Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju on yksi ekonomisteista, jotka ovat varoitelleet Suomen velkaantumisesta. Koronakriisin alettua ääni kellossa on muuttunut.
– Tässä hetkessä on välttämätöntä velkaantua, Kangasharju sanoo, eikä ole näkemyksineen yksin.
– Velanotosta ei ole nyt kuulunut yhtään poikkipuolista sanaa niiltä, jotka ovat vähänkin taloustiedettä lukeneet.
Syy yksimielisyyteen on selvä.
Pandemian leviämisen vastaiset toimet vievät rahaa. Lisäksi velanottoa tarvitaan siihen, kun kriisistä pyritään selviämään mahdollisimman vähillä talouden vaurioilla muun muassa pitämällä yrityksiä hengissä pahimman ajan yli ja ylläpitämällä kulutuskysyntää.
Liikkumavara kapenee
Nykyinen velanottoon kannustava näkemys ei Kangasharjun mielestä ole ristiriidassa hänen aiempien julkisten menojen kasvattamista kritisoivien puheidensa kanssa.
– Tämä nykyinen tilanne osoittaa, että kun me olisimme ymmärtäneet olla velkaantumatta hyvänä aikana, nyt huonona aikana olisi paljon turvallisempi tunne ottaa velkaa. Olisimme tarvinneet puskureita. Taloustieteessä käytetään ilmaisua fiscal space, jolla tarkoitetaan sitä, kuinka paljon julkisessa taloudessa on liikkumavaraa ilman että uhkana on hallitsematon velkaantumiskehitys.
Kangasharjun mielestä Suomen talous oli heikossa asennossa ottamaan koronakriisin talousvaikutukset vastaan. Ennen kuin korona-aika koitti, lisävelan määräksi kaavailtiin tämän vuoden budjetissa 2,2 miljardia euroa, vaikka takana oli pitkä nousukausi.
Vaikka nyt lisävelka koronakriisin vaikutusten lieventämiseen on Kangasharjun mielestä kannatettavaa, ei se tarkoita, että samaan piikkiin sopisi laittaa muitakin menoja. Päinvastoin, hänen mielestään kaikki muut paitsi koronasta johtuvat menolisäykset pitäisi perua.
Äkeitä säkeitä
Karsitaan aiemmin päätettyjä menoja tai ei, velkaa Suomi joutuu ottamaan historiallisen paljon. Syöksy on syvä, kun talouden supistuminen vähentää verotuloja ja työllisyyden nopea heikkeneminen kasvattaa menoja.
Valtiovarainministeriön (VM) huhtikuista katsausta koronakriisin taloudellisista vaikutuksista voi luonnehtia saatanallisiksi säkeiksi. Sen mukaan julkisen talouden tulojen ja menojen välinen kuilu levenee 16,6 miljardiin euroon. Valtion velka kasvaa tänä vuonna 12,7 miljardilla eurolla ja paikallishallinnon velka 3,5 miljardilla eurolla.
Tämä tarkoittaa, että julkinen velka suhteessa bkt:hen kasvaa tänä vuonna lähes 10 prosenttiyksiköllä lähelle 70 prosenttia ja uhkaa nousta lähelle 80 prosenttia vuonna 2024. Valtion lisäksi myös kuntatalouden tila vaikeutuu entisestään ja työeläkerahastot muuttuvat alijäämäisiksi.
Tämä synkkyys on VM:n mukaan tulevaisuudenkuvista se valoisin vaihtoehto. Se toteutuu, jos koronakriisistä selvitään mahdollisimman pienin vaurioin eli talous olisi pysähdyksissä vain kolmisen kuukautta.
Jos kriisi pitkittyy, lukemat ovat vielä rumemmat. Puoli vuotta kestävistä talouden sulkutoimista aiheutuva julkisen talouden alijäämä kipuaisi tänä vuonna 22,5 miljardiin euroon ja velkasuhde kasvaisi lähes 100 prosenttiin vuonna 2024.
