Julkinen panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan kannustaa yrityksiä riskinottoon, josta voi syntyä koko yhteiskuntaa rikastuttavia helmiä.

Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna Suomi on 36 OECD-maan joukossa sijalla 29, kun vertaillaan julkisen sektorin yrityksille tarjoamia innovaatiokannusteita. Jos katsotaan koko t&k-panostusta, Suomi on OECD:n maista kymmenen eniten panostavan maan joukossa. Nyt nämä t&k-panostukset ovat 2,7 prosenttia bkt:stä, kun ne suurimmillaan olivat 3,7 prosenttia vuonna 2009. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoite nostaa osuus neljään prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

– Vähennys on ollut suurempi kuin yhdessäkään toisessa OECD-maassa, Aalto-yliopiston professori Erkki Ormala sanoo.

Mitä vaikutuksia sillä sitten on, että osaamista korostavassa, korkean kustannustason ja viennin menestyksestä riippuvaisessa Suomessa panostuksia on vähennetty?

– On tieteellisesti täysin kiistatonta, että tutkimus- ja innovaatiopolitiikka on tärkein työkalu vaikuttaa talouskasvuun ja työllisyyteen, Erkki Ormala sanoo.

– Emme me pysty kilpailemaan kansainvälisesti palkkatasomme avulla. Siksi meillä pitää olla sellaista osaamista ja siihen perustuvaa liiketoimintaa, mitä muualla ei ole, hän jatkaa.

Jaettu riski uskalletaan ottaa

Erkki Ormala hakee perustelut t&k-panostusten merkityksestä kansainvälisistä tutkimuksista. Esimerkiksi vuoden 2018 taloustieteen Nobel-palkinnon saanut Paul Romer ja myös OECD ovat osoittaneet, kuinka tutkimus- ja innovaatiotoiminta on kansantalouden kehityksen kannalta keskeistä. Tuottavuuskehitys perustuu lähes kokonaan uuden tiedon ja teknologian nopeaan soveltamiseen.

Yritysten t&k-panostuksista kohdistuu erään tutkimuksen mukaan 86 prosenttia toiminnan pienimuotoiseen paranteluun, mutta tuottavuuskehityksestä se näyttää selittävän vain puolet. Toinen puoli tuottavuuskehityksestä tulee rakenteellisesta muutoksesta, josta syntyy kokonaan uusia liiketoimintoja. Tämä vie yritysten panostuksista siis vain noin 14 prosenttia.

Kansantalouden pidemmän aikavälin kasvu edellyttää tätä talouden rakenteen uudistumista ja monipuolistumista. Pelkkä olemassa olevan toiminnan tehostaminen ei pidemmän päälle riitä, koska taloudessa vanhaa toimintaa katoaa koko ajan uusien innovaatioiden syrjäyttämänä.

– Yhteiskunnassa pitäisi olla sellaisia insentiivejä, että yritykset olisivat valmiita investoimaan pidemmän aikavälin teknologian ja osaamisen kehittämiseen siitä näkökulmasta, että niille syntyy mahdollisesti uutta liiketoimintaa, Ormala sanoo.

Paul Romerin tutkimus osoitti, että kun julkinen rahoitus on jakamassa riskiä, myös yritykset ovat valmiimpia ottamaan sitä, eivätkä keskity vain olemassa olevan toiminnan tehostamiseen.

Eikä julkinen rahoitus selvityksen mukaan syrjäytä yritysten omaa t&k-rahoitusta vaan päinvastoin lisää sitä. Esimerkiksi Business Finland ja sitä ennen Tekes ovat viime vuosikymmenien aikana rahoittaneet noin kolme prosenttia yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnasta ja jokaista niiden sijoittamaa euroa kohden yritykset ovat sijoittaneet kaksi euroa tähän toimintaan.

Kokonaisuus rakentuu osista

Vuosina 2008–2012 vuotuiset t&k-panostukset olivat Suomessa seitsemän miljardin euron tasolla. Viime vuosina summa on pudonnut noin miljardilla. Yrityssektorin osuus kokonaismenoista on noin kaksi kolmasosaa, ja pudotukseen on vaikuttanut erityisesti yritysten investointien lasku.

Yritykset ovat siirtäneet t&k-toimintaansa pois Suomesta. Vuonna 2015 suomalaisyritysten innovaatioista 17 prosenttia syntyi ulkomailla, vuonna 2018 ulkomailla syntyneiden innovaatioiden osuus oli kasvanut jo 28 prosenttiin. Suurimmaksi syyksi tähän yritykset mainitsivat rahoitukseen liittyvät syyt.

Kun Suomen julkinen tuki yritysten innovaatioiden edistämiseen suhteutetaan bkt:hen, julkisen sektorin kokoon tai yritysten omiin panostuksiin, Suomi sijoittuu OECD-vertailussa kaikissa tarkastelukohdissa alimpaan kolmannekseen. Esimerkiksi ruotsalaiset yritykset saavat keskimäärin 1,5–2 kertaa suuremman julkisen tuen omaan kehittämistoimintaansa. USA:ssa julkiset panostukset suhteutettuna yritysten panostuksiin ovat kolminkertaiset Suomen tasoon verrattuna.

Ormala muistuttaa, ettei pelkkä t&k-rahoituksen kasvattaminen takaa tuloksia, kyse on koko innovaatioekosysteemin toimivuudesta ja yritysten toimintaympäristöstä, johon liittyy olennaisesti esimerkiksi yritysten mahdollisuus tuoda uusia innovaatioita käytäntöön ja osaavan työvoiman saatavuus.

