Tuontituotteiden valmistuksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt kasvattavat meidän ilmasto­vaikutuksemme paljon tilastollista ”totuutta” suuremmaksi. 

Suomen ilmastoa lämmittäviä kasvihuonekaasupäästöjä kuvaava käyrä laskee lupauksia herättävästi. Vuonna 1990 päästöt olivat runsaat 71 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, vuonna 2021 ne olivat vähentyneet 48 miljoonaan tonniin eli vähentyneet 33 prosentilla. 

Toimet päästöjen pienentämiseksi näyttävät tehoavan, ja vuosien 2005–2019 välillä päästöjen vähennys Suomessa oli kolmanneksi suurinta koko maailmassa. 

Monet kotimaan voimakkaita ilmastotoimia kritisoivat kuitenkin väittävät, että Suomen tekemisillä ei ole globaalissa mittakaavassa merkitystä. Väitteen tueksi voidaan esittää tilastotietoja siitä, kuinka globaalit kasvihuonekaasupäästöt ovat jatkaneet kasvuaan.   

Hanakasti esiin nostetaan myös maailman suurimman kasvihuonekaasujen aiheuttajan Kiinan kehitys. Sen osuus globaaleista päästöistä on lähes kolmannes, ja osuus jatkaa kasvuaan. Maa on ilmoittanut tähtäävänsä siihen, että sen päästöt kääntyvät laskuun vuoteen 2030 mennessä, ja hiilineutraaliustavoite on asetettu vuoteen 2060. Maali on kaukana verrattuna siihen, että Suomi pyrkii hiilineutraaliksi vuonna 2035 ensimmäisten joukossa maailmassa. 

Kiina on maailman tehdas  

Siitä huolimatta, että globaalit ja monen yksittäisen maan päästöjä kuvaavat kehityskäyrät osoittavat eri suuntaan Suomen kehityksen kanssa, muiden moittimisessa kannattaa jarrutella. Ilmastovaikutusten todellisuus on monimutkaisempi. 

Näissä alueperäisiä päästöjä kuvaavissa tilastoissa on huomioitu vain maan rajojen sisäpuolella tapahtuvasta toiminnasta aiheutuvat päästöt ilman maankäyttösektoria. Näin ne jättävät huomioimatta tuontituotteiden valmistuksesta aiheutuneet vaikutukset.  

Siksi esimerkiksi Kiinan toimia tai toimettomuutta pohtiessa kannattaa muistaa, että samalla kun maa on maailman suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja, se on myös maailman suurin viejä. 

Globalisaatiokehityksen myötä maailman maat ovat siirtäneet merkittävästi omaa tuotantoaan Kiinaan.  

Tullin tilaston mukaan tavaratuonti Kiinasta Suomeen oli viime vuonna arvoltaan 8,5 miljardia euroa eli yhdeksän prosenttia kokonaistuonnista. Todellisuudessa määrä on suurempi, kun globaali tuotantoverkosto syöttää kiinalaista tuotantoa eri maiden vientituotteiden valmistukseen, josta niitä päätyy lopulta myös Suomeen. 

Voidaan ajatella, että iso osa Kiinassa aiheutetuista päästöistä on oikeastaan kiinalaisia tuotteita eri puolilla maailmaa kuluttavien ihmisten toiminnasta johtuvia päästöjä. 

Vastaavasti Suomessa valmistettujen vientituotteiden valmistuksessa aiheutuneet päästöt sälytetään tilastoinnissa meidän kontollemme.   

Ulkoistettuja päästöjä

Mikä on ulkomaankaupan hiilitase? Suomen ympäristökeskus (Syke) on perehtynyt viennin ja tuonnin ilmastovaikutuksiin useissa tutkimushankkeissa.  

Erikoistutkija Hannu Savolainen luonnehtii, että pelkästään alueperäisiä päästöjä tarkastel­taessa hämärtyy se, mikä rooli Suomen kansantaloudella on kokonaisuudessa. Kulutusperäisten päästöjen tarkastelu täydentää kuvaa meidän oman toimintamme ilmastovaikutuksista.  

– Se avaa erilaisen näkymän ilmastopolitiikkaan sekä ilmastomuutokseen, kun nähdään, missä ovat ne tarpeet, joita päästöjä aiheuttavalla tuotannolla tyydytetään. Samalla tarkastelu osoittaa missä syntyvät ne päästöt, joita näiden tarpeiden tyydyttämisestä aiheutuu. Kauppavirtojen kasvihuonekaasupäästöjen vaikutukset muodostuvat globaalista tuotantoverkostosta ja siitä, minkä maalaisia tuotteita Suomeen tuodaan, Savolainen sanoo.  

Syken käyttämässä ENVIMAT-mallissa esimerkiksi öljyn tuotannosta ja kuljetuksesta aiheutuneet päästöt lasketaan tuottajamaalle, mutta täällä tapahtuvasta öljyn käytöstä aiheutuneet päästöt lasketaan Suomelle. 

