FacebookTwitterEmail

Suomen ääni kuuluviin kauppaneuvotteluissa

Ulkoministeriön yksikönpäällikkö Marjut Akola huolehtii kulisseissa Suomen eduista EU:n kauppaneuvotteluissa.
Teksti: Matti Koskinen
Kuva: Sami Heiskanen

Syyskuun 21. päivä 2017 oli monelle suomalaiselle vientiyritykselle hyvä päivä. Silloin EU ja Kanada alkoivat soveltaa keskinäistä vapaakauppasopimustaan. CETA-sopimus (Comprehensive Economic and Trade Agreement) tuo suomalaisyrityksille potentiaalisia säästöjä, alennuksia tulleihin ja uusia kasvumahdollisuuksia.

Ennen tätä on kuitenkin tehty vuosien työ. CETA-sopimuksen neuvottelut alkoivat jo vuonna 2009, ja ne saatiin päätökseen vuonna 2014. Sen jälkeen sopimuksen hyväksymiseen, ratifiointiin ja käytännön toteutumiseen on kulunut kolme vuotta.

Yksikönpäällikkö Marjut Akola ulkoministeriön markkinoillepääsy-yksiköstä tietää hyvin, miksi. Kansainväliset kauppasopimukset ovat laajoja, monimutkaisia kokonaisuuksia ja niiden neuvottelut kiemuraisia prosesseja.

– Hyvin tavallista on, että neuvotteluissa käydään esimerkiksi 16–17 neuvottelukierrosta. Prosessit ovat pitkiä, tyypillisesti neljästä kuuteen vuotta, Akola kertoo.

Pk-yritykset: kertokaa kaupanesteistä

Akolan johtaman yksikön vastuulle kuuluvat kauppasopimukset eräiden maiden, kuten Japanin, Etelä-Korean, Turkin ja ASEAN-maiden kanssa. Japanin kanssa neuvottelut ovat lähellä maalia, ja Singapore-sopimus on jo valmis hyväksyttäväksi. Parhaillaan EU neuvottelee muun muassa Mercosur-maiden (Brasilia, Argentiina, Uruguay, Paraguay), Indonesian ja Meksikon kanssa.

EU:ssa kauppapolitiikka kuuluu pitkälti unionin toimivaltaan, ja kauppasopimuksiin osallistuvat kiinteästi kaikki unionin kolme korkeinta elintä. Karkeasti ottaen jäsenmaista koostuva neuvosto hyväksyy mandaatin, jossa sovitaan neuvottelujen päätavoitteet, komissio neuvottelee ja EU:n parlamentti ja jäsenmaat molemmat hyväksyvät lopullisen sopimuksen.

Jäsenmaiden ääni kuuluu paitsi kerran puheenjohtajakaudessa kokoontuvan kauppaministerineuvoston, myös viikoittain kokoontuvan EU:n kauppapoliittisen komitean kautta.

– Siellä jäsenmaat, Suomi mukaan luettuna, tuovat kantojaan esiin. Toki olemme muutenkin hyvin läheisesti mukana vaikuttamassa komission kanssa. Jotta voidaan ajaa Suomen etuja komission suuntaan, meidän täytyy tietää, missä on ongelmia, Akola sanoo.

Sopimukset kattavat lukuisia osa-alueita tulleista, palveluista, julkisista hankinnoista ja tekijänoikeuksista valtion tukiin, tuontisuojainstrumentteihin ja kestävään kehitykseen. Kun käsitellään näin laajaa palettia, kotiläksyt on tehtävä hyvin, Akola toteaa. Se tarkoittaa tiivistä yhteystyötä sidosryhmien ja yritysten kanssa.

– Tarvitsemme yrityksiltä tietoa, missä niillä on ongelmia ja haasteita tai kaupanesteitä kyseisessä maassa. Mitä yritykset kokevat tärkeinä, missä tuotteissa tullit tai sääntely aiheuttavat ongelmia?

Tässä suhteessa suomalaisyritykset voisivat olla aktiivisempiakin, Akola huomauttaa. Hän toivoo, että yritykset olisivat yhteydessä ministeriöön kohdatessaan kaupanesteitä ulkomailla.

– Suomen vienti lepää karkeasti ottaen noin parinkymmenen suuren yrityksen harteilla, mutta näiden ohella olemme erityisesti kiinnostuneita pienten ja keskisuurten yritysten intresseistä. Niiden toivomme olevan enemmän yhteyksissä meihin, Akola sanoo.

Neuvotteluja ohjaa mandaatti, joka määrittää, mistä ja missä rajoissa komissio voi neuvotella. Varsinaiset ratkaisut menevät kuitenkin pienimpien yksityiskohtien tasolle – esimerkiksi tavarakaupan markkinoillepääsyä puidaan kahdeksannumeroisten tullinimikkeiden tarkkuudella.

