Jotain uutta, jotain vanhaa – ja jotain punaista
Kiina on vastakohtien maa. Havahduin tähän taas äskettäin, kun joku kommentoi maidemme välistä ”innovatiivisen liiketoiminnan komiteaa” toteamalla, että sanahirviössä on toistensa vastakohdat. Meille Kiinan kanssa päivittäin työskenteleville tämä menee yhtä huomaamatta kuin ”sosialistinen markkinatalous kiinalaisin erityispiirtein”. Sellainen se Kiina on.
Tässä lehdessä kerrotaan Kiinan isännöimästä kansainvälisestä tuontinäyttelystä. Sen tarina menee niin, että Kiinalle on viime vuosikymmeninä kuin huomaamattaan syntynyt valtaisa kauppataseen ylijäämä. Maan kauppaministeri kiistää, että tämä olisi tarkoituksellista – Import Expo -tapahtuma osoittaa, että Kiina tukee avointa maailmankauppaa ja on tosissaan avaamassa talouttaan. Kauppaministeri on oikeassa siinä, että moni muukin maa on hyötynyt Kiinan toimiessa maailman tehtaana. Tämä ei kuitenkaan enää riitä: Trumpin aikakaudella on alettu vaatia punnusten tasoittamista.
EU ja Yhdysvallat ovat jo pitkään vaatineet vastavuoroisuutta ja tasavertaisia mahdollisuuksia Kiinan markkinoilla. Kiinan johto on lupaillut talousreformeja juhlapuheissa Davosista Boaoon, mutta liian nopeasti nuolaisseet ovat pian kuulleet, että Kiina on yhä kehitysmaa eikä siltä voida odottaa samaa kuin meiltä. Kiina on samalla julistanut Made in China 2025 -ohjelmansa tavoitteiksi korkeamman jalostusasteen ja pienemmän riippuvuuden ulkomaisista innovaatioista. Lännessä Kiinan teollisuuspolitiikka on nähty jopa uhkana. Voiko maa olla yhtä aikaa kehitysmaa ja huippuinnovaatioiden kehto?
Kiinalle moni asia vaikuttaa mahdolliselta. Gini-kertoimet ovat pitkään ennustaneet yhteiskunnallisen epätasa-arvon riistäytyvän käsistä. Samalla Kiina on talouskasvunsa turvin nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä. Monet asiantuntijat ovat jo vuosikymmenen ennustaneet Kiinan talouden romahtavan velkaantumisen kasvaessa kestämättömälle tasolle. Ei ole romahtanut. Ehkä huomenna?
Muuttaessani New Yorkista Shanghaihin vuonna 2011 minulle sanottiin, että tulet näkemään maailman kapitalistisimman maan. Toden totta, sellaista Lamborghinien pörinää ja Louis Vuittonien vilskettä en olisi uskonut kokevani. Sittemmin olen ymmärtänyt, että Kiina on porskuttanut eteenpäin omilla pelisäännöillään, koska se on voinut. Mekin olemme hyötyneet ja saaneet osamme Kiinan hurjasta talouskasvusta ja ruokkineet sitä.
Vääräleuat ovat verranneet Import Expoa muinaisen Kiinan malliin, jossa alamaiset ja kaukomaiden barbaarit jonottivat esittelemään lahjojaan keisarille. Siitäkö nyt on kyse, että kaiken maailman kansat tulevat esittelemään tuotteitaan toiveinaan isompi osuus Kiinan markkinoista? Vai onko Kiina aidosti uuden avautumisen kynnyksellä?
Joudun pilaamaan yllätyksen: ei yksi tuontinäyttely kesää tee. Mielikuvilla tässä pelataan. Vaihtotaseet tasoittuvat Kiinan vaurastuneen keskiluokan törsätessä myös ulkomailla. Suomen ja EU:n haasteena on varmistaa tasavertaiset mahdollisuudet yrityksillemme Kiinassa – ja yrittää pysyä edellä kyvyssämme innovoida.
ARTO HAAPEA
Itä-Aasia-tiimin vetäjä, ulkoministeriö