiden rooli maailmantaloudessa kasvaa, on yhteispelin yksityisen ja julkisen sektorin välillä toimittava hyvin. Yritykset tarvitsevat tukea sekä riskien että avautuvien mahdollisuuksien tunnistamisessa. Valtiolle taas on tärkeää ymmärtää, miten geopolitiikan haasteet vaikuttavat yksittäisiin yrityksiin. Alkavana vuonna ulkoministeriö panostaa yrityspalvelujensa vahvistamiseen ja pyrkii tarjoamaan entistä parempia välineitä geopoliittisten muutosten seurantaan.