22,5 miljardia velkaeuroa lisää on paljon, mutta kuinka paljon? Summaa voi verrata vaikka siihen, että vuonna 2018 kotitaloudet maksoivat tuloveroa 28,6 miljardia sekä perintö- ja lahjaveroa alle 700 miljoonaa euroa. Valtion tämän vuoden budjetissa menojen summaksi oli päätetty 57,7 miljardia euroa.
Karmeita lukuja. Silti Aki Kangasharju sanoo, ettei hän pelkää velan vaan elvytystoimien epäonnistumisen talouskehitykselle aiheuttamaa varjoa.
– Kestävyysvajemielessä vaikutus ei tule velan koroista vaan siitä, minkälainen työttömyys tästä tulee ja kuinka paljon ihmisiä siirtyy pois työmarkkinoilta. Elvytystoimien epäonnistuminen pahentaisi kestävyysvajeongelmaa.
Korkomenot ratkaisevat
Tavallinen asuntovelallinen voi ajatella valtion velkaa kuin omaa vekaansa, joka pitää maksaa pois. Ne maat ovat kuitenkin harvassa, jotka näin ovat tehneet. Valtion velassa olennaista on korkokustannusten pitäminen kurissa: jos talous kasvaa nopeammin kuin korkotaso, velanhoito on hallinnassa sen jälkeen, kun alijäämä on saatu pieneksi. Siksi alijäämä olisi saatava sulatettua ripeästi.
Tilannetta helpottaakin se, että korot ovat nyt ja todennäköisesti vielä jonkin aikaa lähellä nollaa, se tekee kasvaneen velkamäärän kanssa elämisen helpommaksi.
Ei korkomenot silti tälläkään hetkellä mitätön summa ole, valtiovelan korkomenoiksi oli tälle vuodelle budjetoitu 860 miljoonaa euroa, kun esimerkiksi poliisitoimen kuluihin oli varattu 820 miljoonaa euroa.
Yhä raskaammasta velkataakasta huolimatta korkomenojen ennakoidaan laskevan lähiaikoina, koska alijäämää paikkaavan lainan lisäksi uudella lainalla maksetaan vanhoja erääntyviä velkoja, joiden korko on ollut korkeampi. Korkomenojen VM ennakoi kääntyvän kasvuun vuonna 2023. Vuonna 2024 se ennakoi korkomenojen olevan jo 955 miljoonaa euroa.
Velan euromäärän roimasta kasvusta huolimatta tilanne on Kangasharjun mielestä kohtuullisen hyvä niin kauan, kun Suomen velkaantuminen on Euroopan keskiarvon alapuolella.
Valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli Suomessa 59 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo vuonna 2018 oli 80,4 prosenttia ja euromaiden 85,9 prosenttia. Ääripäinä velkaantumisessa löytyvät Kreikka (181,2 %) ja Viro (8,4 %).
Euroopan unionin vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan valtioiden velan suhde bruttokansantuotteeseen ei saisi ylittää 60 prosenttia eikä budjettialijäämä saisi olla yli kolme prosenttia. Lähtötilanteessa Suomi täytti ehdot rimaa hipoen, nyt se rima on viety vanhentuneena varastoon.
– Tässä tilanteessa asetettuja rajoja ei kannatakaan miettiä, finanssipoliittinen säännöstö on tarkoitettu normaaleille ajoille. Paluuta 60 prosenttiin ei ole, joten EU:n pitäisi muuttaa riman korkeutta uskottavuuden nimissä, Kangasharju sanoo.
Maan velkaantuminen verrattuna muihin maihin on oleellista sijoittajien tehdessä valintaa, minne varojaan kohdistavat. Asiansa hyvin hoitaneiden valtioiden lainat ovat sijoittajille turvallisia kohteita, joissa korko on lähellä nollaa tai jopa sen alle.
– Jos Suomi on velkaantumisessa keskiarvon alapuolella, se on velanantajille hyvä vaihtoehto.
Säilyykö euroalue?
Julkisen talouden tasapainoa korostaneet ja valtion velkaantumisesta varoittaneet ovat aiemmin uhkakuvien maalailuissaan kuvanneet, kuinka Suomi on vaarassa joutua jopa Kreikan viitoittamalle tielle.
