Kaupalla on perinteisesti tavoiteltu talouskasvua ja työpaikkoja, nykyisin pitäisi tavoitella muutakin. Mutta millä keinoin?

Ukrainassa tapahtuvaa pahaa yritetään parhaillaan estää laajoilla Venäjän vastaisilla pakotteilla. Kieltämällä kauppaa halutaan siis estää pahaa, mutta voidaanko kaupankäynnillä edistää myös hyvää ja millä keinoin? 

Ainakin sitä yritetään. Ajat ovat muuttuneet siitä, kun oli itsestään selvästi hyväksyttävää tavoitella kaupalla pelkästään lisää talouskasvua ja kuluttamiseen perustuvaa hyvinvointia. Nykyisin kaupalla pitäisi edistää myös ihmisoikeuksia, ympäristön­suojelua ja yleisesti kestävän kehityksen tavoitteita. Yhtälö ei ole helppo, myöntää ulkoministeriön kestävän kaupan yksikön päällikkö Kent Wilska.

– Muutos on perustavanlaatuinen. Aiemmin ei puututtu siihen, miten on tuotettu tai mitä vaikutuksia on aiheutunut tuottajamaissa. Toisinaan ajattelen, että ladotaanko kaupan hartioille jo liikaa, toisaalta on oltava joku raja: Kuka meistä haluaa pakko- tai lapsityöllä tuotettuja tuotteita? Tavoitteiden ja keinojen tasapaino on vielä haussa, Wilska pohtii. 

Ristiriita on ajattelutavassa: toisten mielestä tuotteita ja palveluita ei voida ostaa oikeuksien ja ympäristön kustannuksella, toisten mielestä taas kaupankäyntiin ei voida liittää muita poliittisia tavoitteita. 

Yleisesti on ajateltu, että taloudellisen hyvinvoinnin kasvaessa lisääntyvät automaattisesti myös ihmis- ja työelämän oikeudet sekä ympäristönsuojelu. Kuitenkin myös valtion autoritäärisyys, korruptio ja demokratian puute vaikuttavat kehitykseen. Hyvät asiat eivät ole kaikkialla edenneet talouskasvun tahtiin. 

Usko omaehtoiseen kansainvälisten sopimusten toteuttamiseen on hiipunut. Katseet ovat kääntyneet muihin työkaluihin, eli kauppapolitiikkaan. 

Kauppasopimuksiin ehtoja

Yksi paljon puhuttu keino ovat EU:n neuvottelemat kauppasopimukset. Sopimuksissa kaikilla on taloudelliset intressit, joten niissä on vipuvoimaa pakottaa tai tukea muitakin kuin kauppa-asioita. 

– EU:n kauppasopimukset on hyväksytettävä EU-parlamentissa ja kansallisissa parlamenteissa. Niistä monet haluavat äänestäjiensä tahdon mukaisesti käyttää kauppasopimuksia muihinkin poliittisiin tarkoituksiin. Siksi niitä on tarkasteltava, oltiinpa kaupan piireissä mitä mieltä hyvänsä, sanoo kaupallinen neuvos Linda Piirto ulkoministeriöstä.

Kauppasopimusneuvotteluissa erilaisten ehtojen sisällyttäminen sopimuksiin on kuitenkin hankalaa, ja EU:lla on muutenkin suma sopimuksia odottamassa viimeistelyä.

– Jos vaaditaan jotakin, niin täytyy antaa jotakin. EU:ssa on myös monella jäsenmaalla oma lehmä ojassa, siksi mielestäni unionissa ei ole vaatimuksia lähdetty kunnolla puskemaan sopimuksiin, Wilska sanoo. 

Yleensä EU:n kauppakumppanimaat ovat jo tehneet ja allekirjoittaneet ympäristönsuojelua ja ihmisoikeuksia koskevia sopimuksia. Maat pitäisi saada kunnioittamaan ja toimeenpanemaan niitä, mutta miten sitten, jos ei kauppasopimuksilla? 

– Näen yhä ensisijaisena keinona sitoumusten vahvistamisen, yhteistyön ja dialogin jatkamisen ongelma-asioista. Ei muissakaan kansainvälisissä sopimuksissa ole taloudellisia sanktioita. Niissä sovittujen asioiden sanktioimisella kauppasopimuksissa olisi vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa kauppakumppaniemme politiikkaan, Wilska katsoo.