Ilmastovaikutusten kannalta sillä on merkitystä, millaisella tuotantokoneistolla tuotteita eri puolilla maailmaa valmistetaan. Eri maille on laskettu päästökertoimet tuotannon laadukkuuden ja esimerkiksi maan energiatuotannon puhtauden perusteella.   

– Tuoteryhmän alkuperämaalla on merkitystä. Esimerkiksi ruotsalaisten tuotteiden päästökertoimet ovat alhaisempia kuin venäläisten, koska Ruotsissa muun muassa energiantuotantosektori on vähäpäästöisempää kuin Venäjällä. Sama asia, kun verrataan esimerkiksi Norjan ja Venäjän öljyntuotantoa. 

Syken tarkastelussa on vuosi 2019. Koronan ja Venäjän hyökkäyssodan ja siitä seuranneiden pakotteiden johdosta monet tuotantoketjut on laitettu sen jälkeen uusiksi. 

Hankintaverkoissa on tapahtunut isoja muutoksia ainakin maakaasun ja öljyn osalta. Tänä vuonna Suomessa pitäisi sähköäkin tuottaa jo yhtä paljon kuin sitä täällä kulutetaan. Kotimaan sähköntuotannosta noin 90 prosenttia on ollut päästötöntä, ja Olkiluoto 3:n ja tuulivoiman voimakkaan rakentamisen johdosta lukema kasvaa entisestään.  

Ilmastoa lämmittävä totuus  

Tarkasteluvuonna 2019 Suomen alueperäiset päästöt eli se mitä Suomen rajojen sisäpuolella pääsi piipun päästä ja muista lähteistä oli 52 miljoonaa tonnia. Kun huomioidaan lisäksi suomalainen rajat ylittävä lento- ja laivaliikenne, päästöjen kokonaismäärä kasvaa 58 miljoonaan tonniin.  

Kulutusperäinen tarkastelu tuo toisenlaisen näkymän. Syken laskelmissa vuonna 2019 kaikki taloudellinen aktiviteetti Suomessa aiheutti 128 miljoonaa tonnia päästöjä. Päästöpotista 70 miljoonaa tonnia aiheutui tuontituotteiden tuotannosta joissakin muissa maissa ja kuljetuksesta Suomeen. Tuonnin keskeisiä tuoteryhmiä kasvihuonekaasupäästöjen osalta olivat raakaöljy, maakaasu, energia sekä rauta ja teräs.  

Vastaavasti vientituotteiden valmistuksesta aiheutuu Suomen rajojen sisäpuolella 55,5 miljoonan tonnin kasvihuonekaasupäästöt. Viennin osalta ilmastovaikutuksiltaan keskeisimmät tuoteryhmät olivat öljynjalostus, paperiteollisuus, metallien jalostus sekä kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus. 

Kun tuonnin ja viennin luvut vähennetään toisistaan, Suomen ulkomaankaupan hiilitaseeksi saadaan 14,5 miljoonaa tonnia. Kotimaan loppukäyttö aiheuttaa 72,5 miljoonaa tonnia päästöjä. Nämä kulutusperäiset päästöt ovat merkittävästi suuremmat kuin alueperäisten päästöjen ilmoittama 52 miljoonaa tonnia. 

Eli tilastojen ulkopuolisessa reaalimaailmassa suomalainen kulutus lämmittää ilmastoa huomattavasti enemmän kuin pelkkien päästötilastojen perusteella voisi päätellä. Kotimaan kulutusperäisistä päästöistä kotitalouksen osuus on yli 60 prosenttia ja sisältää asumisen ja siihen liittyvän energiankäytön, liikkumisen, elintarvikkeet sekä muun kulutuksen. 

– Me pystymme omilla toimilla painamaan Suomessa kotimaisten tuotteiden osalta hiilijalanjälkeä pienemmäksi, mutta se mitä tapahtuu muissa maissa heijastuu meidänkin hiilijalanjälkeen, Savolainen summaa johtopäätöksiä.  

Hiilitase

70 miljoonaa tonnia – tuontituotteiden tuotannosta ja kuljetuksesta aiheutuneet päästöt
55,5 miljoonaa tonnia – vientituotteiden valmistuksesta ja kuljetuksesta aiheutuneet päästöt
—> Ulkomaankaupan hiilitase = 14,5 miljoonaa tonnia

Tuontituotteisiin sitoutuneesta 70 miljoonan tonnin kasvihuonepäästöistä:
48 % kytkeytyy vientituotteiden valmistukseen
52 % kytkeytyy kotimaan loppukäyttöön

Sami Laakso

Carla Ladau

Jaa:

<span class="byline text-vihrea2 uppercase"><span class="author vcard text-vihrea2 uppercase font-weight-bold" metaname="author">Karoliina Vaakanainen</span></span>07.07.2022

Luetuimmat