Muinaisten Brysselin-vuosieni hienointa antia oli perehtyminen suomalaiseen EU-metsävaikuttamiseen. Opin, että metsäpolitiikka kuuluu kansalliseen toimivaltaan eikä kestävää metsätaloutta heikosti hahmottavalle komissiolle. Opin myös, että vaikka Suomelle vihreän kultamme hyödyntäminen on valtavan mittaluokan toimintaa, metsämme sitovat joka vuosi enemmän hiilidioksidia kuin puunkorjuu sitä vapauttaa.

Olin ymmälläni, kun komissio halusi sitkeästi sekaantua metsänhoitoomme ja tehtaili malleja, jotka meinasivat väkisin muuttaa biologisen nielumme laskennalliseksi päästöksi. Kansainväliset ympäristöjärjestöt eivät aina edes suostuneet keskustelemaan kanssani – koska edustin Suomea. 

Sittemmin olen seurannut kotimaan kamaralta säännöllisin väliajoin toistuvia metsätorjuntataisteluitamme. Niihin on kotimaassa aina kytkeytynyt huoli siitä, ettemme taida oikein osata EU-vaikuttaa, kun olemme jatkuvasti pulassa puidemme kanssa. 

Miksi Suomea kiusataan? No, koska komissiolla on toimivaltaa ympäristönsuojelussa ja ilmastoasioissa, ja maapinta-alastamme 70 prosenttia on metsää. Niinpä siellä on valtava hiilivarasto ja suuri osa kasvi- ja eläinlajeistamme. Hiilinieluissa komissio on tietysti virkansakin puolesta metsämaita ”kunnianhimoisempi”. Ja sitten on se luontopuoli: metsäluontotyypeistämme 76 prosenttia on uhanalaisia, metsä­lajeista puolestaan 833, ja 754 silmällä pidettävää päälle. Suurin syy uhanalaistumiselle on metsien talouskäyttö. Vanhat ja luonnontilaiset metsät vähenevät.

Eikä tässä Suomesta ole kyse, tietenkään. Komissio katsoo asioita eurooppalaisesta ja yhä enemmän globaalista näkökulmasta. Maailman kasvihuonekaasupäästöt jatkavat kasvuaan, vaikka EU:n omat ilmastotoimet kiristyvät kohti kolmen vuosikymmenen päässä häämöttävää nettonollaa. Samalla luonnonresurssien kulutus kiihtyy ja kuudes sukupuuttoaalto etenee. Metsiä häviää maailmassa joka vuosi Portugalin pinta-alan verran. Ympäristökriisin iso kuva kannattaa huomioida metsälobbaamisemme sävyssä. 

Kotimaisen metsäkeskustelun maisemassa voi polemiikin takaa nähdä merkkejä aidosta halusta sovittaa yhteen jalostusastettaan nostamaan pyrkivän metsäteollisuuden pitkän tähtäimen toimintaedellytykset, metsänomistajien oikeudet, riittävät hiilinielut ja metsäluonnon monimuotoisuus. Uskallan veikata, että mitä enemmän alamme jakaa saman tilannekuvan Suomessa – faktoista alkaen – sitä enemmän ymmärrystä löytyy myös Brysselistä.

Metsäkonsensuksen rakentamiselle ja siis nykyistä tehokkaammalle EU-vaikuttamiselle on herkullinen hetki, kun pääsemme toimeenpanemaan EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteita. Muutakin metsiä liippaavaa tavaraa on EU:ssa valmisteluputkessa aivan valtavasti, nyt ja aivan varmasti myös tulevaisuudessa.

Kirjoittaja toimii EU-asioiden yhteensovittamisen yksikön päällikkönä

Mika Kukkonen

Kimmo Räisänen

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Trade Shark</span></span>06.06.2022

Luetuimmat