– Eri mailla on erittäin vahvoja politiikkatoimenpiteitä, jotta kansainväliset yritykset investoisivat niihin maihin, Ormala painottaa.

Laajat heijastusvaikutukset

Onnistuneet t&k-panostukset siivittävät yrityksiä menestykseen, mutta hyöty leviää laajemmalle. Business Finlandin laskelmien mukaan jokainen innovaatioihin investoitu euro vivuttaa 20–30-kertaisesti uutta kasvua ja uudistumista. Näin 300 miljoonan euron lisäys innovaatiorahoitukseen synnyttää sen laskelmien mukaan kerrannaisvaikutuksineen 60 000 lisätyöpaikkaa ja kuusi miljardia euroa uutta vientiä yhdessä vaalikaudessa. Jokaista high tech -työpaikkaa kohden syntyy yksi toinen työpaikka.

Kuulostaa helpolta. Tämähän tarkoittaisi, että tuolla 300 miljoonalla hallituksen työllisyystavoite saavutettaisiin. Business Finlandin johtaja Hannu Kemppainen kuitenkin muistuttaa, että työpaikkojen kasvu ei ole nettomääräistä, koska samojen yritysten vanhoista liiketoiminnoista poistuu työpaikkoja koko ajan.

Kemppainen siteeraa tutkimusta, jonka mukaan t&k-investointien hyödyistä noin puolet syntyy suoraan niissä yrityksissä, joissa investoinnit tehdään. Kansantalouden kannalta toinen puoli hyödyistä syntyy heijastusvaikutuksina muissa yrityksissä.

– Tämä tarkoittaa sitä, että investointilaskelma on eri näköinen yksityisen rahoittajan ja yrityksen kannalta kuin yhteiskunnan kannalta, Kemppainen sanoo korostaen julkisen rahoituksen merkitystä.

Tietoista riskinottoa

Jotta hyvät bisnesideat realisoituisivat, rahoituspäätöksissä pitää ottaa tietoista riskiä ja hyväksyä, että kaikki ideat eivät kanna menestykseen asti. Jos pelattaisiin täysin varman päälle, moni potentiaalinen onnistuja jäisi ilman rahoitusta. Kemppainen tekee jaon kolmeen.

– Pieni osa Business Finlandilta tukea saaneista yrityksistä ei menesty, suurin osa menestyy kohtuullisesti ja mukana on myös joitakin supermenestyjiä.

Hän nostaa esiin, kuinka aikanaan Tekes investoi Nesteen biodieselin kehittämiseen kaikkiaan noin 25 miljoonaa euroa. Kun biodiesel saatiin noin 15 vuoden kehittelyn jälkeen täysimittaisesti tuotantoon, heti ensimmäisenä vuonna sen perusteella maksetut yhteisöverot kattoivat reilusti kehittämiseen annetun julkisen tuen ja lisäksi kaiken sinä vuonna suurille yrityksille Tekesin kautta jaetun kehittämistuen. Sen jälkeen biodiesel on tuonut hyvinvointia yhteiskunnan pyörittämiseen. Toinen helmi on Supercell, jonka perustaja Ilkka Paananen on todennut, ettei yhtiötä olisi edes olemassa ilman alkuvaiheen julkista tukea.

Tuloksia nyt vai myöhemmin

T&k-panostusten kasvattamisen puolesta on perusteita, jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon. Arjen todelliset kannustimet voivat yrityksissä kuitenkin puhua uutta luovaa kehittämistä vastaan.

Silloin kun yrityksellä menee huonommin, ensisijainen huomio on nopeasti vaikuttavissa kustannussäästöissä ja olemassa olevan tuotannon kehittämisessä. Jos taas yrityksellä menee hyvin, olemassa olevat liiketoiminnot tuovat rahaa, eikä uuden kehittämiseen välttämättä nähdä pakottavaa tarvetta. Uuden liiketoiminnan kehittäminen saattaisi myös haastaa yrityksen tulosta tuovaa liiketoimintaa.

Eivätkä kannusteet julkisella puolellakaan taida kaikissa laskelmissa puoltaa pitkäjännitteistä innovaatiorahoitusta. Alkuvaiheessa panostukset näyttävät menoilta, ja hedelmät kypsyvät mahdollisesti vasta pitkän ajan kuluttua.

Erkki Ormala kannustaa kaukonäköisyyteen. Hän muistelee vuotta 1996, jolloin Suomen talous kynsi todella syvällä ja työttömyys oli 16 prosentin luokkaa.

– Samaan aikaan kun tehtiin merkittäviä säästöpäätöksiä, hallitus teki päätöksen 1 500 miljoonan markan eli 250 miljoonan euron sijoittamisesta sellaiseen tutkimukseen, jolla tuetaan talouskasvua, monipuolistetaan tuotantorakennetta ja luodaan uusia työpaikkoja.

Ormala teki hallituksen pyynnöstä suunnitelman rahoituksen käytöstä ja panostukset laitettiin pitkän aikavälin kehittämishankkeisiin. Jälkikäteen Etla arvioi, että panostusten avulla saatiin synnytettyä Suomeen 37 000 työpaikkaa.

Sami Laakso

Jukka Pylväs

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Lotta Nuotio</span></span>10.06.2021

Luetuimmat