Karjalasta kajahtaa globalisaatio
Tänäkin vuonna monet Karjalan asutuskeskukset ovat palelleet ensipakkasissa, kun kaupunkien lämmityskattilat eivät ole käynnistyneet. Karjalan lämmöntuotanto on nojautunut tähän saakka hyvin pitkälti öljyyn ja hiileen.
Katse on käännetty kaasuun, joka on ollut käytössä aiemmin vain Petroskoissa ja Kontupohjassa. Tasavallan hallitus ja Gazprom ovatkin sopineet kaasuputken vetämisestä Laatokan pohjois- ja itärannoille vuosina 2012–2015, mikä tulee pitkälti ratkaisemaan Lahdenpohjan, Sortavalan, Pitkärannan ja Aunuksen piirien lämmitysongelmat. Kaasu johdetaan Karjalaan Uralin suunnalta.
Tämän lisäksi suuria toiveita asetetaan Shtokmanin kaasukentän rakentamiseen. Jos hanke toteutuu, se tarkoittaa kaasuputken kulkua Karjalan läpi, jolloin myös useat Karjalan pohjoisosien asutuskeskukset pääsisivät kaasuverkon piiriin.
Karjalassa suunnitellaan myös puun ja turpeen tehokkaampaa hyödyntämistä. Tasavallan hallituksen tavoitteena on lisäksi rakentaa tulevina vuosina useita pieniä vesivoimaloita eri puolille Karjalaa.
Karjalan liikenneinfrastruktuurin ulkoinen kuva on hyvin kehno. Suurimmat päätiet alkavat kuitenkin olla jo kelvollisessa kunnossa. Kansainvälisiä rajanylityspaikkoja Karjalan tasavallan ja Suomen välisellä rajaosuudella on kolme.
Rautatiekuljetukset Niirala–Värtsilässä ovat puutavaraa, Vartius–Lytässä myös rautapellettejä. Paikalliset toimijat ovat toivoneet molemmille myös konttiliikennestatusta. Karjalan puolella on esitetty ajatuksia myös uusista henkilöliikenneyhteyksistä reiteille Petroskoi–Sortavala–Joensuu ja Petroskoi–Kostamus–Kajaani–Oulu.
Lentoliikenne Petroskoin ja Helsingin välillä käynnistyi uudestaan marraskuussa. Petroskoista pääsee lentäen myös Moskovaan ja Pietariin. Petroskoin lentokentän infrastruktuuri ei mahdollista vielä laajempaa lentoliikennettä. Kentän perusparantaminen kuuluukin tasavallan keskeisiin infrastruktuurihankkeisiin.
Karjala rajautuu itäosiltaan Vienanmereen – siis Pohjoisen jäämeren lahteen. Tasavallan tulevien vuosien suurimpiin liikenne- ja logistiikkasuunnitelmiin kuuluukin Vienanmeren rannalla sijaitsevan Belomorskin sataman uudistaminen syväsatamaksi, jonka toivotaan voivan kilpailla Pohjoisen jäämeren kuljetuksista.
Satamahankkeen valmistelu on jo käynnistynyt, ja uudistettu Belomorsk olisi tämänhetkisten suunnitelmien mukaan tarkoitus saada toimintaan vuonna 2015. Sataman syvyys olisi ensi vaiheessa 12,5 metriä, myöhemmin 16,5 metriä. Sen vuosikapasiteetiksi kaavaillaan yhdeksän miljoonaa tonnia, myöhemmin tätä olisi tarkoitus kasvattaa 15 miljoonaan tonniin saakka.
Karjalassa käynnistynyt tai tulevina aikoina on käynnistymässä myös muutamia muita kehityshankkeita. Venäjän suurimmaksi kutsuttu marjanjalostustehdas aloitti toimintansa Petroskoissa päättyneenä kesänä. Rakenteilla on Venäjän ensimmäinen OSB-levytehdas, jonka on määrä aloittaa tuotantonsa kesällä 2012.
Karjalassa kaavaillaan myös laajamittaisen kirjolohenkasvatuksen aloittamista, mutta hanke on saanut osakseen ympäristönsuojelijoiden kritiikkiä.
Kritiikkiä on esitetty myös uusia metsäsuunnitelmia kohtaan. Tasavalta haluaisi muuttaa metsiensuojelusuunnitelmaansa niin, että suojelualueiden määrä supistuisi kolmannekseen tähän asti aiotusta.
Tasavallalla itsellään ei ole rahaa suurten investointihankkeiden rahoittamiseen. Se ei ole edes taloudellisesti omavarainen, vaan noin kolmannes sen budjettituloista on federaatiotason tukia. Tarvitaan siis yksityisen sektorin investointeja. Jää nähtäväksi, miten Karjalan tasavalta saa niitä houkuteltua.