– Suomella on eri intressit esimerkiksi Japanin ja Indonesian kanssa. Japanissa metsäteollisuustuotteet olivat meille tärkeitä, koska ne muodostavat merkittävän osan viennistämme. Varsinkin kun lähestytään neuvottelujen loppuvaihetta, on fokusoitava ponnistuksia, Akola sanoo.

Marjut Akola

– Kauppaneuvotteluprosessit kestävät vuosia ja vaativat kompromisseja. Palkitsevaa on, kun näkee, että sopimukset todella helpottavat yrityksiä kansainvälistymään, Marjut Akola sanoo.

Suomella hyvä maine

Valtavaan työmäärään nähden Akolan yksikkö toimii suhteellisen kevyellä henkilöstömäärällä. Yksikössä kauppaneuvottelujen parissa työskentelee joka päivä 3–4 ihmistä ja koko osastolla kymmenkunta.

– Resurssit eivät ole isot, mutta meillä on erittäin hyvää osaamista ja kokemusta, Akola kehuu.

Hän itse on tehnyt käytännössä koko uransa ulkoministeriössä juuri kauppapolitiikan parissa.

– Valmistuin 1990-luvun alussa pahimman laman aikaan. Silloin ei ollut työtä tarjolla, mutta ulkoministeriössä oli mahdollisuus vastavalmistuneen tukeen. Olin opiskellut kansainvälistä politiikkaa viimeiset viisi vuotta. Kehityspoliittinen osasto ei niin kiinnostanut, mutta kauppapolitiikka oli uusi asia, joten valitsin sen. Sillä tiellä olen.

Työ vaatii Akolan mukaan muun muassa priorisointia: on osattava nähdä Suomen kannalta keskeiset asiat valtavasta tietomäärästä. Toisaalta tärkeitä ovat vaikuttamis- ja yhteistyötaidot, siis lobbauskyvyt. Akola on työskennellyt aikaisemmin lähetystöneuvoksena Brysselissä ja nähnyt EU:n hallinnon, byrokratian ja kaupunkia kansoittavat sadat lobbariryhmät toiminnassa.

Pienelläkin maalla on isossa koneistossa mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.

– Meillä on hyvä maine EU:ssa, meitä kuunnellaan. Me puhumme, kun meillä on sanottavaa, ja siksi meitä arvostetaan.

Näkyvät tulokset palkitsevat

Neuvotteleminen on kompromissien tekemistä ja tasapainottelua eri intressien välillä, eikä kukaan saa kaikkia tavoitteitaan läpi: ei kauppakumppani, ei EU, eikä yksikään jäsenmaa. Niiden kaikkien tavoitteet on jotenkin sovitettava yhteen.

– Kaikkea ei saa, mitä haluaa. Jos meillä on joku asia tärkeä, joudutaan tekemään myönnytyksiä jossain toisaalla. Komissio joutuu myös tasapainottelemaan 28 jäsenmaan intressien kanssa. Alussa lähdetään maksimitavoitteista, jotka sitten tiivistyvät, Akola selittää.

Valtaosa asioista sovitaan neuvottelukumppanien kesken teknisellä tasolla työryhmissä, mutta mitä hankalampi kiistakysymys, sitä ylemmäs hierarkiassa sen ratkaisu siirtyy. Joskus tarvitaan myös poliittista vetoapua, jotta neuvottelut saadaan nytkähtämään eteenpäin.

– Japanin kanssa esimerkiksi maatalous oli niin kipeä paikka, että siitä päästiin sopuun vasta kun maatalouskomissaari Phil Hogan ja kauppakomissaari Cecilia Malmström matkustivat Tokioon tapaamaan ministerikollegansa, Akola kertoo.

Akolan mukaan palkitsevinta vuosien uurastuksessa ovat konkreettiset tulokset. Esimerkiksi Etelä-Korean kanssa solmitun vapaakauppasopimuksen seurauksena Suomen vienti Etelä-Koreaan on lisääntynyt 40 prosenttia.

– Kauppapolitiikka on syvällä sydämessäni. Kun näkee, että työllä on konkreettista vaikutusta ja voi omalla pienellä panoksellaan mahdollistaa ja helpottaa yritysten markkinoillepääsyä, se tuottaa tyydytystä, Akola toteaa.

Marjut Akola

Ulkoministeriön markkinoillepääsy-yksikön yksikönpäällikkö
Yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta
Työskennellyt aikaisemmin muun muassa lähetystöneuvoksena Brysselissä ja Genevessä
Perheeseen kuuluvat mies ja 19-vuotias tytär
Asuu Helsingissä
Harrastaa liikuntaa, lukemista ja veneilyä