Yritysvastuu lakiin

Lisäksi ”hyvään velvoittamisen” keinona on EU:n itsenäisiä sääntelyn välineitä eli instrumentteja. EU ja sitä kautta Suomikin ovat siis ryhtymässä sääntelemään sitä, miten yritykset harjoittavat liiketoimintaa. 

Näistä ajankohtainen esimerkki on valmisteilla oleva yritysvastuulainsäädäntö, joka velvoittaa yritykset hallinnoimaan omasta ja liikekumppanien toiminnasta aiheutuvia haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. 

Myös instrumentteihin liittyy hankala yhtälö. Niiden kustannukset kertyvät kotikentän eli EU:n yrityksille ja julkishallinnolle. Tasapainoa etsitään siihen, mitä ja kuinka paljon haittaa instrumentit saavat aiheuttaa kotona ja mitä niillä voidaan saada aikaan muualla. 

Toivottavien vaikutusten saavuttaminen valmistelussa olevalla direktiivillä epäilyttää ainakin yrityksiä ja raportointitaakka huolettaa. S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa on pohtinut asiaa eurooppalaisten kollegojensa kanssa. 

– Asia on todella tärkeä, on tarpeen saada sitovaa sääntelyä ihmisoikeuksiin ja ympäristöön liittyvistä velvoitteista. Pahimmillaan raportointivelvollisuus saattaa kuitenkin viedä käytännön vastuullisuustyöltä resursseja, joten raportointi- ja prosessivaatimusten on huomioitava yritysten arki, Elomaa sanoo.

Raadollinen tosiasia on, että yritysten resurssit vastuullisuustyöhön ovat rajalliset. Ja kun tulevaa lakia on noudatettava, voi se johtaa vapaaehtoisten toimien vähentämiseen. 

– Jos resursseista iso osa menee hallinnolliseen tekemiseen, niin voi olla, että nipistetään jostakin muusta vastuullisuustekemisestä pois. Riskinä on, että yritykset ohjaavat tekemisensä säädöksen mukaisiksi ja muu jää, joten vapaaehtoinen työ voi jopa vähentyä ja direktiivillä tavoiteltava vaikutus kääntyä päälaelleen, Elomaa sanoo.

Kaupan tuoma hyvä

Vastuullisuustyö ei toki ole uutta. Sitä tehdään kuluttajien ja suuren yleisön paineen kasvaessa niin valtionhallinnossa kuin yrityksissäkin, esimerkiksi tuhansien erilaisten vapaaehtoisten sertifikaattien kautta. 

Joskus toki tehdään myös rajoittavia ratkaisuja, kuten tuotteen poisto valikoimasta tai kaupankäynnin katkaisu. S-ryhmässä boikotointia tai kaupan rajoittamista lähtökohtaisesti vältetään, eikä niitä nähdä vastauksena myöskään kestävyyskysymyksiin. 

– Liiketoiminta ja kaupankäynti tuovat positiivista kierrettä ja elinvoimaisuutta alueille, joilla sitä tehdään, olen itsekin nähnyt tämän paikan päällä useasti. Toimeliaisuus ja elinvoimaisuus kumpuavat kaupasta, ja joskus boikotti iskee juuri niihin, jotka sen vähiten ansaitsisivat, Elomaa sanoo.

Jos perinteisen ajattelun mukaan kaupan tuoma hyvä on yhä talouskasvu ja työllisyys, niin kauppa­politiikassa ollaan joka tapauksessa uuden äärellä.

– Yritysvastuusääntelyä sekä kauppainstrumentteja ja niiden toimivuutta analysoidaan parhaillaan ahkerasti. Ei voida varmasti vielä sanoa, että mikä parhaiten toimii, mutta sellaista vaihtoehtoa ei enää ole, ettemme yrittäisi, Linda Piirto kiteyttää.

EU:n tulevia sääntelyn instrumentteja

  • Uusi vastuullisuusraportointi, laajenee ja tuo uudet raportointistandardit 
  • Yritysvastuulaki: yrityksille velvollisuus tunnistaa ja hallinnoida ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia
  • Akkusääntelyn uudistusehdotus: uudet velvoitteet tuotantoketjuihin ja alkuperään liittyen 
  • Metsäkadon torjunta: uudet velvoitteet naudanlihalle, kahville, kaakaolle, soijalle, puutuotteille, palmuöljylle
  • Pakkotyöllä tuotetut tuotteet tarkasteluun, tulossa syksyllä 2022 
  • Kestävän rahoituksen laajennus, sosiaalinen taksonomia

Lotta Nuotio

Lehtikuva / Ton Koene

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Sami Laakso</span></span>06.06.2022

Luetuimmat