3.10.2017 Kauppapolitiikka

Kaikki irti kauppasopimuksista

Suomella on EU:n jäsenenä kauppasopimuksia noin kuudenkymmenen EU:n ulkopuolisen maan kanssa. Horisontti on auki Meksikosta Etelä-Koreaan, ja uusia mahdollisuuksia avautuu koko ajan. Äskettäin sovellettavaksi tullut EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus (CETA, Comprehensive Economic and Trade Agreement) esimerkiksi tuo Kanadan entistä paremmin suomalaisten vientiyritysten ulottuville. Lähivuosina listaan liittyvät Singapore, Vietnam ja Japani.

Mutta miten kauppasopimukset käytännössä hyödyttävät suomalaisyrityksiä? Kuinka tehokkaasti osaamme hyödyntää niitä?

– Keskeisin ja näkyvin hyöty on tavarakaupan tullien poistuminen kokonaan tai sensitiivisten tuotteiden kohdalla tullien huomattava alennus, sanoo kaupallinen neuvos Heli Siikaluoma ulkoministeriön markkinoillepääsy-yksiköstä.

– Palvelukaupan puolella esimerkiksi CETA-sopimus avaa uusia mahdollisuuksia liikenne- ja ympäristöpalveluissa. Työvoiman liikkuvuus muuttuu sujuvammaksi, eli yritys voi lähettää työntekijöitään helpommin Kanadaan. Suomalaiset yritykset voivat myös osallistua julkisten hankintojen kilpailutuksiin, Siikaluoma luettelee.

Tavarakaupan puolella kauppasopimuksen edut ovat kaikkein selkeimmin havaittavissa. Kun suomalaisyritys vie tuotteitaan maahan, jonka kanssa EU:lla ei ole vapaakauppasopimusta, sovelletaan samaa tullitasoa kuin muillekin Maailman kauppajärjestö WTO:n jäsenille. Se on usein huomattavasti korkeampi.

Esimerkiksi Etelä-Korean kanssa EU-maat voivat käydä kauppaa terveystuotteilla – kuten lääketeknologialla, sairaalalaitteilla ja vastaavilla – ilman tullimaksuja. Ilman EU:n kauppasopimusta tullitaso olisi kahdeksan prosenttia. Pakastesianlihan tulli putosi vapaakauppasopimuksen myötä peräti 25 prosentista suoraan nollaan.

Edut vaativat omaa aktiivisuutta

Tullinalennus tietää usein selvää kustannussäästöä ja kilpailuetua sellaisiin maihin verrattuna, joilla sopimusta ei ole.

– Toinen, mitä pyritään helpottamaan, on testaus ja sertifiointi. Joitakin tuotteita ei kauppasopimuksen myötä tarvitse testata kahteen kertaan, vaan yksillä testeillä pääsee molempien maiden markkinoille, Siikaluoma lisää.

Kauppasopimusten edut eivät kuitenkaan toteudu automaattisesti. Tullinalennukselle on tiettyjä edellytyksiä: Tuotteen tulee sisältyä EU:n ja kohdemaan väliseen kauppasopimukseen ja sen alkuperän tulee olla EU:sta tai sopimuskumppanimaasta. Lisäksi alkuperästä on tehtävä ilmoitus vastaanottajamaan tulliviranomaisille.

Tuotteen ei välttämättä tarvitse olla sataprosenttisesti EU:ssa valmistettu, vaan se voi sisältää myös EU:n ulkopuolelta tulevia komponentteja tai raaka-aineita. Useimmissa tapauksissa riittää, että tuotteen tullinimike on eri kuin sen valmistuksessa käytettyjen osien, ulkomaisia raaka-aineita on riittävästi prosessoitu, tai niiden osuus tuotteessa tai tuotteen arvonlisästä on alle sovitun prosenttimäärän.

Alkuperän todistaminen on helppoa 6 000 euron arvoisiin toimituksiin saakka. Tällöin viejä voi itse laatia määrämuotoisen alkuperäilmoituksen. Tätä suurempiin toimituksiin tarvitaan Tullilta joko niin sanottu EUR.1-todistus tai valtuutetun viejän lupa, jolloin ilmoituksen voi tehdä itse.

Nämä yleiset periaatteet pätevät useimmissa tapauksissa, mutta kauppasopimusten yksityiskohdat vaihtelevat maasta ja tuotteesta toiseen, Siikaluoma huomauttaa. Joidenkin tuotteiden kohdalla tullit laskevat esimerkiksi siirtymäajan kuluessa.

– Kun neuvotteluja käydään kahdenvälisesti, sopimusten sisällöt poikkeavat toisistaan. Toisille maille tietyt tuotteet ovat sensitiivisiä ja niille ei haluta tullinalennuksia. Alennusten hakuprosessitkin poikkeavat jonkin verran toisistaan, esimerkiksi Etelä-Korean kanssa on joitain poikkeuksia.

Hanki tietoa ja hyödynnä edut

Suomi on EU:n ahkerimpien kauppasopimusten hyödyntäjien joukossa. Alennusten käyttöaste on 80 prosentin luokkaa, johon Euroopan komission tilastojen mukaan yltää noin puolet EU-maista. Esimerkiksi Itävalta, Bulgaria ja Liettua yltävät yli 90 prosentin käyttöasteeseen, kun taas kaikkein heikoimmin kauppasopimuksia hyödyntävien maiden joukossa ovat esimerkiksi Britannia, Puola ja Ranska.

– Nyt on havahduttu siihen, ettei tullinalennuksia ole täysimääräisesti käytetty. Olemme pohtineet syitä, miksi näin on, Siikaluoma sanoo.

Alennusten käyttöaste vaihtelee paitsi kohdemaittain myös sopimus- ja sektorikohtaisesti. Joidenkin kauppakumppaneiden kanssa niitä hyödynnetään ahkerammin kuin toisten.

On monia syitä, joiden vuoksi yritys mieluummin maksaa tullit kuin hakee alennusta. Vientituotteessa saatetaan käyttää paljon komponentteja, jolloin alkuperän todentaminen on työlästä. Tuotteen tullitaso saattaa olla jo valmiiksi alhainen, jolloin alennuksen hakuprosessi todistuksineen voi olla hallinnollisesti raskasta ja käydä näin jopa kalliimmaksi.

– Kaikilla yrityksillä ei välttämättä ole edes tietoa alennuksen mahdollisuudesta tai vaatimuksista, Siikaluoma toteaa.

Tietoa on kuitenkin hyvin saatavilla. Tullineuvonta antaa konkreettista tietoa esimerkiksi alkuperäsäännöistä ja muodollisuuksien noudattamisesta. Euroopan komission markkinoillepääsytietokannasta puolestaan saa ajantasaista tietoa tulleista ja asiakirjavaatimuksista sekä kaupanesteistä.

Ongelmatapauksissa Siikaluoma kehottaa ottamaan yhteyttä ulkoministeriöön joko Helsingissä tai lähetystöjen Team Finland -verkoston kautta.

– Pitkällä aikavälillä kasvu tulee EU:n ulkopuolelta, ja Suomen vientimarkkinoiden laajentaminen on turvallisuutta luova tekijä. Siihen Team Finland -verkosto pyrkii tuomaan palveluita yrittäjän avuksi.