Ilmastonmuutoksesta ja sen torjunnasta koituvaa laskua ei jaeta tasaisesti
Joidenkin valtioiden talous voi romahtaa mutta miten suuri on Suomen lasku?
Dubaissa viime vuoden lopulla järjestettyä YK:n ilmastokokousta pidetään merkkipaaluna, ensimmäistä kertaa loppulauselmassa maita kehotetaan luopumaan fossiilisista polttoaineista.
Toimien kiirehtimiseen motivoivat lämpenemisen haitalliset vaikutukset luontoon ja ihmisten elinolosuhteisiin ympäri maapalloa. Ilmastonmuutoksella on myös yhä suurempia taloudellisia vaikutuksia, jotka kertyvät muun muassa sään ääri-ilmiöiden aiheuttamista tuhoista, vesipulasta ja ruoantuotannon vaikeutumisesta.
Vaikutusten ennustetaan voimistuvan tulevina vuosikymmeninä. Komissio on esittänyt arvion, jonka mukaan ilmastonmuutoksesta voi aiheutua 190 miljardin euron vuotuiset taloudelliset tappiot, jos toimiin ei ryhdytä muutoksen hillitsemiseksi.
Suunta ei ainakaan vielä ole kääntynyt, vaan fossiilisten energialähteiden käyttö on jatkanut kasvuaan. Yhdysvaltalaisen Global Energy Monitor -järjestön selvityksen mukaan maailmassa otettiin viime vuonna käyttöön lähes 70 gigawatin edestä uutta hiilivoimaa, josta Kiinassa 47 gigawattia. Koko maailmassa käytöstä poistui hiilivoimaa noin 21 gigawatin edestä.
Rikas maa, köyhä kansa
Ilmastonmuutos voi tulla kalliiksi, mutta merkittävä taloudellinen vaikutus olisi myös sillä, jos maailmassa irrottauduttaisiin fossiilisesta energiasta. Öljystä, kaasusta ja hiilestä saatavat tulot muodostavat monille maille talouden perustan.
Esimerkiksi Saudi-Arabialle öljy muodostaa runsaat 40 prosenttia bruttokansantulosta ja lähes 90 prosenttia valtion tuloista. Venezuelan bkt:stä öljytulot kattavat kolmanneksen ja tuovat vientituloista 80 prosenttia. Venäjällä öljy- ja kaasusektori on tuottanut noin viidenneksen maan bkt:stä ja suuren osan budjettituloista.
Vaikka kansantalouden tasolla maa näyttäisi saavan paljon tuloja, se ei tarkoita, että kansa voisi hyvin. Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen professori Markus Kröger sanoo, että etenkin globaalissa etelässä öljytulot eivät päädy paikallisille.
– Esimerkiksi Angolassa ja Nigeriassa valtavat öljytulot menevät eliiteille ja ulkomaisille firmoille. Ei köyhät hyödy juuri mitään. Periaatteessa öljytulojen loppuminen voisi jopa auttaa köyhiä. Esimerkiksi Niger-joen delta on täysin saastutettu, paikalliset ovat vain kärsineet öljystä, Kröger sanoo.
Hän jatkaa, että monissa maissa maaperän rikkaudet myös lisäävät korruptiota ja houkuttavat ulkomaita osallistumaan paikalliseen politiikkaan.
Markus Kröger ei pidä kovin realistisena, että fossiilisista polttoaineista päästäisiin kokonaan eroon, vaan näkee, että jatkossa voi kehittyä kahdet markkinat. Länsimaissa tapahtuu siirtymää pois fossiilisista, mutta kaikkialla ei ole varaa korvaaviin energiamuotoihin. Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa on runsaasti nousevia talouksia, jotka ovat jatkossakin fossiilienergian potentiaalisia ostajia.
Kröger luonnehtii näiden maiden toimia oman oksan sahaamiseksi, sillä ilmaston lämpeneminen iskee erityisen pahasti juuri niihin.
Fossiilienergian tuottajavaltiot ovat varautuneet tulovirtojen ehtymiseen hyvin vaihtelevasti. Tulevaisuuteen vatautyumisen ääripäätä edustaa Norja omalla rahastollaan, johon valtio on vuodesta 1996 lähtien sijoittanut öljy- ja kaasutulojaan.
Rahaston sijoitusten arvo oli viime vuoden lopussa lähes 1 400 miljardia euroa eli runsaat 250 000 euroa jokaista norjalaista kohti. Viime vuonna rahasto kasvoi lähes 200 miljardia euroa. Summan suuruudesta kertoo se, että Suomen valtion budjetti tälle vuodelle on noin 88 miljardia euroa. Fossiilisten polttoaineiden myynnillä pääomaansa yhä kerryttävä rahasto pyrkii osoittamaan ilmastovastuuta sillä, ettei se sijoita hiilialalla toimiviin energiayhtiöihin.
Varautumisen toisessa ääripäässä löytyy Venezuela. Maailman suurimmista öljyvaroista huolimatta kansa kärsii ankarasta köyhyydestä ja miljoonat ovat etsineet parempaa tulevaisuutta toisista maista.
