9.6.2025 Kauppapolitiikka Yhdysvallat

Kauppapolitiikka muuttuu palapeliksi

Tullipuheet ovat järkyttäneet suomalaisyritysten maailmankuvaa. Trump on kuitenkin vain yksi ilmiö maailmantalouden murroksessa, missä globalisaatio vetää henkeä ja alueellistuminen korostuu.

Pekka Vänttinen Shutterstock

Jotkin vanhat lohkaisut jäävät elämään ja kliseytyvät. Sellainen on Tauno Matomäen heitto. Vuorineuvoksen mukaan Suomesta on turha yrittää hevosta pienempää härveliä muualle myydä. Päteekö tuo lausuma sitten kutinsa tarkasteltaessa nykyistä kauppaa Yhdysvaltoihin?

Pätee ja ei päde.

Elinkeinorakenteen monipuolistumisen myötä rapakon taakse matkaa televiestintää, kyberturvaa, lääkkeitä ja kemianteollisuuden tuotteita. Suomen palveluviennistä, johon kuuluu esimerkiksi huoltoliiketoiminta, Yhdysvaltojen osuus on 25 prosenttia, arvoltaan noin 6,5 miljardia euroa.

Teollisuuden koneiden ja laitteiden siivu Yhdysvaltoihin suuntautuvasta viennistä on silti merkittävä. Vuonna 2024 se oli 21 prosenttia, metsäteollisuuden tuotteiden osuus oli reilut 16 prosenttia. 

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kuluvan vuoden alussa julkaiseman vientibarometrin mukaan 25 prosenttia yrityksistä oli halukkaita lisäämään kumppanuuksia Yhdysvalloissa. Tuolloin esi­makua markkinan muuttumisesta oli saatu vasta Donald Trumpin ensimmäisen kauden alumiini- ja terästulleista. Laajemmat tariffit olivat vielä vaalikamppailun retoriikkaa.

Huhtikuun lopulla EK kysyi yrityksiltä uusien tullien vaikutuksista. Vastausten perusteella tunnelmat vaikuttivat muuttuneen. Amerikkaa katsotaan uusin silmin.

Suomalaisista vientiyrityksistä 58 prosenttia arvioi Yhdysvaltojen vientinsä vähenevän ja 40 prosenttia uskoi vähentävänsä liiketoimintaansa maassa ja hakevansa uusia markkinoita. Vain 12 prosenttia suunnitteli lisäävänsä tuotantoa Yhdysvalloissa. Tosin vain kaksi prosenttia yrityksistä oletti viennin maahan tyrehtyvän kokonaan.

Tulivatko uuden hallinnon toimet lopulta yllätyksenä ja osattiinko – ja osataanko – epävarmuuteen varautua? EK:n kauppapolitiikan johtajalla Timo Vuorella on sormi yritysten pulssilla.

– Varauduttu on, mutta varmaan suuruusluokka yllätti, kun globaaleihin arvoketjuihin laitetaan hiekan sijasta kivenmurikoita. Asia on pitkälti toimiala- ja yrityskohtainen. Päätöksiä tuotannosta ja investoinneista tehdään jatkuvasti ja perustellusti. Jokaiseen poliittiseen narahdukseen ei reagoida, sillä tuotannon siirto Yhdysvaltoihin ei ole helppoa. Se on kallis maa tuottaa asioita, Timo Vuori sanoo.

Asiakkaat Yhdysvalloissa ovat viivästyttäneet investointejaan, mikä näkyy meillä jälkijättöisesti. Mutta kävipä kuinka tahansa, Yhdysvallat ei suomalaisyritysten silmissä toki markkinana ole katoamassa – jo vientimme rakenteenkin takia. Pieni niche-tuotekin voi olla iso bisnes.

– Viennistämme noin 50 prosenttia menee EU-alueelle ja osa sieltä eteenpäin. Suomi poik­keaa monista maista siten, että teemme paljon välituotteita. Niiden osuus viennistä on 67 prosenttia. Myydään vaikka automaation osa Siemensille, joka vie kokonaisuuden Yhdysvaltoihin. Vaikutukset meihin tulevat siis myös epäsuorasti, Vuori selventää.

Mikäli maihin kohdistuu pysyvästi erisuuruisia tulleja, tekee se kansainvälisestä kaupasta palapelin kokoamista. Tai peräti Monopolin pelaamista. Siksi Vuoren mukaan monessa yrityksessä vietetäänkin nyt aikaa pelipöydän ääressä.

