Kauppapolitiikan on palattava juurilleen
EU on menettämässä asemiaan kauppamahtina.
Euroopan unionin on väitetty olevan maailman kaupan ja kauppapolitiikan mahti. Olihan edellisen komission kauppastrategia mahtipontisesti ”Kauppaa kaikille – Trade for All”. Nykyisen komission kauppalinja on kuitenkin ollut vahvasti sisämarkkinoita suojaava erilaisilla sääntelykeinoilla. Ilkikurisesti nykylinjaa on kuvattu nimellä ”Kaikkea muuta paitsi kauppaa – Anything but Trade”.
Tuoreimpien Maailman kauppajärjestö WTO:n tilastojen mukaan EU on valitettavasti menettämässä asemiaan kauppamahtina. Sen osuus maailman viennistä on laskenut 17 prosentista 14 prosenttiin vuosina 2002–2022. Vuosien varrella tehtyjen lukuisien kauppasopimusten EU on toki vielä komission arvion mukaan tärkein kauppakumppani 74 maan kanssa, kun Kiinan vastaava luku on 66 ja USA:n 31. Mutta asetelma on myös muuttumassa, sillä alueelliset kauppasopimusjärjestelyt RCEP- ja CPTPP kiihdyttävät Aasian maiden keskinäistä kauppadynamiikkaa.
Maailman talouskasvun painopisteen siirtyessä Aasiaan, EU:lla pitäisi olla jo nyt kauppadiilit kasvutalouksien kuten Filippiinit, Malesia, Intia, Indonesia ja jopa Kiinan kanssa. Tällä kaudella EU sai sopimukset aikaiseksi sellaisten kauppamahtien kuin Chile, Kenia ja Uusi-Seelanti kanssa. Sen sijaan Australian kanssa ei onnistuttu, ja 24 vuotta neuvoteltu Latinalaisen Amerikan ja EU:n Mercosur-diili on taas umpisolmussa. Surullista on myös jäsenmaiden hitaus ratifioida. Sopimukset Vietnamin (2007) ja Kanadan (2009) kanssa ovat yhä kansallisesti hyväksymättä yli kymmenessä EU-maassa.
Ennustukset Euroopasta kuihtuvana taloutena ja maailman ulkoilmamuseona uhkaavat toteutua.
EU:n kauppapolitiikan linjanmuutosta on toki perusteltu geopolitiikan syillä ja arvojen kiristyvällä kisalla, mutta taitaa Brexitkin olla yksi syy. Perinteisesti brittejä protektionistisemman Pariisin ääni kuuluu vahvana Brysselissä. Euroopan parlamentin ja komission vaihtuessa kauppapolitiikan on kuitenkin syytä palata juurilleen, mikäli haluamme sen tukevan kasvua luovia vientiyrityksiämme ja samalla vahvistavan hyvinvointiamme sekä talouden resilienssiä.
Seuraavan komission kauppapolitiikan terävä kärki pitää olla uusien markkinoiden avaaminen sekä esteiden karsinta kaupankäynniltä ja kansainvälisiltä investoinneilta protektionismin leimaamassa maailmassa.
Samalla vahvistetaan strategisia kumppanuuksia. Uusia diilejä on saatava tehokkaasti neuvoteltua ja voimaan. Vaarana on, että EU menettää uskottavuutensa kauppakumppanina, painoarvomme maailmantaloudessa laskee ja hyvinvointimme kärsii. Ennustukset Euroopasta kuihtuvana taloutena ja maailman ulkoilmamuseona uhkaavat toteutua.