Markus Kröger pohtii oikeudenmukaisuutta ja vastuita. Hän on ehdottomasti sitä mieltä, että öljymaat ja -yhtiöt ovat jo hyötyneet niin paljon ilmastoa lämmittävästä toiminnasta, ettei niille pitäisi maksaa mitään kompensaatiota, jos fossiilisten käyttö lopetettaisiin.
Suomen lasku maltillinen – ehkä
Taloudellisia vaikutuksia vihreästä siirtymästä on luvassa muillekin kuin fossiilisten tuottajille. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi, että vihreä siirtymä tulee nostamaan maiden julkista velkaa 10-15 prosenttia.
Laskua maksetaan myös Suomessa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA), Suomen ympäristökeskus ja ajatushautomo Demos Helsinki ovat valtioneuvoston toimeksiannosta selvittäneet ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia julkiseen talouteen.
ETLA:n tutkimusjohtaja Tero Kuusi muistuttaa ilmastonmuutoksen talousvaikutusten olevan monimutkainen ketju ja mallinnuksiin liittyvän merkittäviä vajavaisuuksia. Silti niistä voi hakea kehityksen suuntaviivoja.
Analyysin perusteella ilmastonmuutoksen fyysiset seuraukset tullevat vaikuttamaan Suomen kansan- ja julkistalouteen vähemmän kuin valtaosassa muita maita. Mutta mitä laajemmin ilmastonmuutos vaikuttaa globaaliin talouteen, sitä kovemmin taloudelliset heijastusvaikutukset tuntuvat Suomessa.
Analyysin mukaan ilmastopolitiikka alentaa kokonaiskysyntää kaikkialla maailmassa ja fossiilisia polttoaineita vievien alueiden talous romahtaa. Näillä on Suomen vientiä pienentävä vaikutus, samanaikaisesti fossiilisten polttoaineiden tuonti vähenee.
Öljymaat menettävät investointeja, ja Suomen ja EU:n kilpailukyky investointikohteena voi parantua. Teolliset investoinnit saattavat siirtyä sellaisille alueille, joilla ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat vähäisiä tai olemattomia.
Laskelmissa bkt-tappio jää EU:ssa ja Suomessa maltilliseksi.
Tero Kuusi pohtii, että Suomessa on hyvät valmiudet ottaa uudistuksia vastaan. Vahvat alat, kuten teknologiateollisuus ovat saamassa vihreän siirtymän myötä uusista ja kasvavista markkinoista oman osuutensa. Talouden sähköistyminen nostaa tuottavuutta, ja sähköistyminen voi jopa suosia energiaintensiivistä teollisuutta.
Vihreä siirtymä kuitenkin maksaa?
– Kyllä se jonkun verran maksaa, Kuusi sanoo, mutta korostaa arvion suuruuteen liittyvän isoja epävarmuuksia.
– Laskelmissa kuitenkin nähdään, etteivät pitkän aikavälin kustannukset ole erityisen suuria. Tosin niissä laskelmissa ilmastonmuutoksen torjunta tapahtuu tehokkaasti hintamekanismin kautta.
Kuusi tarkoittaa, että sillä on merkitystä, kuinka paljon muutos tapahtuu tehokkaammalla tavalla eli markkinaehtoisesti ja kuinka paljon se tapahtuu julkisen tuen avulla.
– Emme ole irti ympäröivästä maailmasta. Suomessa tämä liittyy globaaliin ja eurooppalaiseen kilpailuun investointien sijaintipaikkoista sekä vihreän teollisuuden kilpailukyvystä.
Hän korostaa johdonmukaisen ilmastopolitiikan merkitystä sille, että yritykset uskaltavat lähteä muutokseen mukaan. Silloin teknologioiden kehittyminen alentaa kustannuksia. Kuusi luonnehtii asetelmaa ajolähtötilanteeksi.
– Jos ilmastopolitiikka ei kiristy riittävästi, teknologiavalinta ei ole yrityksille taloudellisesti kannattavaa, kun vanha likainen teollisuus voi pärjätä. Ratkaisu voi olla kiristää päästöjen verotusta tai antaa tukea investoinneille sen verran, että yritykset ovat valmiita ottamaan riskin ja panostavat puhtaampaan tuotantoon. Tässä tuet voivat olla perusteltuja, mutta vain siihen pisteeseen, missä ne toimivat tehokkaasti.
Yhteinen huoli vai onko?
Ilmastonmuutoksen kaikkia vaikutuksia luonnolle ja elinolosuhteille ei voi mitata rahassa, eivätkä ne kohdistu tasaisesti eri puolille maapalloa. Myös rahassa mitattavia laskuja on luvassa sekä ilmastonmuutoksesta että sen torjunnasta, mutta niitäkään laskuja ei jaeta tasaisesti.
Rikkaissa ja kehittyneissä maissa voidaan helpommin ajatella, että ilmastotoimet ovat yksinkertaisesti hyviä, kannatettavia ja jopa välttämättömiä.
Vihreälle siirtymälle voi löytyä myös jarruttajia, sillä fossiilienergian viennistä riippuvaiset valtiot menettäisivät tulonsa ja monet maat halvan energia, jolla rakentaa talouttaan. Voi olla, ettei fossiilienergiasta luopumista ajeta yhdessä rintamassa.