– Yritykset seuraavat tilannetta, ottavat ensimmäiset iskut vastaan ja päättävät toimista myöhemmin. Jos britit saavat nauttia nollatulleista, olisiko järkevää siirtää tuotantoa sinne?

Globalisaatio vetää henkeä

Pitkän linjan kauppapolitiikan seuraajana Vuori kehottaa katsomaan isoa kuvaa ja jatkumoa.

– Korona, Ukraina, nyt kauppasota ja kohta kai Taiwan. Epänormaali taitaa olla uusi normaali ja sen kanssa pitää elää. Siihen liittyy epävarmuutta ja se pakottaa kaikki ajattelemaan vähän uudella tavalla. Trump on vain yksi ilmiö maailmantalouden murroksessa, missä globalisaatio vetää henkeä ja alueellistuminen korostuu.

Vaikka alueellisten sopimusten puitteissa toimitaan yhteisessä, solidaarisessa rintamassa, jäljelle jäävät, ja jopa korostuvat, kahdenväliset suhteet. Timo Vuoren mukaan jatkossa on osattava toimia kaksilla raiteilla, tavoilla, jotka eivät sulje toisiaan pois.

– Ajassa korostuvat EU-yhteistyö ja kahdenväliset suhteet. Kauppapolitiikkaa teemme yhdessä EU:ssa, mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen suuntaan meillä on tarjota Suomena jäänmurtajia ja televiestintää. Ne ovat kahdenvälisiä asioita eivätkä pois EU:lta. Arjen tekeminen ei aina mene Brysselin kautta. Toisin kuin ehkä ajatellaan, jäsenmaiden moninaiset kahdenväliset suhteet Atlantin yli helpottavat ja täydentävät koko EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita.

Kauppalehden haastattelussa Varman toimitusjohtaja Risto Murto näki nykytilanteessa Euroopalle mahdollisuuden nousta ohi Amerikan. Nordean konsernijohtaja Frank Vang-Jensen puhui Helsingin Sanomissa Euroopan kultaisesta hetkestä.

Timo Vuori tarttuisi unionin helmasyntiin.

– Olemme olleet lumoutuneita siitä kuinka hyviä säätelijöitä olemme. Markkinoita pitää toki säädellä, mutta jossain vaiheessa se ehkä lyö yli ja sillä voi olla suoria ja epäsuoria vaikutuksia talou­teen ja kauppaan. Nyt komissio on aavistuksen ottanut kauppaneuvotteluissa lusikan kauniiseen käteen ja ymmärtänyt, että kaikkia ehtoja ei maailmankaupassa voi sanella. Tarvitaan myös kompromisseja. Muuten kolmannet maat syventävät kauppaa Kiinan kanssa. Onko se poliittisesti ja taloudellisesti kenenkään intressissä?

Aurinko nousee Aasiasta

Kauppasuhteiden Yhdysvaltojen kanssa monimutkaistuessa Suomenkin on syytä kartoittaa korvaavia tai täydentäviä markkinoita. Vanha kumppani Saksa herättää toiveita velkajarrun poistumisen ansiosta. Infraa, energiatehokkuutta ja puolustusta ollaan kohentamassa.

Vuori kehottaa kuitenkin kohottamaan ambitiotasoa ja katsomaan pidemmälle.

– Euroopassa on maita, joissa emme ole niin pärjänneet. Italia, Espanja, ehkä Ranskakin. Pitää myös muistaa, että maailman talouskasvusta nyt noin 70 prosenttia tulee Aasiasta, eikä suuntaus varmaan heikkene. Se ei tarkoita vain Kiinaa vaan myös Malesiaa, Filippiinejä, Intiaa. Eikä sovi unohtaa Latinalaista Amerikkaa. Mercosur-sopi­musta on väännetty 25 vuotta. Jos se saadaan maaliin, vientimahdollisuutemme lisääntyvät.

Toiveena on, että omilla toimilla ei ainakaan vaikeutettaisi vientiponnisteluja. Apparaatti on rasvattava tehokkaaksi.

– Katse kohdistuu nyt ulkoministeriöön, mihin Business Finlandin ulkomaantoiminnot liitettiin. Olemme olleet hieman huolissamme, että oma laatikkoleikkimme ei veisi liikaa aikaa, kun toimintaympäristö on muutoksessa. Toivottavasti rakenne onnistuu.