”Vaikka emme ole tilanteessa, jossa jouduttaisiin laajamittaisesti myymään ’ei oota’, ei voida myöskään sanoa, että kaikki olisi kunnossa. Jo olemassa olevissa tilauksissa on haasteita, mutta totta kai yritykset pyrkivät vastaamaan kasvaneeseen kysyntään niin hyvin kuin mahdollista.
Erityisesti ongelmia aiheuttavat tuotantoketjut, esimerkiksi komponentteja on vaikea saada ollenkaan. Jotakin tiettyä komponenttia saattaa joutua metsästämään ja siihen meneekin yrityksiltä pirun paljon aikaa. Tietysti viive tuotantoketjuissa heijastuu myös eteenpäin.
Materiaali- ja kapasiteettipulakin vaivaavat erityisesti teollisuutta, materiaalien saatavuudessa on paljon nyt ongelmia. Rakentamisen puolella pystytään vielä vastaamaan kysyntään mutta saatavuusongelmat näkyvät sielläkin materiaalien hinnannousussa.
Myös tuotannon paikallistuminen vaikuttaa toimitusketjuihin. Tällaista lokalisointia on tehty pienentämään ketjujen riskejä, joten myös toimittajia haetaan lähempää. Tämä on johtanut jonkin verran koko kansainvälisen kaupan pelikentän muutokseen. Jos aiemmin on tehty vientikauppaa muualle, niin nyt korostuu paikallisen ympäristön tunteminen ja kumppanin sieltä saaminen. Onkin yhtäkkiä aiempaa merkittävämpää, millaisessa asemassa yritys on paikallisella tuotantokentällä.
Lisäksi läpileikkaavasti ihan jokaista toimialaa vaivaa työvoimapula, ja se on koko ajan vain vaikeutumassa. Siihen en ikävä kyllä näe nopeaa ratkaisua olevan tulossa. Koronakin yhä jollakin tavalla vaikuttaa, esimerkiksi vientiprojekteja hankaloittavat haasteet asennus- ja huoltoporukan liikkumisessa ulkomailla.
Tämä kaikki näkyy toki jo kuluttajillekin. Jos haluat uuden pelikonsolin tai puhelimen, ei niitä ehkä olekaan saatavilla ja toimitusajat ovat pidentyneet.
Toisaalta on myös paljon investointihalukkuutta. Aika on nyt sille hyvä: kun kysyntää on paljon, on siihen tärkeää vastata. Jos alkaa tulla pula kapasiteetista vastaan, niin laajennusinvestoinneille on siinä hyvä sauma.”
Kirjoittaja toimii Elinkeinoelämän keskusliiton johtajana