Kalastusta kestävästi
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan maailman kalakannoista lähes kahtakolmasosaa hyödynnetään kestävällä tasolla ja reilu kolmannes on ylikalastettuja.
Arvio koskee seurannan piirissä olevia kantoja, kalastuksen asiantuntija Petri Suuronen sanoo.
Hän on tehnyt pitkän uran Luonnonvarakeskuksessa ja erilaisissa kansainvälissä hankkeissa ja toimii nykyisin alan konsulttina.
Kalakantojen tilaan vaikuttavat kalastuksen lisäksi monet ympäristötekijät, jotka ovat muutoksessa. Esimerkiksi Atlantin vesi on viime vuosina lämmennyt ja Atlantin turskakanta on sen vuoksi ahtaammalla.
– Turskan kalastus on tiukasti säädeltyä, jotta kantaa ei ylikalastettaisi. Tämä varmistetaan alue- ja aluskohtaisilla saaliskiintiöillä, Suuronen sanoo.
Myös monet tonnikalakannat valtamerellä ovat seurannassa. Suuronen huomauttaa, että vastoin yleistä uskomusta, pääosa tonnikalakannoista on kohtuullisen kestävällä tasolla, mutta varsinkin sinievätonnikalojen kannat ovat heikentyneet ylikalastuksen vuoksi.
Suurosella on ollut työtehtäviä muun muassa Kaakkois-Aasiassa, Lähi-idässä ja Latinalaisessa Amerikassa. Monet tehtävistä ovat liittyneet kalastuksen kestävyyden varmistamiseen ja sertifiointiin. Useisiin maihin, kuten esimerkiksi Saksaan ja USA:han, on jo vaikea viedä kalaa, jos se ei ole sertifioitu.
– Ihmiset eivät yleensä tiedä, ovatko kaupan tiskillä olevat kalatuotteet peräisin kestävästä kalastuksesta. Sen sijaan ympäristöjärjestöt, tukkukaupat ja isot kauppaketjut kiinnittävät nykyisin paljonkin huomiota vastuullisuuteen, ja sitä kautta sertifiointi yleistyy koko ajan. Sertifikaatin avulla kauppa voi osoittaa, että kalatuote on peräisin kestävästi hyödynnettävästä kalakannasta. Asiakkaat voivat näin valita kestävästi kalastetun tuotteen ilman että heidän täytyy itse selvittää sitä. Se olisikin hyvin vaikea tehtävä.
Sertifikaatin saaminen on pitkä ja vaativa prosessi.
– Pitää pystyä osoittamaan, että kalastus on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää, eikä kalastus aiheuta haitallisia muutoksia elinympäristöille. Myöskään sivusaaliit, eli muut kuin kohdelajit, eivät saa vaarantua.
Sertifiointi aiheuttaa kuluja, mutta voi myös avata oven rahakkaammille vientimarkkinoille. Suurosen mukaan sertifiointi toimii melko hyvin länsimaissa, mutta kehittyvissä maissa tilanne on toinen. Siellä kalakauppaa käydään paikallisesti ja usein vain hinta ratkaisee. Kehittyvissä maissa kala on usein merkittävä ravintolähde ja kaikki kala menee kaupaksi. Vientimarkkinoille pääsy edellyttää usein kuitenkin sertifiointia.
Kalakantojen kestävyys ohjaa kalastusta myös Suomen merialueilla. EU:n maatalous- ja kalastusneuvosto on jälleen sopinut Itämeren kalastuskiintiöistä. Suomen kalastuskiintiö silakalle on vuodelle 2025 vajaat 55 000 tonnia. Se on alle puolet kymmenen vuoden takaisesta kiintiöstä. Kiintiö on pienentynyt, koska kalakannan tila on heikentynyt.