Tällä hetkellä ei taida löytyä montaa maata, jossa velkaantuminen ei kasvaisi merkittävästi, joten massiivisesta velanotosta huolimatta Suomi pysyy jatkossakin eurooppalaisen keskiarvon alapuolella. Kreikka monen muun maan tapaan pinkoo karkuun ja säilyttää kyseenalaisen etumatkansa.
Pelkona alkaakin olla, vetävätkö erityisen velkaantuneet euromaat muutkin maat allikkoon. Jopa euroalueen hajoaminen on Kangasharjun mielestä aito uhka. Hän ei pidä sitä todennäköisenä, mutta ei vaihtoehto mahdotonkaan ole.
– Esimerkiksi Italia alkaa olla siinä jamassa, että pitää alkaa pelätä, miten sille käy. Rahaahan maailmasta löytyy asioiden hoitamiseen. Kyse on poliittisesta tahdosta, halutaanko euroalueen säilyvän, Kangasharju sanoo.
Uhka Kreikan ja Italian tiestä on hänen mukaansa kaikilla euromailla.
– Se maa, joka ei pysty tekemään taloutta tasapainottavia toimenpiteitä, on se seuraava Kreikka.
Kangasharjun mukaan sen sijaan esimerkiksi Japani, Yhdysvallat ja Ruotsi eli maat, joilla on oma valuutta, pääsevät omien keskuspankkiensa avulla kriisistä selkeästi helpommalla.
Neljä vaihtoehtoa
Kangasharju muistuttaa, että valtion velanhoitamiseen löytyy neljä vaihtoehtoa: velka-armahdus, inflaatio, talouskasvu sekä menojen ja tulojen sopeuttaminen niin, että tulevista veroeuroista jää muiden menojen jälkeen myös velanmaksuun.
Velka-armahduksesta ei kannata tässä vaiheessa puhua, ja inflaation merkittävään kiihtymiseen Kangasharju näkee vain pienen todennäköisyyden, sillä se edellyttäisi kulutuksen ja talouden merkittävää kasvua. Siksi talouden tasapainottaminen on Suomessakin väistämättä edessä.
– Muuten velkaantuminen jatkuu voimakkaana tällä vuosikymmenellä, jolloin myös väestön ikääntymisestä aiheutuu lisää alijäämäpaineita. Silloin olisimme räjähtävällä uralla, kun velkasuhde nousisi pitkälle yli sadan prosentin.
Sama näkemys on myös koronakriisin taloudellisia vaikutuksia selvittäneellä Vesa Vihriälän työryhmällä. Se toteaa raportissaan olevan ilmeistä, että velkaantumisen hillitseminen vaatii 2020-luvulla julkisen sektorin sopeutustoimia, jotka hidastavat velkaantumistahtia.
Suurin huoli Kangasharjun mielestä kohdistuu poliittiseen järjestelmään, kun pandemian akuuttivaihe on ohi.
– Miten alijäämä saadaan kuriin ja mitä siitä seuraa? Miten paljon säästetään tai saadaanko rakenneuudistuksia aikaiseksi, jolloin talouskasvu maksaisi velkoja? Tai tuleeko sittenkin yleismaailmallinen inflaatio, joka maksaisi osan veloista, Kangasharju listaa oleellisia kysymyksiä.
Oleellista on myös se, päätetäänkö veroja nostaa. Kangasharjulla on asiaan selkeä mielipide.
– Kun etenkin palkansaajien verotus on Suomessa niin korkea, verotuksen kiristäminen veisi mahdollisuuden talouskasvun kautta tapahtuvasta velkojen haltuun saamisesta. Verojen nosto söisi rakenneuudistusten talouskasvua kiihdyttävät vaikutukset, Kangasharju päättelee.
Asiaan löytyy muitakin näkemyksiä, ja valinta alijäämän suitsevien vaihtoehtojen välillä on Kangasharjun mielestä poliittisesti niin tulenarkaa, että hän sanookin odottavansa hyvin turbulenttia poliittista syksyä.